Einsatzkommando Finnland

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Einsatzkommando Finnland, viralliselta nimeltään Einsatzkommando der Sicherheitspolizei und des SD beim AOK Norwegen, Befehlsstelle Finnland, oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan Pääturvallisuusvirasto RSHA:n alainen turvallisuuspoliisin erikoisyksikkö, joka toimi Pohjois-Norjan ja Pohjois-Suomen alueella jatkosodan aikana. Samanlaisia Einsatzgruppen-komennuskuntia toimi myös muualla Saksan itärintamalla.[1] Suomessa yksikön tehtävänä oli etsiä ideologiset ja rodulliset viholliset ja sellaisiksi katsotut henkilöt sotavankien keskuudesta ja surmata nämä.[1][2] Yksikköä komensi aluksi SS-Obersturmbannführer Gustav vom Felde,[3] sekä kevättalvesta 1942 lähtien SS-Untersturmführer Wilhelm Laqua.[4] Yksikkö käsitteli vankejaan kahdella saksalaisella sotavankileirillä, nämä olivat Stalag 322,[5] Norjan Elvenesissa ja toinen, Stalag 309 Sallassa,[6] alueella joka on nykyisin osa Venäjää.[7] Sallassa toimineessa työleirissä oli myös 43 Suomen juutalaispakolaista ennen heidän siirtoaan Suursaareen.[8][9]

Suomalaisten yhteistyö yksikön kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiollinen poliisi (Valpo) asetti Einsatzkommando Finnlandin käyttöön toistakymmentä henkilöä, jotka erottelivat ja kuulustelivat sotavankeja Sallan leirillä. Kirjallisten ohjeiden mukaan tehtävänä oli erotella tiedustelulle hyödylliset vangit ja muut tuli teloittaa. Kuulustelijoilla oli valta valita ammuttavat vangit, teloittajina toimivat pääasiassa saksalaiset sotilaspoliisit. Osan suomalaisvirkailijoista tiedetään osallistuneen yksittäistapauksissa vankien teloituksiin ainakin pakoyritysten yhteydessä. Yleensä suomalaiset eivät kuitenkaan osallistuneet varsinaiseen tappamiseen, vaikka olivatkin osa teloituksiin johtanutta komentoketjua.[3][7] Valpossa toiminnasta jätettiin tarkoituksellisesti asiakirjat laatimatta.[10]

Sen lisäksi että Valpo asetti virkailijoita yksikön käyttöön, Suomen puolustusvoimien päämajan alainen valvontaosasto luovutti lokakuun 1941 ja syyskuun 1942 välillä suomalaisilta vankileireiltä yhteensä 520 neuvostosotavankia Einsatzkommando Finnlandille. Perusteena luovutuksille oli, että Valpo arvioi sotavangit aktiivikommunisteiksi, tai etnisesti juutalaisiksi. Luovutetuista mahdollisesti 49 vankia oli juutalaisia.[1] Saksalaiset ilmeisesti teloittivat suomalaisten luovuttamat sotavangit välittömästi.[3][7]

Saksalaisten hyökkäyksen pysähtyessä uusien sotavankien määrä laski nopeasti. Yksikkö lakkautettiin loppuvuodesta 1942.[7] Vankileirit Stalag 309 ja 322 toimivat kuitenkin vielä vuoteen 1944.[10]

Aiheen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Einsatzkommando Finnlandin toiminnan toi julkisuuteen Oula Silvennoinen väitöskirjassaan, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 27. syyskuuta 2008.[1][11] Tutkimus perustuu Etsivän keskuspoliisin ja Valpon arkistojen analyysille, sekä Saksan, Viron, Ruotsin, Latvian ja Yhdysvaltain arkistoista löytyneeseen uuteen aineistoon.[10] Tutkimus on osa valtioneuvoston kanslian aloittamaa tutkimushanketta sota-ajan vankiluovutuksista.[7] Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939–55 on Kansallisarkiston tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää sodanaikaisia sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia Neuvostoliittoon. Tutkimushankkeen käynnisti 2003 julkaistun Elina Sanan teoksen Luovutetut herättämä kiinnostus erityisesti ulkomailla.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oula SilvennoinenSalaiset aseveljet – Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Oula Silvennoinen: Salaiset aseveljet : Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos 2008. Väitöskirjan tiivistelmä viitattu 20.9.2008
  2. Raimo Torikka: Valpo toimi saksalaisten kanssa yhteistyössä Sallan teloitusleirilläYle Lapin Radio 27.9.2008 viitattu 6.10.2008
  3. a b c Eeva Nikkilä-Kiipula (STT):Väitös: Valpo syyllistyi sotarikoksiin jatkosodan aikana Aamulehti viitattu 20.9.2008
  4. Silvennoinen, sivu 262
  5. Stalag, lyhenne sanoista Stammlager für kriegsgefangene mannschaften und Underoffiziere, suom. sotavankileiri miehistölle ja aliupseereille
  6. Lars Westerlund: Sotasuhdanteet ja neuvostosotavankien asema Suomessa 1941–44 (kappale Saksalaisten pragmaattinen suhtautuminen neuvostosotavankeihin Pohjois-Suomessa) Suomi-Venäjä-Seura. Viitattu 2.10.2008.
  7. a b c d e Ilkka Ahtiainen: Aseveljet ja rikostoverit. Helsingin Sanomat, 28.9.2008, s. D 4–5. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.9.2008.
  8. Hannu Rautkallio, Suomen juutalaisten aseveljeys, Tammi, Helsinki-Jyväskylä, 1989
  9. Eva Latvakangas: Kapulana Gestapon rattaissa. Turun Sanomat, 8.6.2003. Turku: Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.10.2008.
  10. a b c Arto Murtovaara: Sotavankeja ammuttiin pohjoisessa. Kaleva, 28.9.2008, s. 10. Oulu: Kaleva Kustannus Oy.
  11. Väitös: Valpo surmasi jatkosodassa saksalaisten rinnalla, Helsingin Sanomat 19.9.2008 viitattu 27.9.2008
  12. Luovutukset. Arkistolaitos 2004. Kansallisarkisto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]