Tämä on lupaava artikkeli.

Malcolm X

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malcolm X
Malcolm X vuonna 1964
Malcolm X vuonna 1964
Syntynyt 19. toukokuuta 1925
Omaha, Nebraska
Kuollut 21. helmikuuta 1965 (39 vuotta)
New York
Asuinpaikka Harlem, New York
Ammatti kansalaisoikeusaktivisti, musta nationalisti
Järjestö Nation of Islam
Puoliso Betty Shabazz
Muut nimet el-Hajj Malik el-Shabazz
Allekirjoitus Malcolm X Signature.svg

Malcolm X (19. toukokuuta 1925 Omaha, Nebraska21. helmikuuta 1965 New York) oli afroamerikkalainen pappi, ihmisoikeusaktivisti ja mustien nationalistien merkittävä johtaja, joka toimi Nation of Islam -järjestön puhemiehenä 1950–1960-lukujen aikana. Hänen alkuperäinen nimensä oli Malcolm Little, ja hänet tunnettiin vuodesta 1964 myös musliminimellä el-Hajj Malik el-Shabazz. Erinomaisena puhujana Malcolm X onnistui saamaan lukuisia kuuntelijoitaan puolelleen. Hänen puheensa käsittelivät mustien identiteettiä, tinkimättömyyttä ja itsenäisyyttä, ja hän rohkaisi seuraajiaan puolustamaan itseään ”keinolla millä hyvänsä”, tarvittaessa myös väkivaltaisin keinoin.

Malcolm X joutui salamurhaajien uhriksi helmikuussa 1965.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malcolm Little syntyi 19. toukokuuta 1925 Omahassa, Nebraskassa. Hänen isänsä Earl oli baptistipastori ja mustan nationalistin Marcus Garveyn entinen tukija.[1] Littlen perheen elämä Omahassa ei ollut helppoa, sillä valkoista ylivaltaa kannattavan Ku Klux Klanin häirintä ja uhkailu oli jatkuva ongelma. Päästääkseen eroon häirinnästä perhe muutti vuonna 1926 Milwaukeen, Wisconsiniin ja kaksi vuotta myöhemmin Lansingiin, Michiganiin. Muutot eivät korjanneet tilannetta, sillä Lansingissa rasismi osoittautui vielä pahemmaksi kuin Omahassa. Rikollisjoukko, todennäköisesti Ku Klux Klanin paikalliset jäsenet, sytyttivät Littlen perheen kodin tuleen. Malcolmin oman muistikuvan mukaan valkoisista muodostunut palokunta ja poliisi eivät tehneet mitään talon pelastamiseksi, vaan katselivat sen palamista maan tasalle.[1][2][3]

Vuonna 1931, Malcolm ollessa kuusivuotias, hänen isänsä ruumis löydettiin raitiovaunukiskoilta. Perhe uskoi tekoa valkoisen ylivallan kannattajien tekemäksi murhaksi, sillä Earl Little oli ennen kuolemaansa saanut näiltä tappouhkauksia. Poliisi kuitenkin virallisesti katsoi kuoleman tavalliseksi onnettomuudeksi, joka samalla mitätöi suuren henkivakuutuksen, jonka Earl oli ottanut perheensä turvaksi.[1][4] Malcolmin äiti joutui hermoromahduksen seurauksena mielisairaalaan vuonna 1939, ja lapset otettiin sijaiskoteihin tai sukulaisten luo.[1][4]

Vankila ja kääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malcolm menestyi koulussa ja halusi lakimieheksi. Hänen ollessaan kahdeksannella luokalla opettaja huomautti elämän realiteeteista ja kehoitti Malcolmia harkitsemaan mieluummin puusepän uraa. Tämä muodostui käännekohdaksi nuoren Malcolmin elämässä ja hän keskeytti koulunkäynnin 15-vuotiaana. Hän muutti vanhemman sisarpuolensa luo Bostoniin ja ajautui kaupungin kaduille.[1] Samalla rikollinen elämä veti Malcolmia puoleensa ja hänestä tuli nuorisorikollinen, huumekauppias ja pienen varasliigan johtaja New Yorkin Harlemissa.[4] Rikoksilla hän rahoitti ylellistä elämäänsä, jossa tärkeää osaa näyttelivät hienot liituraitapuvut ja yökerhot.[1]

