Siirry sisältöön

Titta Jokinen

Wikipedia
Titta Jokinen
Titta Jokinen vuonna 1976 Eurovision laulukilpailussa.
Titta Jokinen vuonna 1976 Eurovision laulukilpailussa.
Henkilötiedot
Koko nimi Leena-Maija Jokinen
Syntynyt23. helmikuuta 1951 (ikä 74)
Kalanti
Ammatti laulaja, näyttelijä
Puoliso
Lapset Kiti Kokkonen
Pauliina Virta
Näyttelijä
Aktiivisena 1973–
Merkittävät roolit Hurmaava joukkoitsemurha
Onks Viljoo näkynyt
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Leena-Maija ”Titta” Jokinen (s. 23. helmikuuta 1951 Kalanti[1]) on suomalainen laulaja ja näyttelijä. Hän on tehnyt varsinkin komediarooleja televisiossa ja elokuvissa, näytellyt Komediateatteri Arenassa sekä tehnyt äänirooleja piirretyissä elokuvissa ja televisiosarjoissa. Fredin edustaessa Suomea Eurovision laulukilpailuissa 1976 kappaleella ”Pump pump” Jokinen oli taustalauluryhmässä.[2]

Keskikoulun opinnot suorittanut Jokinen[3] aloitti laulajanuransa 1960-luvun lopussa taiteilijanimellä Tommy esiintyneen Ilkka Eräveden kanssa duossa Tommy & Titta ja esiintyi myöhemmin myös Gugi Kokljuschkinin kanssa.[1] Ensiesiintymisensä televisiossa Jokinen teki Vesa-Matti Loirin parina Kuustudio-lähetyksessä vuonna 1969.[4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titta Jokinen oli ohjaaja Ere Kokkosen toinen vaimo. Heillä on yhteinen tytär Kiti Kokkonen.[1] Kokkosesta erottuaan hän avioitui Pauli Virran kanssa. Tästä liitosta syntyi tytär Pauliina Virta.[1][5] Sitten hän meni naimisiin Jussi Tunturin kanssa.[6]

  • ”Mulla kylmä on” (Tommy & Titta, 1969)
  • ”Onni (Tommy & Titta, 1970)
  • ”Kaarnalaiva” (Gugi & Titta, 1970)
  • ”Kun kuuluu lauluni tää” (1970)
  • ”Taas on päivä mennyt” (1973)
  • ”Sen eläisin uudelleen” (Gugi & Titta, 1976)
  • ”Kupla” (1981)
  • ”Ystävät” (Pauli & Titta, 1982)

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Komediateatteri Arena

  • Totta Mooses
  • Tyttökullat
  • Suomisen perhe (1996)
  • Kolme lumikkia ja 200 kääpiötä (1996)
  • Mistä tenori? (1997)
  • Ihan auki Eurooppaan (1997)
  • Huulenviemää (1998)
  • Torvensoittaja katolla (1998)
  • YSI-YSI-Parasta ennen 2000 (1999)
  • Stadin Stoori (1999)
  • Akkavalta (2000)
  • Onnenkoukku (2001)
  • Nokkapokka (2001)
  • Potut pottuina (2002)
  • La Laila (2003)
  • Pulinat pois (2003)
  • Rakastan rakastan (2004)
  • Maamme nauru (2004)
  • Hätäinen hääyö (2005)
  • Haluatko presidentiksi? (2005)
  • Löysät pois (2006)
  • Natoni on toista maata (2006)
  • Tabe Slioorin tarina (2007)
  • Lumikki ja älykääpiöt (2007)
  • Hurmaava joukkoitsemurha (2008)
  • Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja (2008)
  • Spede ja kumppanit, eli tarina miehistä jotka tunsivat Uuno Turhapuron (2009)
  • The Revyy – Tosi Hauska Esitys (2009)
  • Apollon Oraakkelit (2011)

Peacock-teatteri

  • Jurahevimusikaali Hevisaurus – Purppuramysteeri (2010)
  • Nyt jo naurattaa (2010)
  • Jurahevimusikaali Hevisaurus - Eläintarhan Yövahti (2011)

Heinolan Kesäteatteri

  • Viulunsoittaja Katolla (2004)
  1. a b c d Arvonen, Margit: Titta on pelastettava Iltalehti. 17.3.2008. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 6.10.2014.
  2. Jokinen Titta Äänitearkisto. Arkistoitu 17.10.2017. Viitattu 6.10.2014.
  3. Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 186. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X
  4. Titta Jokinen: Urani lähti käyntiin sattumalta (Studio 55) MTV3. 8.10.2009. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 16.3.2018.
  5. Olavi Virran poika Pauli: En ollut onnellinen lapsi (Studio55) MTV3. 19.8.2009 (päivitetty 11.8.2010). Viitattu 21.7.2015.
  6. Kekki, Sanna: Titta Jokinen ja Kiti Kokkonen soittelevat jopa 7 kertaa päivässä Iltalehti. 23.2.2021. Viitattu 29.5.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]