Robert De Niro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert De Niro
Robert De Niro Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016
Robert De Niro Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Anthony De Niro Jr.
Syntynyt17. elokuuta 1943 (ikä 78)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja
Puoliso Diahnne Abbott (vih. 1976–88)
Grace Hightower
(vih. 1997; ero 2018)
Lapset 6
Vanhemmat Robert De Niro Sr.
Näyttelijä
Aktiivisena 1963–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Robert Anthony De Niro Jr. (s. 17. elokuuta 1943 New York, New York)[1] on yhdys­valtalainen Oscar-palkittu näyttelijä, elokuvaohjaaja ja elokuvatuottaja. Hän on suku­polvensa arvostetuimpia näyttelijöitä.kenen mukaan?

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert De Niro Jr. syntyi taiteilijoiden suosimassa boheemissa Greenwich Villagessa New Yorkissa. Hänen äitinsä oli taide­maalari ja runoilija Virginia Holton Admiral ja hänen isänsä abstrakti-ekspressionistinen taide­maalari ja kuvan­veistäjä Robert De Niro Sr.[2] Vanhemmat erosivat Robertin ollessa kaksivuotias, ja hän kasvoi pääosin äitinsä luona[3] mutta säilytti hyvän suhteen isäänsäkin.[4] Vanhempiensa kautta De Niron kasvuympäristössä oli paljon muun muassa taiteilijoita ja intellektuelleja,[5] ja toisaalta hänen sosiaaliseen piiriinsä kuului myös jengiksikin kutsuttu nuorisoporukka, jonka kanssa hän teini-ikäisenä vietti aikaansa Little Italyn kaduilla.[6][3][7][5]

De Niron vanhemmat eivät olleet uskonnollisia eivätkä halunneet lastaan kastettavaksi, mutta asuessaan roomalais­katolilaisten iso­vanhempiensa luona vanhempiensa erotessa iso­vanhemmat kastattivat hänet katolisen kirkon jäseneksi.[8] Ystäviensä vaikutuksesta hän osallistui nuorena kirkon messuihin.[7]

De Niron äiti oli työskennellyt Maria Ley-Piscatorille, ja osana työkorvausta 10-vuotias De Niro oli saanut osallistua tämän teatterikoulun oppitunneille ilmaiseksi.[9] 16-vuotiaana De Niro keskeytti high schoolin opiskellakseen näyttelemistä,[10] ja hän opiskeli Stella Adlerin ja myöhemmin Lee Strasbergin johdolla.[9] Hän esiintyi teatterinäytelmissä ennen elokuvauraansa.[10]

Usein Robert De Niroa pidetään amerikan­italialaisena näyttelijänä,[11][12] mutta hän on vain neljäs­osaksi italialainen. Hänen isänsä oli puoliksi italialainen ja puoliksi irlantilainen, kun taas hänen äitinsä oli englantilaista, saksalaista, ranskalaista ja hollantilaista synty­perää.[13][14] De Niron italialaiset iso­vanhemmat Giovanni De Niro ja Angelina Mercurio muuttivat Yhdys­valtoihin Ferrazzanosta Campobasson maa­kunnasta Molisesta. Hänen amerikan­irlantilainen iso­äitinsä Helen O'Reilly taas oli Irlannista muuttaneen Edward O’Reillyn lapsen­lapsi. Kun Robert De Niro sai Italian kansalaisuuden 21. loka­kuuta 2006, hän ilmoittautui juuri Molisen vaali­piirin äänestäjäksi. Italian kansalaisuuden myöntämis­juhlallisuuksien yhteydessä De Niro sanoi rakastavansa Italiaa ja pitävänsä itseään enemmänkin italialaisena kuin vaikkapa irlantilaisena, hollantilaisena, ranskalaisena tai saksalaisena.[15]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert De Niro vuonna 1988.

