Lampaansyöjät (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lampaansyöjät
DVD-julkaisun kansikuva.
DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Seppo Huunonen
Käsikirjoittaja Seppo Huunonen
Pekka Hakala
Veikko Huovinen
Perustuu Veikko Huovisen romaaniin Lampaansyöjät
Tuottaja Seppo Huunonen
Säveltäjä Paroni Paakkunainen
Tapio Rautavaara
Ilpo Saastamoinen
Kuvaaja Kari Sohlberg
Esko Jantunen
Risto Inkinen
Pentti Auer
Leikkaaja Erkki Seiro
Lavastaja Seppo Huunonen
Oskari Markkanen
Pääosat Leo Lastumäki
Heikki Kinnunen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Filmi-Ässä Oy
Ensi-ilta 17. marraskuuta 1972
Kesto 96 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lampaansyöjät on suomalainen elokuva vuodelta 1972. Pääosia elokuvassa näyttelevät Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki. Elokuva perustuu Veikko Huovisen romaaniin Lampaansyöjät: suomalainen reippailutarina.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsänhoitaja Sepe ja toimistotyöläinen Valtteri toteuttavat talven aikana suunnittelemansa Operaation Lampaansyöjät ja suuntaavat kesälomallaan Pohjois-Suomeen suunnitelmanaan ”metsästää” ravinnokseen lampaita laitumilta ja paistamalla niistä ”rosvopaistia” nuotion alle maahan haudattuna. Reippaan ja viinanraikkaan ulkoilmaelämän lomassa he juttelevat ja mietiskelevät maailman asioita.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Leo Lastumäki  … Valtteri  
 Heikki Kinnunen  … Sepe  
 Pentti Auer  … 1. humalainen soutaja  
 Elina Hoffrén  … Suommun ravintolan kokki  
 Aulikki Koskinen  … Valtterin työtoveri  
 Tuula Lindfors  … 1. saksatar  
 Oskari Markkanen  … mies elokuvateatterin katsomossa  
 Kirsti Moilanen  … raskaana oleva nainen  
 Aino Penttinen  … tunnistamaton rooli  
 Jaakko Talaskivi  … 2. humalainen soutaja  
 Rose-Marie Precht  … Suommun ravintolan hovimestari  
 Nadja Saario  … tarjoilija Kalajoella  
 Jukka Sipilä  … maajussi  
 Anita Sohlberg  … 2. saksatar  
 Ismo Vehkakoski  … Valtterin työtoveri  
 Raili Veivo  … matkakodin emäntä  
 Saska Huunonen  … maajussin lapsi  
 Veera Sipilä  … maajussin lapsi  
 Venla Sipilä  … maajussin lapsi  
 Väinö Kolhonen  … uutiskuvaaja  
 Seppo Huunonen  … kattilaa pesevät kädet  
 pikkuneiti Jantunen  … maajussin lapsi  
 Martti Pennanen  … apulaiskaupunginjohtaja Edwin Salo elokuvassa Kun taivas putoaa...  
 Eeva-Maija Haukinen  … lääkintävoimistelija Eila Tuomi elokuvassa Kun taivas putoaa...  

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tapio Rautavaara  … laulu  
 Leo Lastumäki  … laulu  
 Heikki Kinnunen  … laulu  
 Paroni Paakkunainen  … laulu & orkesterin johto  
 Ilpo Saastamoinen  … laulu / musiikkikappale Ravintola  
  • Leikkausassistentti: Taina Kanth
  • Tuotantopäälikkö: Jaakko Talaskivi
  • Kuvaussihteeri: Anna-Maija Pelkonen
  • Lehdistösuhteet: Pentti Auer
  • Järjestäjä: Jaakko Talaskivi
  • Stunt: Jaakko Talaskivi (Leo Lastumäen sijaisnäyttelijä telttajuopottelukohtauksessa) & Paul Jyrälä (Heikki Kinnusen sijaisnäyttelijä Äkäskeron pihassa)
  • Järjestäjän apulainen: Marja Sulin
  • Rosvopaistiasiantuntija: Veijo Vanamo
  • Tuotanto: Filmi-Ässä Oy, 1972

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa soi puolen tusinaa Paroni Paakkunaisen ja Vexi Salmen sitä varten kirjoittamaa alkuperäissävelmää, joita esittää Kinnusen ja Lastumäen lisäksi Tapio Rautavaara.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli menestys, se sai katsojia enemmän kuin vuoden kaikki muut kotimaiset elokuvat yhteensä[2]. Lampaansyöjät oli Suomen elokuvateattereissa 341 101 katsojallaan vuoden 1972 kolmanneksi katsotuin elokuva Kummisedän ja Kellopeliappelsiinin jälkeen.[3]

Helsingin Sanomien ensi-ilta-arvostelussa pidettiin elokuvan parhaana osatekijänä Kari Sohlbergin kuvausta, joka näyttää Pohjois-Suomen maisemia komeina kuin matkailufilmi. Arvostelija Eeva Järvenpää kehui myös televisiossa hioutuneen koomikkoparin Kinnusen ja Lastumäen roolityötä ja sanoi sen olevan parhaimmillaan silloin, kun Huovisen kirjallistyylistä ja ”teinikonventtimaista” dialogia oli päästy muokkaamaan näyttelijöiden suuhun sopivaksi. Hän vieroksui myös elokuvan yhteiskunnallista sanomaa tai sen puutetta: ”Lampaansyöjät on tehty niille ihmisille, jotka eivät turhia murehdi, joilla on oma suu ensimmäisenä ja rahaa omiin tarpeisiin. – – Toivoa vain sopii että suomalaiset joskus havahdutettaisiin toisenlaisillakin, ehkäpä tärkeämmilläkin elokuvilla.”[4]

Elokuva esitettiin Suomen televisiossa ensimmäisen kerran 5. huhtikuuta 1975. Lampaansyöjät julkaistiin DVD:nä 22. lokakuuta 2010.

Leo Lastumäen mukaan elokuvan jälkeen sattui tositapauksia, joissa oli otettu mallia Sepen ja Valtterin lampaanmetsästyksestä.[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppo Huunonen sai elokuvasta parhaan tuottajan Jussi-palkinnon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lampaansyöjät (elokuva) Elonetissä, Musiikki.
  2. a b Pajukallio, Arto: Konstailematon kansanmies. Kuolleet, Helsingin Sanomat 31.1.2011, s. C 8.
  3. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1972, Elokuvauutiset 2008. Viitattu 16.9.2015.
  4. Järvenpää, Eeva: Viikon elokuvia: Ylistys lampaanlihalle. Helsingin Sanomat, 18.11.1972, s. 36. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.