Loimaalla syntynyt Puhjo kasvoi Punkalaitumella, jossa hänen isänsä toimi kunnansihteerinä. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Puhjo opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja oli mukana taistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Vuosina 1972–1977 hän oli vaihto-opiskelijana Greifswaldin yliopistossaDDR:ssä. Kertomansa mukaan Puhjo lähti uteliaisuudesta, koska Suomessa haukuttiin sosialistisia maita.[3] Hänen opiskelutovereitaan oli muun muassa Pentti Tiusanen. Puhjo suoritti Greifswaldissa lääkärin tutkinnon 1977, jonka jälkeen hän joutui vielä täydentämään opintojaan Helsingin yliopistossa.[4] Vuosina 1977–1979 Puhjo työskenteli terveyskeskuslääkärinä Porissa, 1979–1983 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan korvaklinikan apulaislääkärinä ja vuodesta 1983 lähtien Porissa Satakunnan keskussairaalan korvaosaston osastonlääkärinä. Vuonna 1984 hän sai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin oikeudet.[2]
Vuonna 1985 Puhjo valittiin Porin kaupunginvaltuustoon SKDL:n edustajana.[2] Puolueesta erottamisen jälkeen hän oli Devan ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1987 ja kunnallisvaaleissa 1988.[5] Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Puhjo oli Jouko Kajanojan valitsijamiesehdokkaana.[6] Vuonna 1990 Puhjo liittyi vasemmistoliittoon muiden erotettujen vähemmistökommunistien tavoin, ja oli puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1991, joissa hän jäi ensimmäiselle varasijalle.[7]
Puhjo valittiin eduskuntaan vuonna 1995 vasemmistoliiton edustajana.[2] Kevään hallitusneuvottelujen aikana hän vastusti puolueensa hyväksymää hallitusohjelmaa sen sisältämien leikkausten vuoksi.[8] Marraskuussa Puhjo erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä hänen äänestettyään toistuvasti ryhmäsääntöjen vastaisesti Lipposen hallituksen esityksiä vastaan.[9] Puhjo muodosti aluksi oman eduskuntaryhmänsä, kunnes maaliskuussa 1996 liittyi jo aikaisemmin erotettujen Esko-Juhani Tennilän ja Mikko Kuopan muodostamaan vasemmistoryhmään.[10] Vasemmistoryhmän jäsenet palasivat vasemmistoliiton eduskuntaryhmään maaliskuun 1999 eduskuntavaalien jälkeen.[2]
Eduskunnan taksitilastojen mukaan Puhjo oli useimpina vuosina vähiten taksia käyttänyt kansanedustaja. Helsingissä hän kulki kävellen tai raitiovaunulla ja kotikaupungissaan Porissa bussilla tai polkupyörällä.[3][11][12] Puhjo putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, jolloin hän menetti paikkansa vasemmistoliiton Jari Myllykoskelle. Eduskunnasta pudottuaan Puhjo jatkoi erikoislääkärinä Satakunnan keskussairaalan korvatautien osastolla, ja jäi virastaan eläkkeelle elokuussa 2013.[13] Puhjo kuoli sairauskohtaukseen 9. joulukuuta 2019. Hän oli pitänyt yksityisvastaanottoa vielä aikaisemmin samana päivänä.[14]
↑ abcMuurinen, Sakari: Aatteen mies (vain tilaajille) 1.5.2019. Satakunnan Kansa. Viitattu 26.5.2020.
↑Hautamäki, Jaakko: Veijo Puhjon tuki pysyy salaisena mustien listojen pelossa. Helsingin Sanomat, 9.3.1996, s. A7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
↑Vuoristo, Pekka: Vasemmistoliitossa puhkesi ilmiriita hallituksesta. Helsingin Sanomat, 12.4.1995, s. A10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
↑Hautamäki, Jaakko ; Sippola, Anna-Riitta: Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä antoi potkut Veijo Puhjolle. Helsingin Sanomat, 1.12.1995, s. A8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
↑Veijo Puhjo liittyi Tennilän ja Kuopan eduskuntaryhmään. Helsingin Sanomat, 2.3.1996, s. A9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
↑Rosila, Pertti J.: Herrahissin vauhdissa, s. 161. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04038-9-8.
↑Hyvärinen, Irja: Pyöräilevä erikoislääkäri pelkää sosiaaliturvan purkua. Helsingin Sanomat, 21.3.1995, s. B10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.5.2020.
↑Ruissalo, Pekka: Veijo Puhjo jäi eläkkeelle. Uusi Pori, 14.9.2013, nro 34, s. 3. Issuu.com. Viitattu 26.5.2020.
↑Hammarberg, Ville: Veijo Puhjo on kuollutSatakunnan Kansa. 11.12.2019. Viitattu 11.12.2019.