De Niro puhuu new­yorkilaisella aksentilla[16], jossa on sekoitus niin italialaisia, juutalaisia kuin irlantilaisiakin vaikutteita. De Niro on puhunut useilla eri aksenteilla ja murteilla eri elo­kuvissa, mutta hänen Kummisetä-elo­kuvissa puhumaansa sisilialaista murretta on kehuttu poikkeuksellisen aidoksi. Ulko­näöltään De Niron on sanottu olevan italialainen,[17][18] mikä selittää osittain sen, miksi hän on päätynyt esittämään italialaista niin monissa elo­kuvissa. De Niro ei oppinut italian kieltä juurikaan lapsuudessaan vaan joutui opettelemaan sitä aikuisena. Hän teki italian­kielisen roolin myös elokuvassa 1900.[19]

De Niro on tullut tunnetuksi etenkin yhteistyöstä amerikan­italialaisen elo­kuva­ohjaajan Martin Scorsesen kanssa. Kaksikon yhteis­työn tuloksia ovat elo­kuvat Taksikuski, Suden­pesä, Kuin raivo härkä, Mafiaveljet, Casino ja Cape Fear. Muita De Niron rooli­suorituksia on muun muassa elo­kuvissa Kummisetä, osa II, Once Upon a Time in America – suuri gangsterisota, 1900, Kauriinmetsästäjä, Lahjomattomat, Brazil – tämän hetken tuolla puolen, Linnake, Heräämisiä, Heat – ajojahti, Sleepers, Wag the Dog, Cop Land, Jackie Brown, Painajainen perheessä, Machete ja Keskiyön pako.

Vuonna 1974 De Niro sai sivu­osa-Oscarin elo­kuvasta Kummisetä, osa II ja oli ehdolla parhaaksi mies­näyttelijäksi elo­kuvista Taksi­kuski (1976), Kauriin­metsästäjä (1978), Heräämisiä (1990) ja Cape Fear (1991). Hän voitti parhaan mies­pää­osan Oscarin vuonna 1980 roolistaan Kuin raivo härkä -elokuvassa.

De Nirolle myönnettiin Yhdys­valtain elo­kuva­instituutin elämän­työ­palkinto vuonna 2003 ja marras­kuussa 2016 Yhdys­valtain korkein siviileille myönnettävä kunnia­merkki Presidentin vapauden­mitali.[20]

Once Upon a Time in American jälkeen De Niron näyttelijänurassa voidaan nähdä käännekohta, jolloin hänen rooleistaan alkoi asteittain tulla vähemmän kunnianhimoisia. Hän oli mukana edelleen arvostetuissa projekteissa, kuten Scorsesen Mafiaveljissä, mutta pääroolit alkoivat vaihtua pienempiin. 2000-luvulla hänen uraansa ovat leimanneet esiintymiset komedioissa. Sittemminkin hänellä kuitenkin on ollut arvostustakin saaneita roolisuorituksia. Vuonna 2012 De Niro teki Oscar-ehdokkuuteen johtaneen roolin elokuvassa Unelmien pelikirja,[4] ja vuonna 2019 hän näytteli kahdella Oscarilla palkitussa Jokerissa sekä kahdeksan Oscar-ehdokkuutta keränneessä Scorsesen ohjaamassa The Irishman -elo­kuvassa.[21][3]

De Niro on tehnyt myös muuta uraa näyttelemisen ohella. Hän on ollut tuottamassa elokuvia, televisiosarjoja ja teatteriakin, ja hän on myös ohjannut elokuvat Jäähyväiset kummisedälle (1993) ja The Good Shepherd (2006). Hän oli myös mukana perustamassa Tribecan elokuvajuhlia. Lisäksi De Niro on menestynyt kiinteistö- ja ravintola-alalla.[4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Niro on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäinen avio­liitto Diahnne Abbottin kanssa kesti vuodesta 1976 vuoteen 1988. Tästä liitosta heille syntyi poika Raphael De Niro. Robert De Niro adoptoi myös Diahnnen tyttären Drenan.[22]

Vuonna 1997 De Niro vihittiin näyttelijä Grace Hightowerin kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta, jotka syntyivät vuonna 1998 ja vuonna 2011 sijais­synnyttäjän avulla. Paris­kunta erosi lopullisesti vuonna 2018. De Niro jätti ensimmäisen avio­ero­hakemuksen jo vuonna 2000, mutta perui sen.[23] De Nirolla on entisen tyttö­ystävänsä Toukie Smithin kanssa vuonna 1995 syntyneet kaksoset.[24] Pari erosi viimein talvella 2018[25]

