Arja Alho
| Arja Inkeri Alho | |
|---|---|
 |
|
| Suomen II valtiovarainministeri | |
|
Lipponen I
13. huhtikuuta 1995 – 8. lokakuuta 1997 |
|
| Edeltäjä | Ulla Puolanne |
| Seuraaja | Jouko Skinnari |
| Kansanedustaja | |
|
26.3.1983–23.3.1999, 19.3.2003–20.3.2007[1]
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1954 Hartola |
| Ammatti | tutkija ja vapaa kirjoittaja |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
Arja Inkeri Alho (s. 21. maaliskuuta 1954 Hartola)[2] on suomalainen tutkija ja vapaa kirjoittaja sekä poliitikko. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori.
Alho oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1983–1999 Helsingin kaupungin vaalipiiristä ja vuosina 2003–2007 Uudenmaan vaalipiiristä. Hän oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri vuosina 1995–1997.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alho valmistui ylioppilaaksi Joutsan yhteiskoulusta vuonna 1974 ja sairaanhoitajaksi Lahden sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1977. Hän työskenteli vuodet 1977–1981 sairaanhoitajana Kellokosken sairaalassa ja Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Ennen valintaansa eduskuntaan Alho toimi Uudenmaan lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston projektisihteerinä vuodet 1981–1983.[1]
Vuonna 1989 Alho valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Vuonna 2004 hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi.[1]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alho oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1980–1999 ja puheenjohtaja vuosina 1993–1994. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1989–1990 ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuonna 1991.[3] Hän johti SDP:n Helsingin piiriä vuosina 1993–1996.[1] Vuosina 2007–2008 Alho toimi Siuntion kunnanhallituksen puheenjohtajana.[4] Hänet valittiin Siuntion kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kuntavaaleissa.[5] Alho toimi Siuntion kunnanvaltuuston puheenjohtajana 2013–2017.[4]
Alho valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1983 vaaleissa Helsingin kaupungin vaalipiiristä. Hän toimi SDP:n kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1999 saakka.[1] Alho oli ehdolla myös vuoden 1999 vaaleissa, muttei tullut valituksi 2 021 äänellä.[6] Vuoden 2003 vaaleissa Alho valittiin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Hän oli ehdolla myös vuoden 2007 vaaleissa ja sai 2 726 ääntä pudoten eduskunnasta.[7] Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Alho pyrki jälleen kansanedustajaksi, mutta ei tullut valituksi.[8]
Vuosina 1995–1997 Alho toimi toisena valtiovarainministerinä Lipposen I hallituksessa.[1] Hän vastasi verotuksesta, rahoitusmarkkinoista ja valtioneuvoston tulevaisuusselontekojen valmistelusta. Syksyllä 1997 Alho erosi ministerin tehtävästä niin kutsutun Sundqvist-jupakan seurauksena.[9]
Eduskunnassa Alho oli perustuslakivaliokunnan pitkäaikainen jäsen ja sen varapuheenjohtaja vuosina 1987–1995 ja 2003–2007. Hän toimi Suomen Pankin tilintarkastajana vuosina 1991–1995 ja pankkivaltuuston jäsenenä 2003–2007.[1] Hän oli kahteen otteeseen Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan jäsen (1997–1999 ja 2003–2007) ja toimi myös Pohjoismaiden investointipankki NIB:n kontrollikomitean jäsenenä.[4] Alho oli myös Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan jäsen vuosina 2003–2007.[1] Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1982 ja 1988 vaaleissa.[1]
Alhon muita luottamustoimia ovat olleet muun muassa hallintoneuvoston jäsenyydet Kemirassa (1988–1995) ja Sonerassa (1998–2001).[1] Vuosina 2003–2007[3] hän oli Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen (Suomi-yhtiön) edustajiston jäsen ja vuosina 2008–2013[10] hallituksen varapuheenjohtaja. Vuosina 2004–2008 Alho oli myös HOK-Elannon edustajiston jäsen.[3]
Loppuvuodesta 2009 Alho aloitti Ydin-lehden päätoimittajana.[11] Hän pyrki vuonna 2013 Maailmanpankin johtokuntaan.[12]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alhon puoliso oli vuosina 1990–2005 toimittaja Petteri Väänänen. Heillä on kaksi lasta.[4]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naiskansanedustajan muotokuva. Naisnäkökulma vallankäytössä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, 1989. ISBN 952-90-0988-7.
- Kafka kävi meillä. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 978-951-3-11149-6.
- Silent democracy, noisy media. Väitöskirja. Helsinki: Yliopistopaino, 2004. ISBN 978-952-1-01902-9. Teoksen verkkoversio.
- Alho, Arja (toim.): Pippuri sen tekee. Omakustanne, 2007. ISBN 978-952-9-21683-3.
- Kovan tuulen varoitus. Helsinki: Into Kustannus, 2009. ISBN 978-952-0-10377-4.
- Ei riitä! 120 euroa lisää perusturvaan. Helsinki: Into Kustannus, 2010. ISBN 978-952-264-022-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Arja Alho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Arja Alho Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 27.10.2021.
- ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 42. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b c d Arja Alho: Arja Alho Alhon kotisivut. Arja Alho. Viitattu 13.10.2013.
- ↑ Kuntavaalit 2012: Uudenmaan vaalipiiri - Siuntio 6.11.2012. Yle. Viitattu 14.8.2015.
- ↑ Eduskuntavaalit 1999: Ehdokkaat ja valitut (ks. Excel-taulukko ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain) 29.4.1999. Tilastokeskus. Viitattu 25.5.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Uudenmaan vaalipiirin tulokset Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 25.5.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 2019 – Uudenmaan vaalipiiri Ylen tulospalvelu. 18.4.2019. Yleisradio. Viitattu 16.1.2020.
- ↑ SDP:n Arja Alho kaatui vahingonkorvauksiin Elävä arkisto. 2.4.2008. Yle. Viitattu 14.8.2015.
- ↑ OP: Suomi-yhtiön toiminta on päättynyt Suomi-yhtiön toiminta on päättynyt. OP. Viitattu 24.03.21.
- ↑ Arja Alho Ydin-lehden päätoimittajaksi Kansan Uutiset. 12.10.2009. Viitattu 14.8.2015.
- ↑ Useampi suomalaispoliitikko halajaa Maailmanpankin johtokuntaan Yle Uutiset. 18.1.2013. Viitattu 27.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Arja Alho Wikisitaateissa- Arja Alhon verkkosivusto
- Arja Alho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Arja Alho Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Sutinen, Teija: Arja Alho koki kovia politiikassa, mutta ei tunne katkeruutta HS.fi. 21.3.2014.
|
