Siirry sisältöön

Ola Tuominen

Wikipediasta
Ola Tuominen
Ola Tuominen vuonna 2025.
Ola Tuominen vuonna 2025.
Henkilötiedot
Koko nimi Ola Marko Tuominen
Syntynyt14. lokakuuta 1958
Mikkeli
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1985–
Palkinnot

Suomen näyttelijäliiton vuoden miesnäyttelijä (2010)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ola Marko Tuominen (s. 14. lokakuuta 1958 Mikkeli[1]) on suomalainen näyttelijä, ääninäyttelijä ja teatteriohjaaja, joka on ollut aktiivinen aina 1980-luvulta. Tuominen oli uransa alussa kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatterissa, ja sittemmin hän on toiminut freelancerina monissa eri teattereissa.

Television puolelta Tuominen tunnetaan etenkin ääninäyttelijänä. Hän on Kultaisen Venlan vuonna 2015 voittaneen Unelmahäät -tositelevisiosarjan pitkäaikainen juontaja.

Tuominen oli Suomen Näyttelijäliiton vuoden miesnäyttelijä 2010.

Nuoruus ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ola Tuominen syntyi Mikkelissä Reino ja Kaija Tuomisen lapsena vuonna 1958. Sotaveteraani-isä toimi rakennusalan urakoitsijana ja äiti puheopin lehtorina. Isosisko puolestaan hovioikeudenneuvoksena.[2]

Perhe muutti aluksi Tyrnävälle, josta sitten Tuomisen äidin Turun Yliopiston työn perässä Turkuun. Siellä Tuominen kävi koulunsa ja kasvoi nuoruutensa.[3][2]

Armeijassa Tuominen pärjäsi hyvin, ja häntä pyydettiin jäämään Puolustusvoimille töihin, mutta näytteleminen vei mukanaan. Vuosien 1979−1980 vaihteessa Tuominen vietti puoli vuotta Lontoossa, jossa kävi Desmond Jones School of Mime -nimistä miimikoulua[4]. Vuonna 1981 Tuominen muutti Tampereelle, jossa kävi Nätyn.[2]

Vuonna 2022 Tuominen jäi virallisesti eläkkeelle, mutta jatkaa työskentelyä edelleen.[2]

Ola Tuomisen perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi tytärtä; toinen aikaisemmasta liitosta.[2]

Televisiossa Tuominen tunnetaan muun muassa Autovarkaasta, Metsoloista, Röllistä, Syrhämästä[5] sekä Herra Linbergin äänestä Risto Räppääjä -animaatiosarjassa. Tuominen on ääninäyttelijänä myös muun muassa lukenut Seppo Jokisen Komisario Koskinen -kirjoja[6]. Tuomisen ääni muistetaan kuitenkin kenties parhaiten tositelevisiosarjasta Unelmahäät (ent. Satuhäät), jonka spiikkerinä hän on toiminut aina vuodesta 2008. Sarja voitti Kultaisen Venlan 2015[7][8]. Vuosina 2021–2024 Tuominen näytteli tv-sarjassa Koskinen.[9]

Tuominen valmistui Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta (Näty) vuonna 1985 ja oli kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatterissa 1985–1993. Tuomisen oli alun perin tarkoitus jatkaa Työväen Teatterissa koko uransa ajan, mutta "vapauden kaipuu" sai hänet päätymään freelanceriksi, jona hän on pysynyt tähän päivään saakka[10].[11] Vuonna 2020 Tuominen oli määräaikaisesti kiinnitettynä Tampereen Teatterissa[12][13].

Vuonna 2010 Suomen Näyttelijäliitto valitsi Tuomisen vuoden miesnäyttelijäksi.[11] Tähän vaikutti eritoten hänen roolityönsä Gogolin klassikossa Reviisori, jossa Tuominen omasi "tarkkarytmisen komiikan, oivaltavan elekielen ja loistavan puhetekniikan[14]". Tuominen oli tämän johdosta vieraana vuoden 2010 Linnan juhlissa[15].