Malcolm istui vankilassa varkauksista tuomittuna vuosina 1946–1952. Ensimmäisenä vankilavuotenaan hän käytti muskottipähkinöitä ja muita korvikehuumeita pitääkseen itsensä sopivassa olotilassa. Hänet passitettiin useita kertoja erityisselliin niskoittelun ja suunsoiton vuoksi. Selliosaston muut vangit kutsuivat Malcolmia ”Saatanaksi” hänen uskonvastaisten mielipiteittensä johdosta.[5] Eräs vangeista suositteli hänelle vankilan kirjastoa ja kirjekurssia. Malcolm tarttui ehdotukseen ja alkoi palauttaa mieleensä unohtunutta koulusivistystään. Hän laajensi määrätietoisesti sanavalikoimaansa ymmärtääkseen paremmin lukemiaan kirjoja. Historialliset kirjat saivat rinnalleen itä- ja länsimaisista filosofeista kertovia teoksia. Kirjojen sisltö auttoi häntä ymmärtämään paremmin mustan rodun vitsauksia Amerikassa.[6]

Lukemisen lisäksi Malcolmin vankilavuodet toivat mukanaan vielä tärkeämmän asian. Hän kääntyi islamiin ja liittyi sisartensa suosituksesta Nation of Islam -järjestöön, joka yhdisti islamin mustaan nationalismiin. Malcolm lopetti tupakanpolton sekä uhkapelit ja kieltäytyi syömästä porsaanlihaa noudattaakseen islamilaisten ruokavaliota. Hän vaihtoi Nation of Islamin perinteiden mukaisesti orjanomistajalta tulleen Little-sukunimensä X:ksi.[4]

Kerättyään tarpeeksi rohkeutta Malcolm aloitti kirjeenvaihdon järjestön johtaja Elijah Muhammadin kanssa. Muhammad oli itse viettänyt vankeudessa useita vuosia ja tuki Malcolmia muun muassa lähettämällä tälle rahaa. Muhammadin kirjeiden ja kirjoista ammennetun tietonsa rohkaisemana Malcolm osallistui vankilan väittelytilaisuuksiin, joissa hän rohkeasti puolusti omia teorioitaan eri aiheista.[7]

Toiminta Nation of Islamissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan vankilasta elokuussa 1952 Malcolm puhdistautui ensimmäisenä työnään turkkilaisessa saunassa. Päästyään eroon ”vankilassa pinttyneestä liasta” hän aloitti uuden elämän Detroitissa Michiganissa.[8] Työskenneltyään lyhyen aikaa huonekaluliikkeessä ja autotehtaassa Malcolm tapasi Nation of Islamin johtajan Elijah Muhammadin. Tapaaminen vaikutti suuresti Malcolmiin ja hän päätti lopettaa työnsä autotehtaassa.[9]

Kesäkuussa 1953 Malcolm aloitti työnsä järjestön johdon avustajana sen suurimman kasvun aikana. Puolen vuoden ajan hän ohjasi uusia käännynnäisiä Detroitin temppeliin, kunnes Muhammad lähetti hänet työskentelemään Bostoniin. Boston oli Malcolmille tuttu jo hänen nuoruusvuosiltaan, ja siellä hänellä oli laaja ystävien ja sukulaisten verkosto.[10]

Malcolm ja Muhammad Ali.