De Nirolta leikattiin etu­rauhas­syöpä vuonna 2003.[26]

Vuonna 2006 De Nirolle myönnettiin Italian kansalaisuus.[27][28] De Niro on osa­omistajana Filippiinien Manilassa sijaitsevassa hotellissa Nobu Hotel Manila.[29]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Robert De Niron filmografia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Levy, Shawn: De Niro: A Life. Crown, 2014.
  • Ganz, Adam & Price, Steven: Robert De Niro at Work: From Screenplay to Screen Performance. Palgrave Macmillan, 2020.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Robert De Niro Ace Show Biz. Viitattu –. (englanniksi)
  2. ↑ Robert De Niro Bio­graphy (1943–) Film Reference. Viitattu –. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Robert De Niro Biography. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Levy 2014, ”Introduction”.
  5. ↑ a b Ganz & Price 2020, s. 66.
  6. ↑ Condé Nast: The Secret Life of Robert De Niro Vanity Fair. 3.2.2014. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b Levy 2014, ”Chapter 2”.
  8. ↑ Lonergan, Aidan: 7 Things You Never Knew About Robert De Niro’s Surprising Irish Roots The Irish Post. Lontoo. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  9. ↑ a b Ganz & Price 2020, s. 69–73.
  10. ↑ a b Robert De Niro Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Flynn, Roderick & Brereton, Patrick: Historical Dictionary of Irish Cinema, s. 10. Scarecrow Press, Inc., 2007.
  12. ↑ Sophie Arie: Don't honour wise guy De Niro, say US Italians The Guardian. 13.8.2004. Viitattu 19.1.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Robert De Niro Bio­graphy Contact Music. Viitattu –. (englanniksi)
  14. ↑ Dougan, Andy: Untouchable: A Bio­graphy of Robert De Niro, s. 145. Da Capo Press, 2003. ISBN 1560254696. Teoksen verkkoversio (viitattu –). (englanniksi)
  15. ↑ – – – BBC. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu –. (englanniksi)
  16. ↑ De Niro Spent Months on Northwest Accent The New York Times. The New York Times Company. Viitattu –. (englanniksi)
  17. ↑ Robert De Niro The Biography Channel. Lontoo: A&E Net­works / Sky plc. Viitattu –. (englanniksi)
  18. ↑ Ganz & Price 2020, s. 62.
  19. ↑ ”Robert De Niro On How Hard It Was to Speak Italian in the God­father 2”. Art And Music (käsikirjoitus). 26.12.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
  20. ↑ Springsteen, De Niro saavat USA:n presidentin mitalin Ita­lehti. 17.11.2016. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 17.11.2016.
  21. ↑ No one saw it coming: Robert De Niro's fall from grace Market Research Telecast. 28.6.2021. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Robert De Niro Dating History Zimbio. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Yli­mutka, Leena: Sokki­ero! Robert De Niron, 75, ja Grace-vaimon yli 20 vuoden liitto päättyy iltalehti.fi. 21.11.2018. Viitattu 21.11.2018.
  24. ↑ Baby Surprise! Robert De Niro, 68, and Wife, 56, Welcome a Child Via Surrogate 24.12.2011. Mail Online. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Kaskinen, Miikka: Näyttelijä­legenda Robert De Niro erosi – takana yli 20 vuoden avio­liitto MTV Uutiset. 1.12.2018. Helsinki: MTV Oy. Viitattu –.
  26. ↑ 8 Famous Men with Prostate Cancer CNN. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  27. ↑ De Niro: ”I Have an Italian Pass­port, I Have Finally Come Home” Rome Film Festival. 30.12.2013. Arkistoitu 30.12.2013. Viitattu 22.4.2019.
  28. ↑ De Niro Offered Italy Escape from Trump BBC. 11.11.2016. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  29. ↑ Forbes listasi luksus­hotellit: Robert De Niron hotellille tyrmäys – valittiin huonoimmaksi Ilta-Sanomat. 22.12.2015. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 14.9.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tammi, Eero: ”Noodles, raiskaaja – De Niron miehinen murhenäytelmä”. Filmihullu 2/2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auktoriteettitunnisteet

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_De_Niro&oldid=20259466”