Eero Rantala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Rantala
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Miettusen II hallitus
30.11.1975 - 29.9.1976
Sorsan II hallitus
15.5.1977 - 26.5.1979
Edeltäjä Arne Berner
Arvo Rytkönen
Seuraaja Arvo Rytkönen
Arne Berner
Ministeri sisäasiainministeriössä
Sorsan II hallitus
2.3.1978 - 26.5.1979
Edeltäjä Tuure Salo
Seuraaja Johannes Koikkalainen
Henkilötiedot
Syntynyt5. lokakuuta 1941
Helsinki
Kuollut5. helmikuuta 2019 (77 vuotta)
Helsinki
Tiedot
Puolue SDP

Eero Yrjö Juhani Rantala (5. lokakuuta 1941 Helsinki5. helmikuuta 2019 Helsinki[1][2]) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen ministeri[3] ja Eka-yhtymän pääjohtaja.[4][5]

Eero Rantalan isä oli ammattiyhdistysjohtaja ja sosiaalidemokraattinen kunnallispoliitikko Yrjö Rantala.[6] Rantala suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon 1967.[6] Hän työskenteli vuodesta 1965 Osuustukkukaupassa (vuodesta 1971 Keskusosuusliike OTK), aluksi markkinatutkijana, 1970–1973 tutkimuspäällikkönä, 1973–1976 yrityssuunnittelupäällikkönä ja 1977–1979 elintarvikealan apulaisjohtajana.[6] Rantala oli kauppa- ja teollisuusministerinä Miettusen II hallituksessa 1975–1976 ja Sorsan II hallituksessa 1977–1979. Hän oli myös toisena sisäasiainministerinä 1978–1979.[3]

Ministeriydestä vapauduttuaan Rantala nimitettiin 1979 OTK:n elintarvikeryhmän johtajaksi ja 1981 koko yhtiön pääjohtajaksi. Havaittuaan jo aiemmin 1970-luvulla E-liikkeen osuuskauppojen kannattavuuden olevan pysyvässä laskussa hän ryhtyi johtajana merkittäviin saneeraustoimiin. Näihin kuului kannattamattoman toiminnan karsimista ja henkilöstövähennyksiä, mutta tärkein hanke oli E-liikkeen osuuskauppojen ja OTK:n fuusioiminen yhdeksi osuuskunnaksi, mikä toteutui 1983.[6] Vuodesta 1984 Rantala oli OTK:sta ja E-osuusliikkeistä (Elantoa lukuun ottamatta) muodostetun Eka-yhtymä Osuuskunnan pääjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja. Pääjohtajuudet: OTK:n pääjohtaja 1981–1983, E-osuuskunta Ekan 1983–1984 ja Eka-yhtymän 1984–1994.[7] Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1994 saakka, jolloin Eka-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen.[8] Rantala oli myös 1994 konkurssiin joutuneen Kansa-yhtymän hallituksen puheenjohtaja[5] sekä Rakennusliike Hakan hallituksen puheenjohtaja 1985–1988. Hän kuului lukuisten yritysten hallintoneuvostoihin ja oli 1989–1994 Enso Gutzeitin hallintoneuvoston puheenjohtaja.[6]

Rantala muutti 1994 Suomesta Keski-Eurooppaan. Hän toimi Brysselissä itäsaksalaisen Saksi-Anhaltin osavaltion neuvonantajana, tehtävänään yksityistää ja myydä ulkomaisille sijoittajille entisen DDR:n yrityksiä.[9] Rantala oli myös Entendu Oy -nimisen konsultointiyrityksen toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.[10][11] Vuonna 1997 hänestä tuli Hampurissa toimineen Pro Baltica Forum -nimisen, Itämeren alueen yritysten yhteistoimintaa erilaisin talousseminaarein, konsertein yms. tilaisuuksin edistäneen yhdistyksen toiminnanjohtaja.[8]

Lokakuussa 2002 valtioneuvoston kanslia nimesi Rantalan selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli selvittää Suomen ja Saksan välistä yhteistyötä Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman edistämiseksi.[12]

Eero Rantala -rahasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantala toimi 1990–1996 Oulunkylän Pop & Jazz konservatorion säätiön hallituksen puheenjohtajana.[6] Suomen kulttuurirahastossa on hänen mukaansa nimetty Eero Rantalan rahasto, jonka tarkoitus on jakaa Eero Rantala -palkintoja Timo Mustakallio -laulukilpailussa ja lied-duo-palkintoja Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailuissa sekä lisäksi tukea suomalaista laulutaidetta. Palkinnon suuruus on 10 000 euroa. Eero Rantalan rahasto on yksi Timo Mustakallio -laulukilpailun järjestäjistä.[13][14][15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sari Vanninen/Uutissuomalainen: Entinen ministeri ja Eka-yhtymän pääjohtaja Eero Rantala on kuollut, s. A9. Kuopio: Savon Sanomat, 13.2.2019.
  2. Sari Vanninen: Entinen ministeri ja Eka-yhtymän pääjohtaja Eero Rantala on kuollut Karjalainen. Viitattu 13.2.2019.
  3. a b Ministerikortisto: Ministerin tiedot Helsinki: Valtioneuvosto. Viitattu 14.5.2009. [vanhentunut linkki]
  4. Vesikansa, Jarkko: EKA-johtajien rikossyytteet kaatuivat Taloussanomat. 11.12.1997. Taloussanomat. Viitattu 14.5.2009.
  5. a b Jääskeläinen, Jukka: Nokka on jo pinnalla Suomen Osuustoimintalehti. 4/1986. Pellervo. Viitattu 14.5.2009.
  6. a b c d e f Kallenautio, Jorma: Rantala, Eero (1941 -) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Kallenautio, Jorma: Monialakonserni Eka-yhtymä Helsinki: Osuuskunta Tradeka-yhtymä (Web Archive 2008). Arkistoitu 6.4.2008. Viitattu 17.2.2022.
  8. a b Haapakoski, Kati: Kriisin jälkeen 11.8.2001. Helsinki: Taloussanomat Oy. Viitattu 15.4.2014.
  9. Eero Rantala on kuplettimies henkeen ja vereen (pdf) (s. 11) Rautalampilehti. elokuu 2007. Rautalampi. Viitattu 15.4.2014.
  10. Turun ja Varsinais-Suomen logistinen asema ja alan huippuosaaminen esillä Brysselissä 26.11.2004. Turku: Turun kaupunki. Arkistoitu 9.4.2005. Viitattu 15.5.2009.
  11. Entendu Oy: Vastuuhenkilöt 2.11.2008. Directa Oy. Viitattu 15.5.2009.
  12. Eero Rantala selvitysmieheksi 11.10.2002. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.5.2009. [vanhentunut linkki]
  13. Aurora Marthensin elämän suurin hetki Itä-Savo. 16.7.2017. Arkistoitu 16.7.2017. Viitattu 18.7.2017.
  14. Aurora Marthens voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun 16.7.2017. Savonlinnan Oopperajuhlat. Viitattu 18.7.2017. [vanhentunut linkki]
  15. Eero Rantalan rahaston palkinnot Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 18.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Arvo Rytkönen
Arne Berner
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
19751976
19771979
Seuraaja:
Arne Berner
Ulf Sundqvist