Seuraavina vuosina Malcolm perusti järjestön temppeleitä Bostonin lisäksi New Yorkiin, Philadelphiaan ja etelän kaupunkeihin. Varhain 1960-luvun alussa hän aloitti työskentelynsä järjestön sanomalehden Muhammad Speaks parissa. Lehden katumyynnillä kerättiin jäseniä ja varoja. Myös kaikki järjestön temppelelit osallistuivat lehden myyntiin ja niiden oli myytävä viikottain tietty määrä lehtiä. Julkaisu sai lyhyen ajan sisällä tuhansia lukijoita, joista valtaosa ei ollut muslimeja.[11]

Malcolmista tuli perustamansa Bostonin temppelin pappi ja myöhemmin hän sai papinviran myös järjestön toiseksi suurimmassa Harlemin temppelissä numero 7. Elijah Muhammad tunnisti Malcolmin monipuolisen lahjakkuuden ja nimesi hänet järjestön kansalliseksi edustajaksi ja toiseksi arvostetuimmaksi henkilöksi heti itsensä jälkeen.[4]

Martin Luther King, Jr. ja Malcolm X maaliskuussa 1964.

Malcolm edusti kansalaisoikeusliikkeen aikana 1955–1965 afroamerikkalaisten patoutunutta vihaa, turhautumista ja katkeruutta. Hän saarnasi Harlemin kaduilla ja puhui merkittävissä yliopistoissa, kuten Harvardissa ja Oxfordissa. Puheissaan Malcolm korosti järjestön rotuoppeja, joiden mukaan valkoiset ovat luonnostaan pahoja ja mustat luonnostaan ylivertaisia.[4] Hän arvosteli myös valtavirran kansalaisoikeusliikettä sen integraation ja väkivallattomuuden linjasta. Malcolmille tärkeintä olivat musta identiteetti, tinkimättömyys ja itsenäisyys. Malcolm ei kannattanut Martin Luther Kingin väkivallattomuutta vaan rohkaisi seuraajiaan puolustamaan itseään kaikin keinoin. Yhä useammat kuuntelijat uskoivat hänen puheisiinsa, ja vuoteen 1960 mennessä Malcolm X oli kasvattanyt Nation of Islamin väkiluvun 400:sta 40 000:n.[1]

Varhain 1960-luvulla Malcolm yritti houkutelle Nation of Islamin jäseniksi Kuuban presidentti Fidel Castroa ja tulevaa nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Cassius Clayta. Castro kieltäytyi, mutta Clay puolestaan liittyi järjestöön alkuvuodesta 1964 ja muutti nimensä Muhammad Aliksi.[12]

Eroaminen Nation of Islamista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malcolmin ja Elijah Muhammadin välille syntyi vuonna 1963 erimielisyyttä Nation of Islamin suunnasta. Malcolmin mukaan järjestön olisi pitänyt osallistua aktiivisemmin kansalaisoikeusprotesteihin, eikä hän pitänyt siitä, että Muhammad oli vastoin järjestön moraalikoodia tehnyt lapsia kuudelle sihteerilleen. Malcolmia arvosteltiin siitä, että hän piti presidentti Kennedyn murhaa odotettuna seurauksena maan väkivallasta. Tästä Muhammad määräsi Malcolmille 90 päivän hiljaisuuden, mikä aiheutti miesten välille pysyvän välirikon.[4]

Malcolm erosi Nation of Islamista maaliskuussa 1964. Seuraavassa kuussa hän perusti Muslim Mosque -yhtymän, joka tarjosi hengellisen afro-amerikkalaisen vaihtoehdon Nation of Islamille. Yhtymän ydinjoukko käsitti vain 50 jäsentä.[13] Monet tunnustivat edelleen Malcolmin merkittävyyden Nation of Islamissa, vaikka hänet olikin todettu harhaoppiseksi. Muhammad ja osa hänen seuraajistaan sen sijaan aloittivat keskustelut Malcolmin surmaamisesta. Suoraa tappokäskyä ei todennäköisesti annettu, mutta Malcolm päätti pysytellä etäällä paikoista, joissa olisi ollut avoin maalitaulu. Vähin äänin hän poistui Yhdysvalloista ja teki pyhiinvaellusmatkan Mekkaan.[14]

Pyhiinvaellusmatka oli viimeinen käännekohta Malcolmin elämässä. Hän kääntyi sunnalaisuuteen ja otti musliminimekseen el-Hajj Malik el-Shabazz. Myös Malcolmin suhtautuminen valkoisia kohtaan muuttui huomattavasti suvaitsevammaksi hänen nähtyään Egyptissä ja Mekassa eri rotujen kohtelevan toisiaan tasavertaisesti.[2][3][15] Hän näki rasismin afroamerikkalaisten pahimpana vihollisena valkoihoisten sijaan.[3] Hän alkoi uskoa, että ratkaisu Yhdysvaltain rotuongelmiin on ortodoksinen islam. Hän vieraili myös Afrikassa kaksi kertaa ja puhui Afrikan unionin edeltäjäjärjestön kokouksessa.

Murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuonna 1965 Malcolm perusti Afro-amerikkalaisen yhtenäisyyden järjestön (Organization of Afro-American Unity) yhdistääkseen afroamerikkalaiset ja kehitysmaiden asukkaat. Samoihin aikoihin Nation of Islam muisti Malcolmia toistuvilla tappouhkauksilla.[4] Viikkoa ennen Malcolmin murhaa hänen kotiinsa heitettiin polttopullo. Malcolm, hänen vaimonsa ja lapsensa onnistuivat pakenemaan pommiantentaattia makuuhuoneen takaovesta, mutta talo kärsi tuntuvia vaurioita.[16] Malcolmin mukaan Nation of Islam oli vastuussa tapauksesta.[17] Jotkut Malcolmin seuraajista uskoivat Yhdysvaltain hallituksen järjestäneen attentaatin, sillä Malcolmin tiedettiin joskus epäilleen, että CIA yritti surmata hänet.[14]

Murhanäyttämö Audubon-salissa. Taustakulisseissa näkyvät ympyrät havainnollistavat luodinreikiä.

Vaikka uutta murhayritystä pelättiin, turvatoimet sen estämiseksi olivat riittämättömät. Kaupunginpoliisi tarjosi oman väittämänsä mukaan suojelua Malcolmille, mutta tämä kieltäytyi. Malcolmin työtoverit puolestaan väittivät, että poliisi ei ottanut vakavissaan Malcolmin suojelupyyntöjä.[18]

Helmikuun 21. päivänä 1965 noin kello 14.30 Malcolm aloitteli puhettaan Manhattanilla sijaitsevassa Audubon-tanssisalissa, kun kahdeksannen tuolirivin kohdalla sattui pieni järjestyshäiriö. Häiriön aikana vähintään kaksi aseistettua miestä tulitti Malcolmia, joka kaatui takanaan olevan tuolin päälle. Yleisen hälinän keskellä ampujat onnistuivat pakenemaan salista.[19] Malcolm toimitettiin nopeasti läheisen sairaalan leikkaussaliin, mutta hänen hyväkseen ei enää voitu tehdä mitään. Malcolm oli saanut useita osumia rintakehäänsä ja kuollut vammoihinsa todennäköisesti jo matkalla sairaalaan.[20]

Hyökkääjistä Talmadge Hayer -niminen mies pidätettiin tapahtumapaikan lähettyviltä. Hän oli joutunut väkijoukon pahoinpitelemäksi, kun ohiajavan partioauton miehistö puuttui tapahtumaan ja raahasi Hayerin autoon.[21] Hayerin lisäksi kaksi Nation of Islamin jäsentä pidätettiin ja Suuri valamiehistö tuomitsi kolmikon vankeuteen ”harkitusta ja yksissätuumin tehdystä Malcolm X:n murhasta”.[22] Hayer tunnusti oman syyllisyytensä, mutta kiisti tovereidensa osallistumisen salamurhaan. Talvella 1977-1978 hän allekirjoitti kaksi valaehtoista todistusta, joissa hän vakuutti kumppaniensa syyttömyyttä Malcolmin murhaan. Todistuksissaan Hayer kuvaili murhan valmisteluja sekä salaliittoon osallistuneiden todellisten ampujien tarkkaa sijaintia murhan tapahtuessa. Todistus ei kuitenkaan riittänyt Hayerin toverien vapauttamiseen.[23]

Hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferncliffin hautausmaan pääportti.

