Jack London

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jack London
Jack London vuonna 1903.
Jack London vuonna 1903.
Syntynyt 12. tammikuuta 1876, San Francisco
San Francisco Kalifornia
Kuollut 22. marraskuuta 1916 (40 vuotta)
Glen Ellen, Kalifornia
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus Yhdysvallat
Äidinkieli englanti
Suuntaus realismi, naturalismi
Nimikirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jack London (alun perin todennäköisesti John Griffith Chaney; 12. tammikuuta 1876, San Francisco Kalifornia22. marraskuuta 1916 Glen Ellen, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen kirjailija, maan kirjailijoista eniten käännetty.[1] Yhteiskuntakritiikki ja sosialismi yhdistyivät Londonin teoksissa seikkailujen janoon, karuun elämään ja yksilöllisyyteen. Aiheena oli usein elämä erämaissa ja merellä.

London kokeili nuorena useita työläisammatteja. Hän harjoitti itseopiskelua ja opiskeli lyhyen aikaa Kalifornian yliopistossa. London päätyi Klondikeen kultaryntäyksen aikoihin ja saavutti mainetta Alaska-aiheisilla novelleillaan. Aiheita kertomuksiin antoivat myös purjehdus Tyynellämerellä ja oleskelu Havaijilla.[2]

Londonin tunnetuimpia romaaneja on Erämaan kutsu (1903), tarina koirasta, josta tulee susilauman johtaja. Rautakorko (1908) on dystopia tuhoisan totalitaristisen hallinnon valtaan joutuneesta valtiosta.[3] London kirjoitti ja julkaisi 18 vuoden aikana 23 romaania, 21 novellikokoelmaa ja kolme omaelämäkerrallista teosta. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös reportaaseja, artikkeleita, esseitä, näytelmiä ja runoja.[4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack John Griffith Chaney London syntyi San Franciscossa 12. tammikuuta 1876. Hänen isänsä oli kiertelevä astrologi ja äiti varakkaan perheen tytär[3]. Isä hylkäsi perheensä ennen pojan syntymää ja äiti meni pian uusiin naimisiin. Jo nuorena Jack joutui auttamaan perhettään elannon hankkimisessa. 17-vuotiaana hän pestautui hylkeenpyyntialukseen. Kyseinen pyyntimatka vei pohjoiselle Tyynellemerelle aina Japaniin asti.[5] Ymmärrettyään, ettei työtä tekemällä rikastu, nuori Jack yritti jatkaa kesken jäänyttä opiskeluaan. Vaikka hänet hyväksyttiin Kalifornian yliopistoon hän joutui pian jättämään opiskelut taas kesken varojen puutteessa.[5]

Kesällä 1897 Jack lähti laivalla kohti Klondikea, jossa hän vietti seuraavan vuoden. Siellä hän sairastui yksipuolisen ravinnon vuoksi keripukkiin, menettäen sen johdosta etuhampaansa. Vaikka hän ei päässyt rikastumaan kullalla niin hänen lehtiin ja romaaneihin seuraavina vuosina kirjoittamat tarinansa toivat hänelle runsaasti rahaa.[6]

London avioitui vuonna 1900 irlantilaisen Bessie Maddernin kanssa ja he saivat kaksi tytärtä, Joanin (s. 1901) ja Beckyn (s. 1902). Liitto kariutui, kun Bessie muutti pois heinäkuussa 1903 Londonien yhteisestä kodista.[5] Syynä oli Jack Londonin platoninen rakkaussuhde Anna Strunskyyn, johon hän oli tutustunut San Franciscon taiteilijapiireissä.[7]

Venäjän-Japanin sodassa 1904–1905 London oli kirjeenvaihtajana Japanissa. London avioitui 1905 Charmian Kittredgen kanssa, ja vaikka liitto oli lapseton, se kesti Jack Londonin 40-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaan asti.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

London sai aatteellisia vaikutteita Charles Darwinin, Herbert Spencerin ja Ernst Haeckelin evoluutioteorioista, Friedrich Nietzschen yli-ihmiskäsityksestä ja Karl Marxin sosialismista.[8] Hänen kerrontaansa vaikuttivat Robert Louis Stevenson ja Rudyard Kipling.[3] Londonin aatteellisuus ja yhteiskuntakritiikki kytkee hänet amerikkalaisen naturalismin suuntaukseen. Hänellä oli merkittävä vaikutus 1920- ja 1930-luvun kirjailijoihin.[3] Suomessa London on tunnettu ennen muuta eräkirjailijana, ja hänen teoksiaan on käännetty moneen kertaan useilla nimillä.

Erämaan kutsu (1903) kertoo Klondiken kultaryntäyksen aikana vetotehtäviin ryöstetystä koirasta[1]. Valkohammas (1906) on toinen kuuluisa eläintarina.[3] Lontoon East Endin slummeja kuvaava Kadotuksen kansa (1903) oli uraauurtava reportaasi.[9] Yhteiskunnallisessa romaanissa Rautakorko (1908) London ennakoi Venäjän vallankumouksen ja natsien nousun valtaan.[1] Martin Eden (1909) kuvaa työläiskirjailijan kamppailua menestykseen ja sitä seuraavaa vieraantumista. Londonin purjehdusmatkaa kuvaava Etelämeren auringon alla (1911) on yksi hänen Tyynenmeren kokemusten innoittamista teoksistaan. Tuliliemen tuttavana (1913) on klassinen alkoholismin kuvaus.[10] Romaani Kuun laakso (1913) esittää yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuksi paluuta luontoon.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack Londonin maja Dawson Cityssä, Yukonissa.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkukielisiä kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”London, Jack”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Rantanen, Anja: Jack London’s new-womanish heroines Frona Welse, Margaret West and Saxon Roberts (PDF) (Pro gradu -työ) 2015. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 26.1.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e f ”London, Jack”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 7. osa, Lis–Mil. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1978. ISBN 951-0-07246-X.
  4. Nuernberg, Susan: The social and artistic vision of Jack London is relevant today Sonoma News. 27.5.2016. Viitattu 22.1.2017. (englanniksi)
  5. a b c Koski, Mervi (toim.): Ulkomaisia nuortenklassikoita, s. 153–154. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-466-2.
  6. Tieteen kuvalehti: Historia 15/2013, s. 30.
  7. Rantanen 2015, s. 14.
  8. Rantanen 2015, s. 13.
  9. Rantanen 2015, s. 20.
  10. Rantanen 2015, s. 16–18.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Labor, Earle: Jack London. An American Life. New York: Farras, Straus & Giroux, 2013. ISBN 978-0-374-17848-2. (englanniksi)
  • Nummelin, Juri (toim.): Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2005. ISBN 951-692-584-7.
  • Stasz, Clarice: Jack London’s Women. Boston: University of Massachusetts Press, 2001. ISBN 1-55849-301-8. (englanniksi)
  • Tichi, Cecelia: Jack London. A Writer’s Fight for a Better America. Chapel Hill: The University of North Carolina Press, 2015. ISBN 978-1-4696-2266-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]