Kimmo Hakonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kimmo Sakari Hakonen (s. 20. toukokuuta 1961 Jyväskylä[1]) on suomalainen juristi ja virkamies.[2] Hän on Suomen nykyinen tiedusteluvalvontavaltuutettu.[3]

Hakonen on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Lapin korkeakoulusta 1984.[4] Valmistumisensa jälkeen hän toimi oppilaitoksessaan 1984–1987 assistenttina, amanuenssina ja yliassistenttina. Sen jälkeen hän on toiminut mm. Sisä-Suomen sotilasläänin ja pääesikunnan sotilaslakimiehenä (1987–1988) ja Poliisiopiston rikosoikeuden yliopettajana (1988–1994).[2]

Hakosen seuraavia merkittäviä tehtäviä olivat Keskusrikospoliisin rikostarkastaja ja rikosylitarkastaja 1994–1998 ja oikeusministeriön vankeinhoito-osaston vankeinhoitojohtaja 1999–2001. Sisäasiainministeriössä hän toimi poliisiosaston lainsäädäntöneuvoksena ja poliisijohtajana 2001–2008 sekä lainsäädäntöjohtajana 2008–2010. Oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkönä Hakonen on ollut vuodesta 2011. Hän on toiminut myös apulaisoikeuskanslerin sijaisena 2014–2017 ja 2018–2019.[2]

Hakonen valittiin tiedusteluvalvontavaltuutetuksi huhtikuussa 2019. Hän aloitti tehtävässään 1. toukokuuta 2019.[5] Vuonna 2024 hänet valittiin jatkamaan virassa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 144. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b c Apulaisoikeuskanslerin sijainen Kimmo Hakonen Oikeuskanslerinvirasto. Viitattu 12.3.2019. [vanhentunut linkki]
  3. Pietiläinen, Tuomo: Kimmo Hakosella on oikeus yllättää suojelupoliisi. Helsingin Sanomat, 18.7.2020, s. A 18–19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2020.
  4. Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 153. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118. Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530. ISBN 952-14-0637-2.
  5. Tiedusteluvalvontavaltuutetuksi Kimmo Hakonen 17.4.2019. Valtioneuvosto. Viitattu 19.2.2020.
  6. Kimmo Hakonen jatkaa tiedusteluvalvontavaltuutettuna 29.2.2024. Valtioneuvosto. Viitattu 29.2.2024.