Siirry sisältöön

Petos

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee rikosta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Petos on tekijänsä epärehelliseen menettelyyn liittyvä rikos. Petoksesta ja sen eri törkeysasteista säädetään Suomen rikoslain 36. luvussa.[1][2][3] Rikoslain 37. luvun 8–11 pykälässä säädetään erikseen maksuvälinepetoksesta. [4][5][6] Verottajaan kohdistuvia petosrikoksia ovat myös veropetokset, joita käsitellään rikoslain 29. luvussa rikoksina julkista taloutta vastaan.[7][8][9] Rikoslaki tuntee myös harvinaiset ja hyvin vakaviksi rikoksiksi luokitellut maanpetos- ja valtiopetosrikokset.[10][11]

Suomen poliisin mukaan internetissä tehtävät petokset ovat yleistyneet ja niiden muoto on monipuolistunut 2000-luvulla huomattavasti. Hyvin yleisiä ovat netissä tapahtuvaan kaupankäyntiin liittyvät petosrikokset tai vastaavat huijaukset. Kiistatapauksissa on tyypillisesti kysymys joko siviilioikeudellisesta riita- tai rikostapauksesta, eikä rajanveto näiden välillä ole aina selvää. [12][13]

Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tuli vuonna 2013 yhteensä 21 735 lievää tai "tavallista" petosta sekä 1 100 törkeää petosta. Lievien tai "tavallisten" petosten lukumäärä on likimain kaksinkertaistunut vuosikymmenessä, sillä vuosina 2000–2007 lieviä tai tavallisia petoksia tuli Suomessa poliisin tietoon vuosittain noin 10 000–13 000. Törkeissä petoksissa ei ollut tänä aikana yhtä suurta määrällistä muutosta.[14] Suomen käräjäoikeuksissa ratkaistiin vuonna 2012 yhteensä 2 649 tapausta, jossa pääsyytteenä (vakavin rikos) oli petos tai lievä petos. Näistä hyväksyttiin 2 408 ja hylättiin 166 tapausta. Törkeitä petostapauksia ratkaistiin vuonna 2012 yhteensä 339 tapausta (pääsyyte), joissa mainittu rikosnimike hyväksyttiin 272 tapauksessa. [15]

Petosrikokset Suomen rikoslaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"1 § Petos[1]
Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa dataa syöttämällä, muuttamalla, tuhoamalla tai poistamalla taikka tietojärjestelmän toimintaan muuten puuttumalla saa aikaan tietojenkäsittelyn lopputuloksen vääristymisen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa.
Yritys on rangaistava."

Törkeä petos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"2 § Törkeä petos[2]
Jos petoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,
3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai
4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa
ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava."

Lievä petos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"3 § Lievä petos[3]
Jos petos on kokonaisuutena vähäinen, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, rikoksentekijä on tuomittava lievästä petoksesta sakkoon."

Prosessipetos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prosessipetos kohdistuu viranomaiseen: tuomioistuinta erehdytetään antamaan jotain osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava päätös rikos-, riita- tai hallinto-oikeudellisessa prosessissa. Tuomioistuimelle on esimerkiksi esitetty väärennetty kuitti ja siten erehdytetty tuomioistuin purkamaan omaisuuden takavarikko (KKO 1982-II-27).[16]

Avustuspetos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Avustuspetos on talousrikollisuutta, joka kohdistuu julkiseen talouteen ja vaarantaa eri avustusjärjestelmille asetettujen tavoitteiden toteutumisen.

Avustuspetos on rikoslain mukaan kyseessä, kun joku

1) antaa avustuksesta päättävälle väärän tiedon seikasta tai salaa sellaisen seikan, joka vaikuttaa olennaisesti avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, tai
2) jättää ilmoittamatta sellaisesta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan, ja tällä tavalla hankkii tai yrittää hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä.lähde?

