Kun taivas putoaa...

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kun taivas putoaa...
Kun-taivas-putoaa.jpg
Ohjaaja Risto Jarva
Käsikirjoittaja Jussi Kylätasku
Risto Jarva
Antti Peippo
Peter von Bagh
Tuottaja Kullervo Kukkasjärvi
Säveltäjä Kaj Chydenius
Kuvaaja Antti Peippo
Leikkaaja Risto Jarva
Pääosat Eeva-Maija Haukinen
Erkki Pajala
Heikki Hämäläinen
Matti Kassila
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filminor
Ensi-ilta 27. helmikuuta 1972
Kesto 100 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kun taivas putoaa... on Risto Jarvan ohjaama, lehdistön maailmaan sijoittuva elokuva vuodelta 1972.

Filmin kuvitteellisen "keltaisen lehden" esikuvana on yleisesti pidetty Hymy-lehteä ja Erkki Pajalan esittämää sensaatioreportteria Hymyn tähtitoimittajan Veikko Ennalan alter egona. Sensaatiolehdessä sai kirjoittaa kenestä tahansa melkein mitä hyvänsä, kunnes vuonna 1974 Suomen rikoslakiin lisättiin ”Lex Hymynä” tunnettu pykälä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Hymyn kustantaja Urpo Lahtinen yritti puhdistaa mainettaan antamalla ohjaaja Jarvalle rahapalkinnon ”hyvän asian puolesta tehdystä työstä”. Jarva lahjoitti rahat Filmihullu-lehdelle.[1].

Mustavalkoinen elokuva kuvattiin tuolloin uudelle Super 16 -filmille, jonka kuva-ala oli tavallista 16 millimetrin filmiä isompi.[2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Eeva-Maija Haukinen  lääkintävoimistelija Eila Elina Tuomi  
 Erkki Pajala  toimittaja Olli Meri  
 Heikki Hämäläinen  toimittaja Leppänen  
 Matti Kassila  kansanedustaja Arvo Lamminpää  
 Saara Pakkasvirta  Kaisa, toimittaja  
 Martti Pennanen  apulaiskaupunginjohtaja Edwin "Eetu" Salo  
 Mirjam Salminen  Marja Meri  
 Martti Tschokkinen  päätoimittaja Usko Miettinen  
 Jussi Vilpponen  Lauri Bergström, invalidi  
 Seppo Loisa  Ollia käymälässä puhutteleva mies  
 Mauno Malkki  postinkantaja  
 Lempi Miettinen  Laurin äiti  
 Paul Osipow  toimittaja  
 Tuomas Peippo  Heikki, "Hööpö", Eilan poika  
 Jorma Pulkkinen  hääparin sukulaismies  
 Jaakko Talaskivi  Jussi, toimittaja  
 Hannele Saarnilahti  lääkintävoimistelija 

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai tuoreeltaan enemmän kielteisiä kuin myönteisiä arvioita suomalaiskriitikoilta[3]. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kehui Jarvan uudenlaista elämänläheisyyttä ja aiheen ajankohtaisuutta, mutta piti tapausta muistelevan ”kvasirunollisen, älyllisen ja surkupateettisen” kertojanäänen käyttöä elokuvan muuhun tyyliin sopimattomana. Hänestä kerronta myös pysähtyy elokuvan puolivälissä ikävästi paikoilleen ja tekee elokuvan loppuosasta jopa pitkäveteisen. Kuvausta ja etenkin tuoreen elokuvakasvon Eeva-Maija Haukisen roolityötä hän arvosti.[4]

Kun taivas putoaa esitettiin televisiossa vasta yhdeksän vuotta teatteriensi-iltansa jälkeen. Televisioesityksen alla vuonna 1981 Helsingin Sanomien Mikael Fränti ei lukenut elokuvaa Jarvan parhaisiin ohjaustöihin, mutta arvosti sen suoruutta ja rehellisyyttä: ”Kun taivas putoaa -elokuvassa Jarva ei säästele eikä hienostele, vaan vetää koko rekisterin alastomimmillaan valkokankaalle. Hän asettaa sensaation tekijän ja sen uhrin vastakkain, ja vasta riipaisevan ihmiskohtalon nähdessään [päähenkilö, toimittaja] Meri alkaa tiedostaa, tehdä tiliä teoistaan ja keinoistaan. Kaiken taustalla näkyy olevan yksityisen henkilön härski hyväksikäyttö kaupallisiin tarkoituksiin.”[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rehnström, Henrik Waltter: Hymy-lehti oli esikuva kotimaiselle 70-luvun elokuvalle, joka kritisoi voimakkaasti aikansa sensaatiolehdistöä. Helsingin Sanomat, 22.4.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.4.2022.
  2. ”Kun taivas putoaa”, Jarvan uusin valmistuu. Helsingin Sanomat, 11.10.1971, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
  3. Kun taivas putoaa... Elonetissä, Lehdistöarviot.
  4. Talaskivi, Paula: Tuoleja ajetaan takaa ja taivas putoaa päälle. Helsingin Sanomat, 11.3.1972, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
  5. Fränti, Mikael: Kun taivas putoaa. Jarva suomii sensaatiolehdistöä sen toimintatavoista. Helsingin Sanomat, 13.7.1981, s. 37. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtinen, Lauri: ”Kunnon demoninen toimittaja”, Risto Jarvan elokuvan Kun taivas putoaa päähenkilö Olli Meri sekä skandaalilehdistö. Filmihullu 1/2015.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.