Ennen Malcolm X:n hautajaisia hänen ruumistaan pidettiin näytteillä kolme päivää Harlemin Unity-hautaustoimistossa. Tuona aikana ruumiin näki 22 000 ihmistä.[24] Varhain aamulla 27. päivänä helmikuuta kymmenen poliisiautoa lähti saattamaan ruumisautoa, joka kuljetti Malcolmin arkun länsi-Harlemin Faith Templeen. Muut Harlemin kirkot olivat kieltäytyneet järjestämästä hautausseremoniaa Nation of Islamin mahdollisen koston vuoksi. Faith Temple sai pommiuhkauksia, mutta seremonia onnistuttiin pitämään ilman välikohtauksia.[25]

Runsaan tunnin kestäneiden seremonioiden jälkeen pitkä autokulkue ajoi Harlemista New Yorkin osavaltion Hartsdalessa sijaitsevalle Fencliffin hautausmaalle. Jokaisella Manhattanin sillalla seisoi useita poliisiautoja vahtimassa hautajaissaattueen turvallisuutta.Arkku laskettiin hautaan pääpuoli kohti itää kuten islamilainen traditio edellyttää. Malcolmin seuraajat eivät halunneet jättää arkkua valkoisten haudankaivajien peiteltäväksi vaan alkoivat itse heittää multaa paljain käsin arkun päälle.[26]

Avioliitto ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malcolmilta jäi vaimo Betty Shabazz ja kuusi tytärtä.[4] Hän tapasi tulevan vaimonsa ensi kerran vuonna 1956, jolloin sisar Betty X:n nimellä tunnettu nuori nainen liittyi seitsemänteen temppeliin. Betty luennoi muslimityttöjen oppitunneilla lääketieteestä ja hygieniasta. Vaikka Malcolm ei aluksi ollutkaan kiinnostunut Bettystä, ystävyys syveni seuraavan vuoden aikana. Tammikuussa 1958 pari vihittiin avioliittoon Indianassa ilman turhia muodollisuuksia.[27] Saman vuoden lopulla syntyi ensimmäinen tytär, joka ristittiin Attallahiksi Rooman ryöstäneen Attila-hunnin mukaan. Toinen tyttäristä sai nimen Qubilah, joka tuli Mongolivaltakunnan Kublai-kaanista.[28] Kaksi seuraavaa tyttöä saivat nimen Ilysah ja Amilah. Malcolmin kuoleman jälkeen syntyneet kaksostytöt saivat nimet Malikah ja Malaak. Muistelmissaan Malcolm kertoi, että Betty oli niitä harvoja naisia joihin hän luotti täydellisesti.[29]

Ampumisvälikohtauksen tapahtuessa Betty Shabazz oli Audubon-salissa. Laukausten kajahtaessa hän suojasi lapsiaan omalla vartalollaan ja juoksi ammunnan loputtua lattialle lyyhistyneen miehensä luo. Huhun mukaan Betty oli ottanut miehensä takintaskusta paperin, johon tämä oli kirjoittanut niiden miesten nimet, joiden hän oletti saaneen tehtäväkseen hänen tappamisensa.[18]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malcolm X:ää on kuvattu erääksi historian vaikutusvaltaisemmista afroamerikkalaisista. Hänen kritiikkiinsä perustuu muun muassa myöhempi Black Power -liike.[4] Nation of Islamin vaikutuksen välityksellä Malcolm auttoi muuttamaan termit neekeri ja värillinen nykyiseen muotoonsa musta ja afro-amerikkalainen.[4]

Malcolm X aavisti kuolevansa nuorena ja alkoi siksi työstää jo varhain omaelämäkertaansa The Autobiography of Malcolm X, jonka haamukirjoittajaksi hän valitsi Alex Haleyn. Kirja ilmestyi vuonna 1965 pian Malcolm X:n kuoleman jälkeen. Vuonna 1998 amerikkalainen Time-lehti valitsi Malcolm X:n elämäkerran kymmenen 1900-luvun vaikutusvaltaisimman tietokirjan joukkoon.[30] New York Times luonnehti kirjaa ”loistavaksi, koskettavaksi ja tärkeäksi” heti sen ilmestyttyä, mutta sitä on myös kritisoitu kiihkoilusta. Kirja menestyi erinomaisesti ja vuoteen 1977 mennessä sitä oli myyty yli 6 miljoonaa kappaletta.[31]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Spike Lee ohjasi Malcolmin elämästä elokuvan Malcolm X.[32] Malcolmia elokuvassa esitti Denzel Washington, joka sai roolityöstään Oscar-ehdokkuuden.[32]

