Kullervo Kemppinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kullervo Johannes Kemppinen (24. kesäkuuta 1921 Terijoki[1]16. syyskuuta 2012[2]) oli laamannin arvonimen saanut asianajaja ja kirjailija.

Kemppinen kunnostautui sodan aikana ilmavoimissa tähystäjäupseerina ja kouluttajana Ilmasotakoulussa ja sai muun muassa 21-vuotiaana luutnantin arvon ja VR III:n. Sodan jälkeen hän jäi Kauhavalle, jossa oli kirjoittanut ylioppilaaksi ja avioitunut. Hän suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja sai varatuomarin arvon auskultoituaan Lapuan tuomiokunnassa. Hän perusti asianajotoimiston Kauhavalle ja toimi sivutoimisesti myös verojohtajana.

Vuonna 1962 Kemppinen siirtyi Helsinkiin osakkaaksi vanhaan asianajotoimistoon, jonka nimeksi tuli nyt Borenius & Kemppinen. Asianajajana Kemppinen oli mukana monissa julkisuutta saaneissa oikeudenkäynneissä ja toimi myös valtion neuvonantajana 1990-luvun alun pankkikriisin jälkeisissä selvittelyissä ja oikeudenkäynneissä. Kemppinen puolusti 1960-luvulla Hannu Salamaa Juhannustanssit-jupakassa jumalanpilkkasyytettä vastaan ja toimi hyvin laajasti taiteilijoiden ja muusikkojen neuvonantajana etenkin veroasioissa. Hänellä oli merkittävä asema Suomen kansallisoopperan hallinnollisissa tehtävissä, etenkin uuden oopperatalon rakentamisen aikaan. Hän oli pitkän linjan kuoromies ja kuoron johtajana Ensti Pohjolan kakkosmies.

Kemppinen on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä Rotary-järjestössä, partiojärjestöissä, Suomen Asianajajaliitossa ja sen paikallisosastoissa.

Kemppinen on julkaissut lukuisia eräkirjoja, Lakitiedon Pikkujättiläisen sekä omia muistelmiaan muun muassa ilmailun ja asianajon alalta. Hän on myös tehnyt MTV:lle asianajajan ja tuomioistuinten työtä esittelevän Virtanen vastaan Järvinen -televisiosarjan.

Tunturivaelluskirjat pohjautuvat Kemppisen vuosina 1948–1995 tekemiin yli 50 tunturivaellukseen Saariselän tuntureille, Lemmenjoelle, Muotka- ja Paistuntureille, Pallas-Ounakselle sekä Käsivarteen ja Ruijaan. Ensimmäinen kirja Lumikuru, tarinoita ja kuvia Saariselän tuntureilta perustuu jo vuonna 1950 tehdyn vaelluksen elämyksiin. Kirjasta on julkaistu neljä painosta, ja sen on sanottu vaikuttaneen hyvinkin paljon eräretkeilyyn. Etenkin Saariselkä oli aika tuntematon ja käytännössä lähes kartoittamaton aluelähde?.

Eräkirjoissaan Kemppinen kertoo Meänteis-erakosta, kullankaivajista ja monista muista erikoisista henkilöistä. Kemppisen vaellustarvikkeita, kuten hänen itse kehittämänsä rinkka, on esillä museossa.

Kemppisen pojista Jukka Kemppinen päätyi Lappeenrannan teknillisen yliopiston professoriksi ja Seppo Kemppinen jatkoi Asianajotoimisto Borenius & Kemppisen osakkaana isänsä jälkeen.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lumikuru. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1958.
  • FK-lentue. Muistelma jatkosodan vuosilta. Porvoo: WSOY, 1959, 3. painos 1994.
  • Lumoava Lappi. Pohjois-Suomen kauneutta. Tekstiosa Yrjö A. Jäntin kuvateokseen. Porvoo: WSOY, 1960.
  • Poropolku kutsuu. Kuvia ja tarinoita tunturivaelluksilta. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Melkein murhamies. Helsinki: WSOY, 1963.
  • Haltian harteilla. Kuvia ja retkitarinoita Käsivarren suurtuntureilta. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1964.
  • Rotarykäsikirja. Helsinki: Suomen rotarypiirit, 1964, 1969, 1974.
  • Eräretkeily. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
  • Milloin tarvitsen asianajajaa. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1970, uud. painos 1981.
  • Naskama. Tarinaa ja tunnelmia talviselta maanselältä. Helsinki, Porvoo: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07289-3.
  • Käytännön lakiasiat ja niiden hoitaminen. Opaskirja oikeustieteellisen tiedekunnan käytännölliselle kurssille osallistuville. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11342-5.
  • Valitut tunturitarinat. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11883-4.
  • Lakitiedon Pikkujättiläinen. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12586-5.
  • Juho Vainio ja hänen perustamansa säätiö. Helsinki: Juho Vainion säätiö, 1990. ISBN 952-90-2459-2.
  • Uusi oopperatalo – toiveet todeksi. Oopperatalohankkeen historiikki. Helsinki: Ooppera- ja näyttelykeskussäätiö, 1993. ISBN 952-90-5105-0.
  • Vanhan asianajotoimiston vaiheita. Kahdeksan vuosikymmentä oikeudenhoitoa 1912–1992. Helsinki: Yliopistopaino, 1993. ISBN 952-90-4741-X.
  • Laamanni muistelee. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.
  • Tunturikoivun lastuja. Tarinoita ja kuvia muistorikkailta vaellusretkiltä Lapin tuntureille viitenä vuosikymmenenä 1948–1996. Helsinki: Rakennusalan kustantajat, 2003. ISBN 951-664-127-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 1994, Otava 1994
  2. Asianajaja ja kirjailija Kullervo Kemppinen on kuollut hs.fi. 17.9.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.9.2012.