Mustat pantterit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustat pantterit

Perustettu 1966
Lopetti 1982[1]
Johtaja Huey P. Newton
Ideologia anti-imperialismi
antifasismi
antirasismi
Black Power
maolaisuus
marxismi-leninismi
musta nationalismi
vallankumouksellinen sosialismi
Poliittinen kirjo radikaali vasemmisto
Äänenkannattaja The Black Panther
Jäsenmäärä noin 5 000 (1969)[2]

Mustat pantterit (engl. Black Panther Party, alun perin Black Panther Party for Self-Defense) oli Kaliforniassa 1966 perustettu ja maanlaajuiseksi laajentunut afroamerikkalainen vallankumouksellinen radikaalivasemmistolainen järjestö. Se oli aktiivinen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla.

Järjestön perustana toimi kymmenkohtainen ohjelma, itsepuolustukseen tarkoitettujen aseiden hankinta ja myöhemmin marxilais-leniniläinen puolueohjelma.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustat pantterit perustettiin Oaklandissa Kaliforniassa vuonna 1966. Perustajat Huey P. Newton ja Bobby Seale olivat Merritt Junior Collegen opiskelijoita ja aktivisteja, jotka olivat saaneet vaikutteita Black Power -liikkeeltä sekä Nation of Islamin Malcolm X:ltä. Kun Malcolm X oli murhattu vuonna 1965 ja Wattsissa Kaliformiassa oli ollut mellakoita, Newton, Seale ja David Hilliard loivat suunnitelman järjestönsä perustamiseksi. He ottivat tunnuksekseen voimaa symboloivan pantterin alabamalaiselta vapautusjärjestöltä. Pantterien alkuperäisen nimen viittaus itsepuolustukseen erotti ryhmän väkivallattomista kansalaisoikeusryhmistä. Järjestön univormuun kuului musta baskeri, nahkatakit ja tuliaseet.[3]

Mustat pantterit tavoitteli yhteiskunnallista, taloudellista ja poliittista tasa-arvoa ja peräänkuulutti vapautta, itsemääräämisoikeutta, täystyöllisyyttä, korvauksia orjuudesta, asuntoja, koulutusta ja vapautusta asepalveluksesta. Se vaati poliisiväkivallan lopettamista, väärin tuomittujen mustien vapauttamista, mustia tuomareita ja valamiehistöjä mustien oikeudenkäynteihin sekä Yhdistyneiden kansakuntien valvomaa kansanäänestystä, jossa afroamerikkalaiset saisivat määritellä oman kohtalonsa. Pantterit vastustivat rotusortoa, luokkasortoa ja Vietnamin sotaa.[3]

Mustien pantterien aseellinen mielenosoitus vuonna 1967.

Mustat pantterit eivät kannattaneet Martin Luther Kingin väkivallatonta linjaa ja kansalaisoikeusliikkeen valtavirtaa. Pantterit puhuivat ja toimivat väkivaltaisesti etenkin poliisia kohtaan. Samalla järjestö tarjosi yhteisölleen palveluita, kuten ruokajakelua, terveydenhuoltoa ja köyhien koulutusta, sekä partioi poliisiväkivallan estämiseksi.[3]

Kaliforniasta järjestö laajeni koko Yhdysvaltoihin. Järjestön tiedotusministeri Eldridge Cleaver pyrki Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1968 Peace and Freedom Party -puolueen riveistä. Hänestä tuli myöhemmin pantterien johtaja.[3]

Mustien panttereiden välit poliiseihin ja liittovaltion poliisiin FBI:hin olivat huonot. FBI:n perustama Cointelpro-ryhmä esti pantterien ja valkoisten vallankumouksellisten ryhmien yhteistyön. Viranomaisten ja pantterien asetaisteluissa kuolivat esimerkiksi Mark Clark ja Fred Hampton. Newton joutui vuonna 1967 vankilaan taposta, mutta hänet vapautettiin vuonna 1971 protestien jälkeen. Cleaver pakeni Yhdysvalloista välttääkseen pidätyksen.[3] Heinäkuussa 1969 radikaali kansalaisoikeusjohtaja Stokely Carmichael erosi Mustien pantterien pääministeriydestä ja koko järjestöstä sen ”dogmaattisuuden ja epärehellisyyden” vuoksi. Erokirjeessään hän myös arvosteli järjestön ”aseellista taistelua valkoisen lännen herruutta vastaan” ja sen tapaa ”pakottaa kaikki hyväksymään auktoriteettinsa”.[4]

