Elis Mårtenson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elis Mårtenson.

Elis Hjalmar Mårtenson (8. kesäkuuta 1890 Inkoo4. kesäkuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen urkutaiteilija.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mårtenson opiskeli urkujensoittoa Helsingin musiikkiopistossa Oskar Merikannon johdolla vuosina 1911−1915 ja teki tämän jälkeen opintomatkoja Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Hän toimi Helsingin musiikkopiston urkujensoiton opettajana vuosina 1921−1939 ja Sibelius-Akatemian urkujensoiton professorina vuosina 1939–1957.[2] Hänen oppilainaan olivat monet myöhemmin tunnetuiksi tulleet urkurit, mm. Enzio Forsblom, Taneli Kuusisto, Antti Koskinen, Tapani Valsta ja Tauno Äikää sekä säveltäjä Uuno Klami.[3] Opetustyönsä ohella Mårtenson työskenteli Helsingin eteläisen ruotsalaisen seurakunnan (aluksi Johanneksenkirkon, sittemmin Mikael Agricolan kirkon) urkurina vuodesta 1922.

Mårtenson julkaisi kaksiosaisen urkukoulun (1949–1951) ja toimitti kaksi kokoelmaa Johann Sebastian Bachin urkusävellyksiä.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mårtensonin puoliso vuodesta 1927 oli laulaja Eini Maria Mårtenson o.s. Stenfeldt (1897−1948). Heidän poikansa oli laulaja-säveltäjä Lasse Mårtenson.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musiikin tietokirja (toim. Toivo Haapanen ym.). Helsinki: Otava, 1948.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuppurainen, Erkki: ”Mårtenson, Elis (1890–1957).”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 788–789. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 457. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Aho, Kalevi – Valkonen, Marjo: Uuno Klami: Elämä ja teokset, s. 50. WSOY 2000.
  4. Lasse Mårtenson. Pomus.net. Viitattu 1.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]