Belgia Eurovision laulukilpailussa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Belgia
Flag of Belgium.svg
Paikallinen TV-asema VRT, RTBF
Toiminut isäntämaana 1987
Esiintymiset
Esiintymiskerrat 60
Ensiesiintyminen 1956
Paras sijoitus 1. (1986)
Huonoin sijoitus 25. (1993)
Paras pistemäärä 217 (2015)
Huonoin pistemäärä 0
Viimeinen sija 8 (1961, 1962, 1965, 1973, 1979, 1985, 1993, 2000)
Ilman pisteitä 2 (1962, 1965)

Belgia osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 1956, joten se on yksi sen alkuperäisistä osallistujamaista. Belgia on voittanut kilpailut kerran, vuonna 1986. Viimeiseksi maa on tullut peräti kahdeksan kertaa, vuosina 1961, 1962, 1965, 1973, 1979, 1985, 1993 ja 2000.

Belgian Flanderin yleisradioyhtiö VRT ja Vallonian yleisradioyhtiö RTBF lähettävät edustajan kilpailuun vuorovuosin. Perinteisesti flaamien edustaja on esiintynyt hollanniksi ja vallonien ranskaksi, mutta kielisäännön vapautumisen jälkeen tavallisin laulukieli on ollut englanti. Onpa Urban Trad jopa saavuttanut vuonna 2003 toisen sijan mielikuvituskielellä laulamalla.

Edustuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huom! Vuosien 1956–1974 pisteet eivät ole vertailukelpoisia vuodesta 1974 eteenpäin olevien pisteiden kanssa erilaisten pisteytysjärjestelmien vuoksi.

Vuosien 1975–2015 pisteet eivät ole vertailukelpoisia vuodesta 2016 eteenpäin olevien pisteiden kanssa erilaisen pisteytysjärjestelmän vuoksi.

Vanha pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Artisti Kappale Sijoitus Pisteet Pisteytysjärjestelmä
1956 Fud Leclerc "Messieurs les noyés de la Seine" - - Kullakin televisioyhtiöllä oli kaksi tuomaria kilpailupaikalla. Äänestystapa on tuntematon.
1956 Mony Marc "Le plus beau jour de ma vie" - -
1957 Bobbejaan Schoepen "Straatdeuntje" 8 5 Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle.
1958 Fud Leclerc "Ma petite chatte" 5 8
1959 Bob Benny "Hou toch van mij" 6 9
1960 Fud Leclerc "Mon amour pour toi" 6 9
1961 Bob Benny "September, gouden roos" 15 1
1962 Fud Leclerc "Ton nom" 13 0 Kullakin televisioyhtiöllä käytössään pisteet 3-2-1 kolmelle parhaimmaksi katsomalleen laululle.
1963 Jacques Raymond "Waarom?" 10 4 Kunkin televisioyhtiön tuomaristolla oli käytössään pisteet 5-4-3-2-1.
1964 Robert Cogoi "Près de ma rivière" 10 2 10-henkisten tuomaristojen käytössä olivat pisteet 5-3-1.
1965 Lize Marke "Als het weer lente is" 15 0
1966 Tonia "Un peu de poivre, un peu de sel" 4 14
1967 Louis Neefs "Ik heb zorgen" 7 8 Kullakin televisioyhtiöllä käytössään vapaavalintaisesti 10 pistettä. Tästä vuodesta alkaen tuomaristoissa piti olla puolet alle ja puolet yli 30-vuotiaita.
1968 Claude Lombard "Quand tu reviendras" 7 8
1969 Louis Neefs "Jennifer Jennings" 7 10
1970 Jean Vallée "Viens l'oublier" 8 5 Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli 10 jäsentä. Jokainen antoi 1 pisteen parhaimmaksi katsomalleen laululle.
1971 Lily Castel & Jacques Raymond "Goeiemorgen, morgen" 14 68 Kunkin televisioyhtiön kahden tuomarin oli annettava jokaiselle laululle pisteitä arvosteluasteikolla 5-1.
1972 Serge & Christine Ghisoland "À la folie ou pas du tout" 17 55
1973 Nicole & Hugo "Baby, Baby" 17 58
1974 Jacques Hustin "Fleur de liberté" 9 10 Kullakin televisioyhtiöllä oli käytössään yhteensä 10 pistettä. Minimi oli 1, maksimi 5.

Nykyinen pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1975 kehitettiin uusi äänestyskäytäntö. Jokaisesta osallistujavaltiosta annetaan ääniä 10 parhaimmalle esitykselle. Parhaalle esitykselle annetaan 12 pistettä, toiselle 10 pistettä ja seuraaville pisteet 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1.

Vuosi Artisti Kappale Sijoitus Pisteet
1975 Ann Christy "Gelukkig zijn" 15 17
1976 Pierre Rapsat "Judy et Cie" 8 68
1977 Dream Express "A Million in One, Two, Three" 7 69
1978 Jean Vallée "L'amour ça fait chanter la vie" 2 125
1979 Micha Marah "Hey Nana" 18 5
1980 Telex "Euro-Vision" 17 14
1981 Emly Starr "Samson" 13 40
1982 Stella "Si tu aimes ma musique" 4 96
1983 Pas de Deux "Rendez-vous" 18 13
1984 Jacques Zegers "Avanti la vie" 5 70
1985 Linda Lepomme "Laat me nu gaan" 19 7
1986 Sandra Kim "J’aime la vie" 1 176
1987 Liliane Saint-Pierre "Soldiers of Love" 11 56
1988 Reynaert "Laissez briller le soleil" 18 5
1989 Ingeborg "Door de wind" 19 13
1990 Philippe Lafontaine "Macédomienne" 12 46
1991 Clouseau "Geef het op" 16 23
1992 Morgane "Nous, on veut des violons" 20 11
1993 Barbara Dex "Iemand als jij" 25 3
1995 Frédéric Etherlinck "La voix est libre" 20 8
1996 Lisa del Bo "Liefde is een kaartspel" 16 22
1998 Mélanie Cohl "Dis oui" 6 122
1999 Vanessa Chinitor "Like The Wind" 12 38
2000 Nathalie Sorce "Envie de vivre" 24 2
2002 Sergio & The Ladies "Sister" 13 33
2003 Urban Trad "Sanomi" 2 165

