Arvo Hautala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uuno Arvo Hautala (22. huhtikuuta 1917, Evijärvi25. joulukuuta 1985[1]) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja ja poliitikko. Hautala toimi Suomen elintarviketyöläisten liiton puheenjohtajana (1953–1966), SAK:n II puheenjohtajana (1966–1976) ja asuntoministerinä (1976). Hautala oli Suomen kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäsen (1967–1978) ja Suomen kansan demokraattisen liiton kaupunginvaltuutettu Helsingissä (1957–1972).

Arvo Hautala syntyi seitsemäntenä lapsena evijärveläiseen perheeseen, jonka isä oli pienviljelijä ja käsityöläinen. Nuori Hautala aloitti poliittisen toimintansa kotikylänsä työväenyhdistyksessä ja työväentalolla, jonka ovet suljettiin 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen painostuksen seurauksena. Sota-aikana Hautala vietti rintamalla viisi vuotta.[2]

Hautala liittyi SKP:hen joulukuussa 1945.[3] Vuonna 1949 hän siirtyi SKP:n palkalliseksi toimitsijaksi jouduttuaan työnantajien mustalle listalle. Hautala suoritti Sirolan 1951, jonka jälkeen hän siirtyi SKP:n Kymen piirisihteeriksi.[2] Hautala kuului 1960-luvun alussa SKP:n vaikutusvaltaisimpiin ammattiyhdistyspoliitikoihin. SEL:n puheenjohtaja tunnettiin myös puolueen aktiivisena uudistajana ja stalinististen virtausten vastustajana. SEL:ssä Hautala ajoi ammattiyhdistysliikkeen suurempaa itsenäisyyttä puoluepolitiikasta. SAK:n johdossa Hautala oli hyväksymässä ensimmäistä tulopoliittista sopimusta (Liinamaa I) vuonna 1968.[4]

Itsenäinen ja tupo-henkinen Hautala sai usein kovaa kritiikkiä SKP:n oppositiolta, joka piti tätä yhtenä pahimmista revisionisteista puoluejohdossa. Tilanne kärjistyi vuonna 1974, jolloin Hautala kritisoi julkisesti Taisto Sinisaloa puoluetovereita "herjaavien puheenvuorojen" käyttämisestä Kremlin neuvotteluissa. Hautala tuomittiin sanoistaan muun muassa Pravdassa.[4]

Hautala julkaisi muistelmat Kehuttiin lakkokenraaliksi (WSOY 1977). Hän sai nimen lakkokenraali johdettuaan Arabian lakkoa vuonna 1948.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä Missä Milloin, s. 114. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08999-4.
  2. a b Itse asiassa kuultuna. Arvo Hautala (haastattelu 17.1.1975) (WSOY 1979)
  3. Arvo Hautala: Kehuttiin lakkokenraaliksi (WSOY 1977), s. 28.
  4. a b Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? (Edita 1999), s. 163–164.