Morgan Freeman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Morgan Freeman
Morgan Freeman vuonna 2016
Morgan Freeman vuonna 2016
Henkilötiedot
Koko nimi Morgan Porterfield Freeman Jr.
Syntynyt1. kesäkuuta 1937 (ikä 84)
Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, ohjaaja
Puoliso Jeanette Adair Bradshaw (vih. 1967–79)
Myrna Colley-Lee (vih. 1984–2010)
Näyttelijä
Aktiivisena 1980–
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan miessivuosan Oscar
2004 Million Dollar Baby

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Morgan Porterfield Freeman Jr. (s. 1. kesäkuuta 1937 Memphis, Tennessee) on yhdys­valtalainen näyttelijä, joka on tehnyt pitkän uran sekä teatterissa että elo­kuvissa. Hänen elo­kuviinsa kuuluvat muun muassa Armoton, Rita Hayworth – avain pakoon, Seitsemän ja Million Dollar Baby. Freeman on voittanut urallaan muun muassa Oscarin, Golden Globen ja useita teatteri­alan palkintoja. Hänen tavara­merkki­roolinsa on viisas vanhus, jollaista hän on esittänyt lukemattomia kertoja.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morgan Freeman syntyi 1937 Memphisissä nelilapsisen perheen nuorimmaksi. Hänen vanhempansa olivat Morgan Porterfield Freeman ja Mayne Edna. Perhe muutti Memphisistä Chicagoon, missä vanhemmat erosivat. Mayne-äiti lähti Morganin ja tämän siskon kanssa Mississippin Green­woodiin. Morgan Freeman kiinnostui teatterista jo koulu­aikana ja voitti seitsemännellä luokalla osa­valtion draama­kilpailun. High schoolin jälkeen Freeman värväytyi ilma­voimiin ja opiskeli sen jälkeen draamaa Los Angeles City Collegessa. Hän yritti löytää paikkaa Hollywoodista, mutta epäonnisten yritysten jälkeen muutti New Yorkiin, jossa pyrki teatteri­näyttelijäksi.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku teatterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkissa Freemanin ensimmäinen rooli oli 1967 Off Broadway -näytelmässä The Niggerlovers.[2] Seuraavana vuonna hän esiintyi ensimmäisen kerran Broadwayllä, kun hän näytteli Hello, Dolly! -musikaalin tuotannossa, jonka kaikki näyttelijät olivat tumma­ihoisia.[1] Freeman ei kuitenkaan onnistunut saamaan vakituisesti rooleja vaan teki Yhdysvaltain itä- ja länsi­rannikolla monia pienempiä rooleja ja muita töitä. Hän pääsi 1971 PBS:n lasten opetus­ohjelmaan The Electric Company, jossa hän opetti lapsia laulu- ja tanssi­esitysten avulla lukemaan. Freeman esiintyi ohjelmassa kuuden vuoden ajan.[2]

Freeman palasi 1978 teatteriin, kun hän esitti kapinallista Zekeä näytelmässä The Mighty Gents. Hänet palkittiin roolista Drama Desk Awardilla ja Clarence Derwent -palkinnolla, ja hän sai siitä lisäksi Tony-ehdokkuuden. Hyvistä arvosteluista huolimatta The Mighty Gentsiä esitettiin vain viikon, ja Freeman palkittiin seuraavaksi Obie-palkinnolla Coriolanuksen roolista New York Shakespeare Festivalilla.[2] Hän voitti Obie-palkinnon lisäksi vuosina 1980, 1984 ja 1987.[3]

Läpimurto Hollywoodissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freemanin ensimmäinen Hollywood-elokuva oli vuoden 1980 Brubaker – kiveäkin kovempi.[1] Hän sai roolista hyvän arvion muun muassa tunnetulta kriitikolta Pauline Kaelilta. Freeman joutui silti vielä muutaman vuoden esiintymään vain keskin­kertaisissa elokuvissa, vaikka menestyikin samaan aikaan teatterissa.[2] Hänen läpi­murtonsa oli tunteellisen parittajan rooli elokuvassa Yön ammattilaiset (1987), josta hän ansaitsi myös Oscar-ehdokkuuden. Freemanin seuraavat elokuvat olivatkin laadukkaampia, ja niihin kuuluivat muun muassa Kuivilla (1988), Palveluksessanne, Miss Daisy, josta Freeman oli jälleen Oscar-ehdokkaana, ja Glory.[4]

Freeman teki 1990-luvulla monia tunnettuja pää- ja sivu­osa­rooleja.[1] Hänen elo­kuvansa olivat usein jopa sellaisia, joihin ei yleensä kirjoiteta rooleja tumma­ihoisille näyttelijöille. Freeman esiintyi esimerkiksi Robin Hoodin apulaisena elo­kuvassa Robin Hood – varkaiden ruhtinas (1991 ja villin lännen lain­suojattomana Armottomassa (1992). Hänen ensimmäinen ohjaus­työnsä oli 1993 valmistunut Bopha!, joka kertoi apartheidin takia pojastaan vieroittuneesta etelä­afrikkalais­poliisista.[4]

Kolmannen kerran Freeman oli Oscar-ehdokkaana vuoden 1994 elokuvasta Rita Hayworth – avain pakoon. Hän sai hyviä arvioita myös sarja­murhaaja­elo­kuvasta Seitsemän. Hänen seuraavia roolejansa olivat ylio­piston professori Ketju­reaktiossa, etsivä Alex Cross jännitys­elo­kuvassa Jäähyväiset tytöille, entinen orja Amistadissa ja Yhdysvaltain presidentti katastrofielokuvassa Deep Impact.[2]

