Kunta-alan ammattiliitto KTV

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kunta-alan ammattiliitto KTV oli vuosina 1931–2005 toiminut suomalainen kunnissa työskentelevien ammattiliitto. Vuoden 2006 alussa KTV fuusioitui Valtion ja erityispalvelujen ammattiliiton (VAL) ja Valtion yhteisjärjestön (VTY) kanssa muodostaen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL). KTV oli lakkautettaessa Suomen suurin ammattiliitto, johon kuului yli 200 000 jäsentä.

Järjestö perustettiin vuonna 1931 Helsingissä nimellä Suomen kunnantyöntekijäin liitto (SKL). Vuonna 1958 nimeksi vaihdettiin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto (KTV) ja vuonna 1991 Kunta-alan ammattiliitto KTV. KTV kuului Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon vuosina 1931–1962 ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöön 1969–2005. KTV:n jäsenlehti oli vuosina 1956–2005 ilmestynyt Kunta ja Me (ISSN 0355-7499). Liittofuusion yhteydessä lehti yhdistyi uuteen Motiivi-nimiseen julkaisuun.

Sosialidemokraattien sisäinen riitely vaikutti myös KTV:ssä vuodesta 1957 alkaen. Liiton puheenjohtaja Heinonen luettiin aluksi maltillisiin skogilaisiin, mutta hän siirtyi pian SDP:n enemmistön linjalle. KTV:n skogilaiset toimitsijat erotettiin tai erosivat. Vuonna 1962 KTV erosi SAK:sta ja SAK perusti rinnakkaisjärjestöksi Kunnallis- ja sairaala-alojen työntekijäin liiton (KSL), johon siirtyi noin tuhat KTV:n skogilaista jäsentä. KTV teki läheistä yhteistyötä sosialidemokraattien SAJ:n kanssa, mutta se ei liittynyt keskusjärjestöön pyrkiessään säilyttämään oman yhtenäisyytensä. Järjestelyllä kansandemokraatit saatiin jäämään KTV:hen. KSL yhdistyi takaisin KTV:hen vuonna 1971, ja liitto sai tuhansia uusia jäseniä.[1]

Liiton jäsenmäärä kasvoi nopeasti 1970-luvulla ja vuonna 1979 KTV:hen kuului 142 000 jäsentä. Vuosikymmenen puolivälissä KTV sai nopeasti 20 000 uutta jäsentä, kun perhepäivähoitajat järjestäytyivät liittoon. Vuonna 1982 KTV:stä tuli Suomen suurin ammattiliitto, kun 12 000 työläistä edustanut Mielenterveys- ja kehitysvamma-alan liitto yhdistyi järjestöön.[2]

Vuoden 1962 liittokokouksen osanottajista 186 edusti SDP:tä, 89 SKDL:ää ja 45 TPSL:ää.[3] 1970-luvulla KTV:n päättävissä elimissä oli 70 prosenttia sosialidemokraatteja ja 30 prosenttia kansandemokraatteja. Viidesosa kansandemokraateista edusti SKP:n oppositiota eli taistolaisia.[4]

Liittovaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

vaalit vaaliliittojen paikat ja ääniosuus äänestys-
aktiivisuus
lähde
SDP SKDL
Vas.
Kesk. Muut
1981 75 % 25 % 56,3 % [5]
1986 1 50,8 % [6]
1991 14 41 % [6]
1996 435
71,8 %
137
25,8 %
3
 
18
1,2 %
[7]
2001 69 22 43,8 % [8]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Puhakainen 2004, s. 11–24.
  2. Puhakainen 2004, s. 26, 30, 46.
  3. Puhakainen 2004, s. 17.
  4. Puhakainen 2004, s. 48.
  5. Heikki Kehälinna & Harri Melin: Elvytyksestä uusiin haasteisiin. Näkökulmia SAK:n kasvuun ja muutokseen 1970-luvulla (SAK 1985), liite 8.
  6. a b Sdp saa KTV:n liittokokouksen paikoista kolme neljännestä Helsingin Sanomat 13.3.1991
  7. Jarmo Aaltonen: Kunta-alan ammattiliiton demarit imivät sitoutumattomien ääniä Helsingin Sanomat 28.3.1996
  8. Demarit säilyttivät asemansa KTV:n vaaleissa Helsingin Sanomat 11.4.2001
  9. Puhakainen 2004, s. 14.
  10. Puhakainen 2004, s. 24.
  11. Puhakainen 2004, s. 25.
  12. Puhakainen 2004, s. 26, 31.
  13. Puhakainen 2004, s. 31–32.