Muita näyttelijöitä, jotka ovat esittäneet Malcolmia elokuvissa ja televisio-ohjelmissa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malcolm X & Alex Haley: Malcolm X. (The autobiography of Malcolm X as told to Alex Haley, 1965.) Suomentanut Kimmo Heikkinen. Helsinki: Desura, 2002. ISBN 952-5339-08-4.
  • Marable, Manning: Malcolm X: A Life of Reinvention. Penguin Books, 2011. ISBN 978-0143120322. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Malcolm X Biography. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  2. a b Erin Grace / World-Herald staff writer: Ku Klux Klan's 1925 attack on Malcolm X's family home in Omaha heralded the fight to come Omaha.com. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  3. a b c Malcolm X assassinated - Feb 21, 1965 - HISTORY.com HISTORY.com. Viitattu 6.3.2018.
  4. a b c d e f g h i j k Lawrence A. Mamiya: Malcolm X Encyclopædia Britannica. 4.3.2016. Viitattu 28.1.2017.
  5. Haley 2002, s. 167.
  6. Haley 2002, s. 191.
  7. Haley 2002, s. 197.
  8. Haley 2002, s. 203.
  9. Haley 2002, s. 223.
  10. Marable 2011, s. 104.
  11. Marable 2011, s. 163.
  12. Marable 2011, s. 281.
  13. Marable 2011, s. 295.
  14. a b Marable 2011, s. 423.
  15. How Malcolm X Became a Real Muslim ThoughtCo. Viitattu 6.3.2018.
  16. Malcolm X's home is firebombed in 1965 NY Daily News. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)}
  17. Malcolm X's death revisited - CNN CNN. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  18. a b Haley 2002, s. 445.
  19. Haley 2002, s. 442.
  20. Haley 2002, s. 444.
  21. Marable 2011, s. 438.
  22. Marable 2011, s. 452.
  23. Does Anyone Care Who Killed Malcolm X? The New York Times 21.2.1993
  24. Haley 2002, s. 458.
  25. Marable 2011, s. 458.
  26. Haley 2002, s. 460-461.
  27. Haley 2002, s. 238-242.
  28. Haley 2002, s. 243.
  29. Haley 2002, s. 244.
  30. Required Reading: Nonfiction Books time.com. Viitattu 10,12. 2017. (englanniksi)
  31. Alex Haley, 70, Author of 'Roots,' Dies New York Times. Viitattu 29.04. 2018. (englanniksi)
  32. a b Malcolm X (1992) imbd.com. Viitattu 10.12. 2017. (englanniksi)
  33. Vincent Can: Ali's Latest Victory Is The Greatest’ The New York Times. 21.5.1977. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  34. John J. O'Connor: TV: 6‐Hour ‘King,’ Drama of Civil Rights Drive The New York Times. 9.2.1978. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  35. Janet Maslin: TV: End of ‘Roots II’ Delineates 60's The New York Times. 25.2.1979. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  36. BONUS FEATURE | The deification of Morgan Freeman: An Incomplete Filmography The New York Times. 28.8.2011. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  37. Maailmanvaltias Muhammed Ali imdb.com. Viitattu 10.12. 2017. (englanniksi)
  38. Phil Gallo: Ali: An American Hero Variety. 30.8.2000. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  39. FILM REVIEW; Master of the Boast, King of the Ring, Vision of the Future www.nytimes.com. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  40. Brian Lowry: Betty & Coretta Variety. 31.1.2013. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  41. A. O. Scott: In ‘Selma,’ King Is Just One of Many Heroes The New York Times. 24.12.2014. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]