Vapauduttuaan vankilasta Newton alkoi painottaa järjestönsä toiminnassa yhteisöllisyyttä ja vähentää sen väkivaltaisuutta. Pantterit järjestivät esimerkiksi lasten aamiaisohjelman, ilmaisia klinikoita ja lahjoitustoimintaa sekä kampanjoivat rikollisuutta ja huumeita vastaan.[3] Mustien pantterien toiminta hiipui 1970-luvun alussa sisäisiin riitoihin, jäsenten kuolemiin ja johtajien vangitsemisiin.[3]

Kymmenen kohdan ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vaadimme vapauden. Vaadimme valtaa päättää mustan yhteisömme kohtalosta. Olemme sitä mieltä, ettei musta väestö ole vapaa ennen kuin me voimme päättää omasta kohtalostamme.
  2. Vaadimme työtä jokaiselle kansamme jäsenelle. Olemme sitä mieltä, että liittohallituksen vastuu ja velvollisuus on taata työtä ja varma toimeentulo jokaiselle ihmiselle. Me olemme sitä mieltä, että jos valkoiset amerikkalaiset liikemiehet eivät suostu järjestämään täystyöllisyyttä, silloin tuotantovälineet on otettava liikemiehiltä pois ja luovutettava yhteisön käyttöön, jotta yhteisö voisi organisoida ja työllistää kaikki jäsenensä ja luoda korkean elintason.
  3. Vaadimme, että KAPITALISTIT lakkaavat ryöstämästä mustaa yhteisöä. Olemme sitä mieltä, että tämä rasistihallitus on ryöstänyt meitä ja nyt on koittanut velanmaksun aika. Sata vuotta sitten luvattiin jokaiselle mustalle 40 eekkeriä ja kaksi muulia orjatyön ja joukkomurhien korvaukseksi. Hyväksymme maksun rahassa, joka jaetaan lukuisten yhteisöjemme kesken. Saksalaiset avustavat nykyisin Israelin juutalaisia hyvitykseksi juutaisten kansanmurhasta. Saksalaiset murhasivat kuusi miljoonaa juutalaista. Amerikkalaiset rasistit ovat osallistuneet yli 50 miljoonan mustan ihmisen teurastukseen. Katsomme siis, että vaatimuksemme on erittäin kohtuullinen.
  4. Vaadimme kunnollisia, ihmisasumuksiksi kelpaavia asuntoja. Olemme sitä mieltä, että jos valkoiset vuokraisännät eivät suostu järjestämään kunnollisia asuntoja mustalle yhteisöllemme, silloin asunnot ja tontit on muutettava osuustoiminnallisiksi jotta yhteisömme voisi, valtion tukemana, rakentaa kunnollisia asuntoja jäsenilleen.
  5. Vaadimme kansallemme opetusta, joka paljastaa tämän rappioituneen amerikkalaisen yhteiskunnan todellisen luonteen. Vaadimme koulutusta, joka selvittää todellisen historiamme ja asemamme nykypäivän yhteiskunnassa. Olemme sitä mieltä, että koululaitoksen tulee opettaa kansalle itsetuntemusta. Jos ihminen ei tunne itseään ja asemaansa yhteiskunnassa ja maailmassa, silloin hänen on hyvin vaikea tuntea kuuluvansa mihinkään muuhunkaan.
  6. Vaadimme, että kaikki mustat miehet vapautetaan asepalveluksesta. Olemme sitä mieltä, ettei mustia miehiä saisi pakottaa puolustamaan asein rasistista hallitusta, joka ei suojele meitä. Emme suostu tappamaan ja taistelemaan toisia värillisiä ihmisiä vastaan, jotka meidän tavoin ovat joutuneet Yhdysvaltain valkoisen rasistihallituksen uhriksi. Suojelemme itseämme rasistisen poliisin ja rasistisen sotalaitoksen väkivaltaisuuksilta kaikin mahdollisin keinoin.
  7. Vaadimme, että POLIISIN JULMUUS ja mustan väestön MURHAAMINEN lopetetaan välittömästi. Olemme sitä mieltä, että pystymme tekemään lopun poliisien raakuuksista mustassa yhteisössämme perustamalla mustia itsepuolustusjoukkoja, jotka keskittyvät puolustamaan mustaa yhteisöämme rasistisen poliisin sorrolta ja raakuuksilta. Yhdysvaltain perustuslain toinen lisäys takaa aseenkanto-oikeuden. Olemme sitä mieltä, että kaikkien mustien tulisi aseistautua itsepuolustukseksi.
  8. Vaadimme, että kaikki liittovaltion, osavaltioiden, piirikunnan ja kaupunkien vankiloissa pidetyt mustat vapautetaan. Olemme sitä mieltä että kaikki mustat olisi vapautettava kaikista vankiloista, koska he eivät ole saaneet oikeudenmukaista ja puolueetonta oikeudenkäyntiä.
