Tämä on lupaava artikkeli.

Stokely Carmichael

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Stokely Carmichael
Carmichael vuonna 1966
Carmichael vuonna 1966
Henkilötiedot
Syntynyt 29. kesäkuuta 1941
Port of Spain, Trinidad ja Tobago
Kuollut 15. marraskuuta 1998 (57 vuotta)
Conakry, Guinea
Ammatti kansalaisoikeusaktivisti
Puoliso Miriam Makeba (vih. 1968; ero. 1979)

Stokely Carmichael (myöhemmin Kwame Toure; 29. kesäkuuta 1941 Port of Spain, Trinidad ja Tobago15. marraskuuta 1998 Conakry, Guinea) oli trinidadilaissyntyinen Yhdysvalloissa vaikuttanut musta kansalaisoikeusaktivisti ja yksi Yhdysvaltain mustien nationalistien johtajista 1960-luvulla. Hän teki kuuluisaksi iskulauseen ”Black Power”. Myöhemmin hänestä tuli panafrikkalaisuuden kannattaja, ja hän muutti vuonna 1969 Afrikkaan.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carmichael muutti Trinidadilta New Yorkiin vuonna 1952 ja kävi koulunsa Bronxissa. Hän aloitti vuonna 1960 opiskelun Howardin yliopistossa ja liittyi Student Nonviolent Coordinating Committee (SNCC) -kansalaisjärjestöön ja Nonviolent Action Group -nimiseen opiskelijaryhmään. Vuonna 1961 hän oli mukana niin sanotuissa vapausmatkustajissa (freedom riders), jotka kyseenalaistivat Etelävaltioiden rotuerottelulait matkustamalla mielenosoituksellisesti valkoisille tarkoitetuissa linja-autoissa. Tämän tempauksen yhteydessä hänet pidätettiin Jacksonissa ja vangittiin 49 päivän ajaksi. Carmichael valmistui Howardista vuonna 1964 ja jatkoi toimintaansa mustien kansalaisoikeusliikkeessä. Hän osallistui samana vuonna Alabaman Lowndesin piirikunnassa mustien äänestäjäksirekisteröitymiskampanjaan, jonka yhteydessä perustettiin Lowndes County Freedom Organization -niminen puolue. Puolue otti tunnuksekseen mustan pantterin kuvan, jonka radikaali Mustat pantterit -järjestö myöhemmin omaksui.[1]

Carmichael kannatti alun perin Martin Luther Kingin ajamaa väkivallattoman vastarinnan periaatetta, mutta moniin kansalaisoikeusaktivisteihin kohdistuneet hyökkäykset ja murhat saivat hänet vähitellen luopumaan väkivallattomuuden periaatteesta. Hänet valittiin vuonna 1966 SNCC:n puheenjohtajaksi.[1] Kesäkuussa 1966 hän osallistui Kingin ja muiden kansalaisoikeusliikkeen johtajien kanssa suureen mielenosoitusmarssiin Mississippissä ja joutui jälleen pidätetyksi muutaman päivän ajaksi. Vapauduttuaan hän kokosi 16. kesäkuuta kannattajansa ja piti heille kuuluisan ”black power” (”musta valta”) -puheensa.[2] Puheessa hän kehotti perustamaan black power -liikkeen, joka korosti itsepuolustuksellista väkivaltaa, poliittisen ja taloudellisen vallan tavoittelua sekä tummaihoisten rotuylpeyttä. Monet tummaihoiset pitivät tätä jyrkkää linjaa mustien kansalaisoikeusliikkeelle vahingollisena, ja monet valkoihoiset suhtautuivat siihen kielteisesti.[1]

Seuraavina vuosina Carmichael matkusti ulkomailla puhumassa poliittista ja taloudellista sortoa sekä Yhdysvaltojen Vietnamin sotaan osallistumista vastaan.[1] Hän vieraili monissa kommunistijohtoisissa maissa. Havannassa hän piti hyvin jyrkän puheen, jossa sanoi Yhdysvaltain mustien valmistautuvan kaupunkisissisotaan puolustaakseen itseään ”kuolemaan saakka”.[3] Kun Carmichael palasi Yhdysvaltoihin, viranomaiset takavarikoivat hänen passinsa kymmenen kuukauden ajaksi. Hän jätti SNCC:n johdon vuonna 1968.[1] Mustat pantterit -puolue puolestaan nimesi hänet ”kunniapääministerikseen”.[2]

Vuonna 1969 Carmichael jätti Yhdysvallat ja muutti Guineaan Afrikkaan. Hän kertoi irtisanoutuvansa mustista panttereista, koska puolue kannatti liittoa valkoisten radikaalien kanssa, ja ryhtyi sen sijaan yhteistyöhön afrikkalaisten johtajien kanssa.[3] Hän muutti nimekseen Kwame Toure kunnianosoituksena kahdelle panafrikkalaisuuden esitaistelijana pitämälleen valtiomiehelle, Ghanan presidentti Kwame Nkrumahille ja Guinean presidentti Ahmed Sékou Tourélle. Hän osallistui Yhteisafrikkalainen kansan vallankumouspuolue -nimisen kansainvälisen puolueen perustamiseen, jonka tarkoituksena oli edistää panafrikkalaisuutta ja kaikkien maailman mustien aseman parantamista.[1] Hän asui pääosan loppuelämästään Guineassa, mutta vieraili usein Yhdysvalloissa värväämässä kannattajia puolueelleen. Hänen uudet radikaalit mielipiteensä saivat kuitenkin enää vain marginaalista kannatusta Yhdysvalloissa.[3] Hän julkaisi vuonna 1971 kirjan Stokely Speaks: Black Power Back to Pan-Africanism.[1] Presidentti Tourén kuoltua vuonna 1984 Guinean viranomiset pidättivät hänet kolmeksi päiväksi syytettynä juonittelusta.[2] Hän kuoli eturauhasen syöpään 57-vuotiaana vuonna 1998.[3]

Carmichael oli vuosina 1968–1979 naimisissa eteläafrikkalaisen laulajan Miriam Makeban kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Stokely Carmichael (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.1.2015.
  2. a b c Stokely Carmichael (englanniksi) Spartacus international. Viitattu 9.1.2015.
  3. a b c d Michael T. Kaufman: Stokely Carmichael, Rights Leader Who Coined 'Black Power,' Dies at 57 (englanniksi) New York Times 16.11.1998. Viitattu 10.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]