Petos kaunokirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petoksen monitahoista ilmiötä on käsitelty laajasti kaunokirjallisuudessa. Sitä esiintyy monilla elämänalueilla ja sen yksi muoto on roolinvaihto eli identiteettipetos. Yhteiskunnallinen kirjallisuus pyrkii usein osoittamaan yhteiskuntaelämässä esiintyvää valheellisuutta. Niinpä Henrik Ibsen kuvaa Nukkekodissa yhteisön vaatimien roolien epärehellisyyttä. Ihmisen moraalisia rakenteita ravistellaan voimakkaasti myös Sofi Oksasen teoksissa Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat. Kun ihmisten on sopeuduttava muuttuneisiin olosuhteisiin, heistä voi tulla entisen yhteisönsä silmissä luopioita. Postmodernissa kirjallisuudessa petoksen teema on kehitetty tarkoittamaan koko todellisuuden epävarmuutta, yllätyksellisyyttä ja petollisuutta.[17]

Toisaalta kaunokirjallinen teos itse voi olla petollinen: kurjuuskirjallisuus-genre on tunnettu siitä, että moni traagisena tositarinana myyty teos on paljastunut sepitetyksi. Esimerkiksi Minttu Vettenterän Enkeli-Elisa -huijauksen paljastuttua poliisi käynnisti asiasta esitutkinnan selvittääkseen, oliko Vettenterä syyllistynyt petokseen. Tutkinta kuitenkin lopetettiin. Kirjailija Eija Lapinleimu puolestaan jäi kiinni plagioinnista samoihin aikoihin kun hänet tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeuteen törkeästä kavalluksesta hänen kavallettua työnantajaltaan liki puoli miljoonaa euroa.[18]

[17]Kun Tuula Sariolan nimellä julkaistujen kirjojen todelliseksi kirjoittajaksi paljastui toimittaja Ritva Sarkola, Helsingin hovioikeus tuomitsi molemmat lokakuussa 2009 törkeästä avustuspetoksesta. Sariola sai kymmenen kuukauden ehdollisen vankeustuomion sekä sakkoja ja Sarkola kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja sakkoja. Sariola määrättiin maksamaan korvausta opetusministeriölle.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 36 luku - Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä, 1 § Petos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  2. ↑ a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 36 luku - Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä, 2 § Törkeä petos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  3. ↑ a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 36 luku - Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä, 3 § Lievä petos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  4. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 37 luku - Maksuvälinerikoksista, 8 § Maksuvälinepetos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  5. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 37 luku - Maksuvälinerikoksista, 9 § Törkeä maksuvälinepetos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  6. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 37 luku - Maksuvälinerikoksista, 10 § Lievä maksuvälinepetos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  7. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 29 luku - Rikoksista julkista taloutta vastaan, 1 § Veropetos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  8. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 29 luku - Rikoksista julkista taloutta vastaan, 2 § Törkeä veropetos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  9. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 29 luku - Rikoksista julkista taloutta vastaan, 3 § Lievä veropetos (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  10. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 12 luku - Maanpetosrikoksista (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  11. ↑ Rikoslaki (19.12.1889/39), 13 luku - Valtiopetosrikoksista (Arkistoitu – Internet Archive) Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  12. ↑ Petosrikokset Helsingin poliisi, poliisi.fi. Viitattu 14.9.2014.
  13. ↑ Huijauksen monet muodot Keskusrikospoliisi, poliisi.fi. Arkistoitu 4.9.2014. Viitattu 14.9.2014.
  14. ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Taulukot tilastossa: Poliisin tietoon tullut rikollisuus. 2. Rikokset ja niiden selvittäminen 1980-2016. (Valittuja rikoksia koskeva osataulukko.) Tilastokeskus, stat.fi. Viitattu 7.12.2017.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Taulukot tilastossa: Käräjäoikeuksien rikosasioiden ratkaisut. Käräjäoikeuksissa ratkaistut rikosasiat 2009-2013 (Taulukko valituista rikoksista vuosilta 2009-2013, muuttujina Alue, KO:n kokoonpano, Vuosi, Rikos ja Tiedot) Tilastokeskus, stat.fi. Viitattu 7.12.2017.
  16. ↑ Heinonen, Olavi ym.: Rikosoikeus, s. 1157–1158. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2002. ISBN 951-670-011-X
  17. ↑ a b Rikama, Juha: Petos: moraalinen ongelma, muutosvoima ja esteettinen tehokeino. Kanava-lehti, 2014, nro 2, s. 49-52. Forssa: Otavamedia. ISSN 0355-0303
  18. ↑ Elämäntapagurulle vankilareissu Ilta-Sanomat. 6.7.2005. Viitattu 22.6.2025.
  19. ↑ Sariola ja Sarkola tuomittiin ehdolliseen vankeuteen valekirjoistaan Yle Uutiset. 29.10.2009. Viitattu 22.6.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petos&oldid=23391580”