Tuominen on ohjannut muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Teatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa, Rauman kaupunginteatterissa, Porin Teatterissa, Rovaniemen Teatterissa ja kesäteattereissa.[11][16][1]

Televisiosarjat
Vuosi Sarja Rooli
2008-jatkuu Unelmahäät ääni
2021-2024 Koskinen Sintonen
2015-2021 Herra Heinämäen Lato-orkesteri ääni
2010 Taivaan tulet Mäläskä
2005 Yövuoro Potilas Ontonen
2004 Koiramäki ääni
Neposen seikkailut ääni
2001 Rölli Löylynhenki
2000 Risto Räppääjä ääni
Hovimäki ääni
1999 Korvatunturin tallin joulu Pikku-Matti
Sauhu-Santtu Hihhulihei / Puku-Jussi
1996 Lihaksia ja luoteja Pankinjohtaja
1994 Autopalatsi Poliisi
Noitatarinoita Viktor
1993 Jäähyväiset rakkaimmalle Puntari / Journalist
Metsolat
1992 Päin perhettä Jääkaappimies
1991 Autovaras Reima 'Nika' Nikkanen
Pakanamaan kartta TV2:n uusi vaksi


Elokuva
Vuosi Elokuva Rooli
2022 Punttikomedia Tuomari
2021 Punainen kohina Miettunen
2018 Juice Marjan Isä
2014 Päin seinää Ukko baarissa
2010 Täällä Pohjantähden alla II Huutaja oikeudessa
2005 Piilopaikka kahdelle Ovaskainen
2001 Young Love Voimistelunopettaja
1989 Antin joulu Alpertti
1985 Tuntematon sotilas Korpraali
1982 Kolmetoista mehiläistä Poika
  • 2023, Lempo (videopeli) - ääni

[9].

  1. a b Mäkelä, Olli: Ola Tuominen naytelmat.fi. 2012. Viitattu 31.1.2025.
  2. a b c d e Lehtinen, Nina: Ola Tuominen kasvoi vapaassa maassa, mutta ymmärsi jo varhain syyt isänsä surumieliselle katseelle. Aamulehti, 11.6.2023. Aamulehti (tilaajille).
  3. Ola Tuominen: "Oli onnellista tulla isäksi vielä yli viisikymppisenä" apu.fi. 30.12.2016. Viitattu 30.1.2025.
  4. Haastattelussa Ola Tuominen teatterikarpanen.blogspot.com. 2.9.2013. Viitattu 31.1.2025.
  5. Silja Sillanpää kirjoitti seikkailusarjan Iltasanomat.fi. 26.11.2003. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
  6. Storytel – Ola Tuominen storytel.com. Viitattu 3.7.2025.
  7. Voittajat 2015 - Kultainen Venla kultainenvenla.fi. Viitattu 30.1.2025.
  8. Yrttiaho, Tuomo: Mitä olisi Unelmahäät ilman Ola Tuomista tai Sohvikset ilman Vilma Melasniemeä – Kertoja on nykyrealityn tärkein hahmo hs.fi. 18.2019. Viitattu 2.7.2025.
  9. a b Ola Tuominen - IMDb imdb.com. Viitattu 29.1.2025.
  10. Ola Tuominen: Teatterimuistoja youtu.be. 13.6.2024. Viitattu 30.1.2025.
  11. a b c Henkilökunta: Ola Tuominen Tampereen teatteri. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
  12. Ola Tuominen tampereenteatteri.fi. Viitattu 2.7.2025.
  13. Vainionperä, Pasi: ”Kipinä esiintymiseen syttyi kun näin taikuri Solmu Mäkelän esityksen” – Ola Tuominen vieraana Vaihde Vapaalle -ohjelmassa radiosun.fi. 21.11.2021. Viitattu 2.7.2025.
  14. Ola Tuominen palkittiin vuoden miesnäyttelijänä yle.fi. 7.2.2010. Viitattu 30.1.2025.
  15. Linnan juhlat 2010 (1:09:40) areena.yle.fi. Viitattu 20.7.2025.
  16. Ilona tekijähaku – Ola Tuominen ilona.tinfo.fi. Viitattu 2.7.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]