Oscar-palkituksi 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freeman näytteli 2000-luvulla elo­kuvassa Nurse Betty ja palasi sen jälkeen Alex Crossin rooliin Jäähyväiset tytöille -elokuvan jatko-osassa Tappava seitti.[4] Tom Clancyn romaaniin perustuneessa elo­kuvassa Peloista pahin hän esitti Jack Ryanin oppi-isää. Stephen Kingin romaaniin perustunut Unen­sieppaaja oli taloudellinen ja taiteellinen pettymys. Freemanin seuraavia elokuvia olivat menestynyt komedia Bruce – taivaanlahja, jossa hän oli Jumalan roolissa, ja rikos­komedia The Big Bounce – huijaus Havaijilla. Clint Eastwoodin ohjaamassa Million Dollar Babyssä Freeman esitti ikääntynyttä nyrkkeilijää. Hän sai roolistaan parhaan mies­sivu­osan Oscar-palkinnon ja [[ Screen Actors Guild -palkinto|SAG-palkinnon]].[2]

Freemanin ura jatkui 2000-luvulla kiireisesti, ja vuonna 2005 elo­kuva­teattereihin tulivat muun muassa Danny the Dog, Batman Begins, Pingviinien matka ja Maailmojen sota. Batman-elokuvassa Freeman näytteli Bruce Waynen apulaista Lucius Foxia, ja hän oli kertojana sekä luonto­dokumentin Pingviinien matka englannin­kielisessä versiossa että Maailmojen sodassa. Freemanin harvoihin rikollis­hahmoihin kuuluu gangsteri­johtaja Lucky Number Slevinissä. Hänen seuraavia elo­kuvia olivat 10 Items or Less ja Evan taivaanlahja, jossa hän palasi Jumalan rooliin.[2]

Lucius Foxina Freeman oli jälleen vuonna 2008 ilmestyneessä Batman Beginsin jatko-osassa Yön ritari, joka rikkoi katsoja­ennätyksiä. Vuoden 2009 elo­kuvassa Invictus – voittamaton Freeman esitti Nelson Mandelaa, ja elo­kuva kertoi rugbyn vuoden 1995 MM-kilpailuihin liittyneestä tosi­tapahtumasta.[2] Seuraavaksi Freeman näytteli muun muassa elo­kuvissa Conan the Barbarian, The Magic of Belle Isle ja kolmannessa Batman-elo­kuvassa Yön ritarin paluu.[4]

Freeman esiintyi vuonna 2013 kaveri­komediassa Last Vegas, jonka muissa pää­rooleissa olivat Robert De Niro, Michael Douglas ja Kevin Kline. Sen jälkeen hän oli ääni­näyttelijänä Lego Elokuvassa (2014) ja näytteli tekoälyn vastaista aktivistia elo­kuvassa Transcendence ja psykologian professoria Lucyssä. Freemanin elo­kuvia ovat myös komedia Ted 2 (2015), ryöstö­elo­kuva Tyylikäs lähtö (2017) ja Just Getting Started (2017). Pjotr Tšaikovski -sovituksessa Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa (2018) Freeman näytteli lelujen tekijä Drosselmeieria. Freemanin seuraavia elo­kuvia olivat The Comeback Trail (2020), jossa hän näytteli mafia­päällikköä, sekä rikos­trilleri Vanquish (2021) ja television antologia­sarja Solos (2021).[5]

Freemanille myönnettiin Yhdysvaltain elo­kuva­instituutin elämän­työ­palkinto vuonna 2011 ja Screen Actors Guildin elämäntyöpalkinto vuonna 2017.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morgan Freemanilla on kolme vanhempaa sisarusta. Hän oli naimisissa Jeanette Adair Bradshawin kanssa 1967–1979 ja Myrna Colley-Leen kanssa 1984–2010.[6] Ensimmäisestä avio­liitosta Morgan Freemanilla on kaksi poikaa ja toisesta kaksi tytärtä, joista toinen on adoptoitu.[7]

Freeman joutui vuonna 2008 auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen vasemman kätensä sormet jäivät osin toiminta­kyvyttömiksi.[8]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Orfinoski, Steven: African Americans in the Performing Arts, s. 76, 78. New York: Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7838-7. Google-kirjat (viitattu 23.7.2012). (englanniksi)
  2. a b c d e f g h About Morgan Freeman Yahoo! Movies. 23.7.2012. Yahoo! Inc. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  3. Edelman, Rob: Freeman, Morgan Film Reference. Advameg, Inc. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  4. a b c d Brennan, Sandra: Morgan Freeman Allmoviessa (englanniksi). Viitattu 23.7.2012.
  5. Morgan Freeman Encyclopædia Britannica. 28.5.2021. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 31.5.2021. (englanniksi)
  6. ’It Is Ridiculous!’ Morgan Freeman Hits Out at Claims He Is to Marry His 27-Year-Old Step-Granddaughter Daily Mail. 13.4.2012. Lontoo: DMG Media. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  7. Morgan Freeman Biography The Biography Channel. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  8. Morgan Freeman – Morgan Freeman’s Hand Still Mangled From Car Crash Contact Music. 27.9.2011. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]