  9. Vaadimme, että kaikki oikeuden eteen joutuvat mustat tuomitsee heidän kaltaisistaan eli mustan yhteisön jäsenistä koostuva valamiehistö, kuten Yhdysvaltain perustuslaki määrää. Me olemme sitä mieltä, että tuomioistuinten olisi noudatettava Yhdysvaltain perustuslakia, jotta mustat saisivat puolueettoman oikeudenkäynnin. Yhdysvaltain perustuslain neljästoista lisäys takaa kansalaiselle oikeuden tulla kaltaistensa tuomitsemaksi. Kaltaisia ovat ihmiset, joilla on sama taloudellinen, yhteiskunnallinen, uskonnollinen, maantieteellinen, ympäristöllinen, historiallinen ja rodullinen tausta. Jotta tämä toteutuisi, oikeus on pakotettava valitsemaan valamiehistö siitä mustasta yhteistöstä, josta musta syytetty on kotoisin. Tuomiomme ovat sanelleet ja sanelevat yhä kauttaaltaan valkoiset valamiehistöt, jotka eivät ymmärrä alkuunkaan mustan yhteisön ”tavallisia ihmistä”.
  10. Vaadimme maata, leipää, asuntoja, koulutusta, vaatetusta, oikeutta ja rauhaa. Tärkein poliittinen tavoitteemme on Yhdistyneiden kansakuntien valvoma, koko mustan siirtokunnan käsittävä kansanäänestys, johon vain mustan siirtokunnan jäsenet saavat ottaa osaa. Näin saataisiin selville, miten mustat itse haluavat kansallisen tulevaisuutensa muotoutuvan. Kun jokin kansa joutuu tapahtumien pakosta katkaisemaan siteensä johonkin toiseen kansaan ja vaatimaan maapallon muiden valtojen joukossa erillistä ja tasavertaista asemaa, johon luonnon ja luojan lait sen oikeuttavat, alkeellinen kunnioitus ihmiskunnan mielipidettä kohtaan edellyttää, että tämä kansa esittelee ne syyt jotka pakottavat sen kulkemaan omaa tietään. Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä: sitä että kaikki ihmiset on luotu tasaarvoisiksi; että heidän luojansa on lahjoittanut heille tietyt erottamattomat oikeudet; että näihin oikeuksiin kuuluvat elämä, vapaus ja onnen tavoittelu. Että taatakseen nämä oikeudet ihmiset valitsevat keskuudestaan hallituksia, jotka käyttävät valtaansa hallittujen suostumuksella; että heti kun jokin hallitus alkaa toimia näitä päämääriä vastaan, ihmisellä on oikeus muuttaa tai kumota se ja asettaa uusi hallitus, joka toimii mainittujen periaatteiden mukaisesti ja käyttää valtaansa siten että se mahdollisimman hyvin takaa heidän turvallisuutensa ja onnensa. Terve järki kuitenkin sanoo, ettei hallituksia pidä vaihtaa vähäpätöisistä ja hetkellisistä syistä, ja kokemus on myös osoittanut, että jos epäkohdat pysyvät sietokyvyn rajoissa, ihmiset mieluummin kärsivät kuin nousevat kumoamaan muodot, joihin he ovat tottuneet. Mutta kun pitkään jatkuneet, säännöllisesti samoihin ihmisiin kohdistuneet väärinkäytökset ja anastukset osoittautuvat ilmiselvästi keinoiksi saattaa nämä ihmiset täydellisen mielivallan alaisiksi, silloin heillä on oikeus ja velvollisuus kukistaa sellainen hallitus ja asettaa uudet henkilöt valvomaan heidän turvallisuuttaan.[5]

Tunnettuja liikkeen jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tommie Smith, John Carlos ja Meksikon 1968 olympialaisten 400 metrin juoksun voittaja ja maailmanennätysmies Lee Evans[6] eivät kuuluneet järjestöön, vaikka olivatkin sen näkyvimpiä esiintuojia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael X. Delli Carpini: Black Panther Party: 1966-1982 2000. University of Pennsylvania. Viitattu 18.12.2016.
  2. Delli Carpini, Michael X.: Black Panther Party: 1966-1982 repository.upenn.edu. 2000. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Barnhill, John (toim. Carlisle, Rodney P.): ”Black Panthers”, The Encyclopedia of Politics – The Left, s. 49–50. Sage Publications, 2005. ISBN 1-4129-0409-9.
  4. Wilsonia syytettiin Malmössä Biafrasta Helsingin Sanomat. 5.7.2019.
  5. Eldridge Cleaver: On the Ideology of the Black Panther Party
  6. Lee Evansin haastattelu (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]