Kaksivaiheinen loppukilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 EBU:ssa päätettiin muuttaa laulukilpailun rakennetta. Semifinaali ja finaali käytiin kahtena eri päivänä ja laulukilpailuun voi osallistua korkeintaan 40 valtiota. Kansainvälisessä finaalissa suora finaalipaikka on edellisenä vuonna 10 parhaiten menestyneellä valtiolla sekä suurimmilla laulukilpailun rahoittajamailla Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla. Ne valtiot, jotka eivät päässeet suoraan finaaliin, kilpailevat finaalipaikasta semifinaalissa. 10 parhaiten menestynyttä valtiota semifinaalissa pääsevät finaaliin.

Vuosi Esittäjä Laulu Finaali Semifinaali
Sijoitus Pisteet Sijoitus Pisteet
2004 Xandee "1 Life" 22 7 X X
2005 Nuno Resende "Le grand soir" X X 22 29
2006 Kate Ryan "Je t’adore" X X 12 69
2007 The KMG's "Love Power" X X 26 14

Kaksi semifinaalia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 päätettiin ottaa käyttöön kahden semifinaalin järjestelmä, jossa suurimmat rahoittajamaat ja edellisen vuoden voittaja ovat automaattisesti finaalissa. Kaikki muut valtiot kilpailevat finaalipaikasta kahdessa semifinaalissa, joista jatkoon pääsee yhteensä 20 maata. Vuosina 2004–2010 Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa pääsivät automaattisesti finaaliin. Italia palasi kisoihin vuonna 2011 ja isona rahoittajamaana on automaattisesti finaalissa.[1]

Vuosi Esittäjä Laulu Finaali Semifinaali
Sijoitus Pisteet Sijoitus Pisteet
2008 Ishtar "O Julissi" X X 17 16
2009 Patrick Ouchène "Copycat" X X 17 1
2010 Tom Dice "Me and My Guitar" 6 143 1 167
2011 Witloof Bay "With Love Baby" X X 11 53
2012 Iris "Would You?" X X 17 16
2013 Roberto Bellarosa "Love Kills" 12 71 5 75
2014 Axel Hirsoux "Mother" X X 14 28
2015 Loïc Nottet "Rhythm Inside" 4 217 2 149

Uusi pisteidenlaskujärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi pisteidenlaskujärjestelmä, jolla halutaan pitää jännitys loppuun asti. Ennen vuotta 2016 voittaja saattoi selvitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa pisteidenlaskua. Tämän ja usein moititun pisteiden vääristymisen takia haluttiin antaa molemmille äänestysryhmille täysin oma valta, joten pisteet jaettiin. Uudessa systeemissä jokaisen osallistujamaan raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12. Sen jälkeen puhelinäänet julistetaan könttäsummina. Näin ollen voittaja selviää vasta kun eniten puhelinääniä saanut maa saa pisteet.

Vuosi Esittäjä Laulu Finaali Semifinaali
Sijoitus Pisteet Sijoitus Pisteet
2016 Laura Tesoro "What’s the Pressure" 10 181 3 274
2017 Blanche "City Lights" 4 363 4 165
2018 Sennek "A Matter of Time" X X 12 91

Kapellimestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1956–1998 Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä.[2] Belgian kappaleet esitettiin ilman orkesterisäestystä vuosina 1980 ja 1998.

Belgian kapellimestarit
1956–1996
Vuosi Nimi
1956 Léo Souris
1957 Willy Berking
(kilpailun saksalainen
pääkapellimestari)
1958 Dolf van der Linden
(kilpailun hollantilainen
pääkapellimestari)
1959 Francis Bay
1960 Henri Segers
1961 Francis Bay
1962 Henri Segers
1963 Francis Bay
1964 Henri Segers
1965 Gaston Nuyts
1966 Jean Roderes
(kilpailun luxemburgilainen
pääkapellimestari)
1967 Francis Bay
1968 Henri Segers
1969 Francis Bay
1970 Jack Say
1971 Francis Bay
1972 Henri Segers
1973 Francis Bay
1974 Pierre Chiffre
1975 Francis Bay
1976 Michel Bernholc
1977 Alyn Ainsworth
1978 Jean Musy
1979 Francis Bay
1981 Giuseppe Marchese
1982 Jack Say
1983 Freddy Sunder
1984 Jo Carlier
1985 Curt-Eric Holmquist
(kilpailun ruotsalainen
pääkapellimestari)
1986 Jo Carlier
1987 Freddy Sunder
1988 Daniel Willem
1989 Freddy Sunder
1990 Rony Brack
1991 Roland Verlooven
1992 Frank Fievez
1993 Bert Candries
1995 Alec Mansion
1996 Bob Porter

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 43 nations on 2011 participants list! 31.12.2010. Viitattu 9.9.2018.
  2. Facts & figures eurovision.tv. Viitattu 17.3.2018. (englanniksi)
  3. Detailed overview: conductors for Belgium andtheconductoris.eu. Viitattu 17.3.2018.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.