Titta Jokinen
| Titta Jokinen | |
|---|---|
 Titta Jokinen vuonna 1976 Eurovision laulukilpailussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leena-Maija Jokinen |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1951 Kalanti |
| Ammatti | laulaja, näyttelijä |
| Puoliso |
|
| Lapset |
Kiti Kokkonen Pauliina Virta |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1973– |
| Merkittävät roolit |
Hurmaava joukkoitsemurha Onks Viljoo näkynyt |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Leena-Maija ”Titta” Jokinen (s. 23. helmikuuta 1951 Kalanti[1]) on suomalainen laulaja ja näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten komediarooleistaan televisiossa ja elokuvissa, Komediateatteri Arenan näyttelijänä sekä lukuisista äänirooleistaan piirretyissä elokuvissa ja televisiosarjoissa. Jokinen osallistui Eurovision laulukilpailuihin 1976 Suomen edustajana Fredin ryhmässä kappaleella ”Pump pump”.[2]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokinen syntyi Kalannissa, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaan Säkylässä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän aloitti laulajanuransa 1960-luvun lopussa taiteilijanimellä Tommy tunnetun Ilkka Eräveden kanssa duossa Tommy & Titta, ja esiintyi myöhemmin myös Gugi Kokljuschkinin kanssa.[1] Ensiesiintymisensä televisiossa Jokinen teki Vesa-Matti Loirin parina Kuustudio-lähetyksessä vuonna 1969.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Titta Jokinen oli ohjaaja Ere Kokkosen toinen vaimo. Heillä on yhteinen tytär Kiti Kokkonen.[1] Kokkosesta erottuaan hän avioitui Pauli Virran kanssa. Tästä liitosta syntyi tytär Pauliina Virta.[1][4] Vuodesta 1991 hän on ollut avioliitossa Yleisradion hallintojohtaja Jussi Tunturin kanssa.[5]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Titta Jokinen & Pauli Virta: Näen vielä silmät (1986)
- Lauluja Matkan Varrelta (2011), (kokoelma)
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Mulla kylmä on” (Tommy & Titta, 1969)
- ”Onni (Tommy & Titta, 1970)
- ”Kaarnalaiva” (Gugi & Titta, 1970)
- ”Kun kuuluu lauluni tää” (1970)
- ”Taas on päivä mennyt” (1973)
- ”Sen eläisin uudelleen” (Gugi & Titta, 1976)
- ”Kupla” (1981)
- ”Ystävät” (Pauli & Titta, 1982)
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uuno Turhapuro (1973)
- Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976)
- Likainen puolitusina (1982)
- Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983)
- Liian iso keikka (1986)
- Onks Viljoo näkynyt (1988)
- Iskelmäprinssi (1991)
- Uuno Turhapuro herra Helsingin herra (1991)
- Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava (1997)
- Hurmaava joukkoitsemurha (2000)
- Minä ja Morrison (2001)
- Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004)
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tavataan Karppisilla (1983)
- Valehtelijoiden klubi (1983)
- Älywapaa palokunta (1984–1985)
- Paha yskä – ja yhä pahenee (1989–1990)
- Tittapoo (1993)
- Viiskulmasta Itään (1993)
- Puukoi (1994)
- Samppanjaa ja vaahtokarkkeja (1995–1997)
- Ottaako sydämestä? (1995)
- Pappia kyydissä (1998)
- Tunteen palo (2000)
- Syke (2016)
- Keisari Aarnio (2018)
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Totta Mooses
- Tyttökullat
- Suomisen perhe (1996)
- Kolme lumikkia ja 200 kääpiötä (1996)
- Mistä tenori? (1997)
- Ihan auki Eurooppaan (1997)
- Huulenviemää (1998)
- Torvensoittaja katolla (1998)
- YSI-YSI-Parasta ennen 2000 (1999)
- Stadin Stoori (1999)
- Akkavalta (2000)
- Onnenkoukku (2001)
- Nokkapokka (2001)
- Potut pottuina (2002)
- La Laila (2003)
- Pulinat pois (2003)
- Rakastan rakastan (2004)
- Maamme nauru (2004)
- Hätäinen hääyö (2005)
- Haluatko presidentiksi? (2005)
- Löysät pois (2006)
- Natoni on toista maata (2006)
- Tabe Slioorin tarina (2007)
- Lumikki ja älykääpiöt (2007)
- Hurmaava joukkoitsemurha (2008)
- Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja (2008)
- Spede ja kumppanit, eli tarina miehistä jotka tunsivat Uuno Turhapuron (2009)
- The Revyy – Tosi Hauska Esitys (2009)
- Apollon Oraakkelit (2011)
- Jurahevimusikaali Hevisaurus – Purppuramysteeri (2010)
- Nyt jo naurattaa (2010)
- Jurahevimusikaali Hevisaurus - Eläintarhan Yövahti (2011)
- Viulunsoittaja Katolla (2004)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Arvonen, Margit: Titta on pelastettava Iltalehti. 17.3.2008. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 6.10.2014.
- ↑ Jokinen Titta Äänitearkisto. Arkistoitu 17.10.2017. Viitattu 6.10.2014.
- ↑ Titta Jokinen: Urani lähti käyntiin sattumalta (Studio 55) MTV3. 8.10.2009. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 16.3.2018.
- ↑ Olavi Virran poika Pauli: En ollut onnellinen lapsi (Studio55) MTV3. 19.8.2009 (päivitetty 11.8.2010). Viitattu 21.7.2015.
- ↑ Kekki, Sanna: Titta Jokinen ja Kiti Kokkonen soittelevat jopa 7 kertaa päivässä – äiti äärettömän ylpeä tyttärestään: ”Käsittämätön luomisen halu” Iltalehti. 23.2.2021. Viitattu 29.5.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Titta Jokinen Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
|