Clint Eastwood

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clint Eastwood
Clint Eastwood vuonna 2008.
Clint Eastwood vuonna 2008.
Syntymäaika 31. toukokuuta 1930 (ikä 86)[1]
Syntymäpaikka San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat[1]
Aktiivisena 1955–
Oikea nimi Clinton Eastwood Jr.
Merkittävät roolit Mies ilman nimeä (dollaritrilogia)
Harry Callahan (Likainen Harry)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

1992 Armoton paras ohjaus, paras elokuva[1]
2004 Million Dollar Baby paras ohjaus, paras elokuva

Ehdokkuudet

Oscar (1993, 2005, 2007)
Saturn (2001)

Clinton ”Clint” Eastwood Jr. (s. 31. toukokuuta 1930 San Francisco, Kalifornia, USA)[1] on yhdysvaltalainen, neljällä Oscarilla palkittu näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on uransa aikana näytellyt liki 80 elokuvassa.[2]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clinton Eastwood, Jr. syntyi 31. toukokuuta 1930 San Franciscossa. Perhe muutti usein, ja Clint kävi harvaa koulua pitempään kuin muutaman kuukauden. Valmistuttuaan lukiosta hän kävi vähän aikaa Los Angeles City Collegea. Sen jälkeen hän teki sekalaisia töitä ja palveli Yhdysvaltain armeijassa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eastwood muutti armeijan jälkeen Hollywoodiin. Hän sai vuonna 1954 Universalilta koekuvauksen pohjalta 40 viikon sopimuksen, joka uusittiin yhden kerran. Eastwood sai sivurooleja b-elokuvissa kuten Tarantula (1955) ja Revenge of the Creature (1955), kunnes sopimusta ei enää jatkettu. Sen jälkeen hän näytteli useissa televisiosarjoissa.[3] Suuren yleisön tietoisuuteen Eastwood tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 televisiosarjan Lännen tie (Rawhide) pääroolissa karjanajaja Rowdy Yatesinä, jota hän esitti sarjan loppuun vuoteen 1965 saakka.[1]

Eastwood elokuvassa Kourallinen dollareita (1964).

Eastwood nousi 1960-luvun puolivälissä kansainväliseksi elokuvatähdeksi rooleistaan italialaisen ohjaajan Sergio Leonen spagettiwesterneissä Kourallinen dollareita (1964), Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Hyvät, pahat ja rumat (1966). Elokuvat esitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1967 ja nostivat hänet sielläkin suosituksi.[3]

Don Siegelin klassinen poliisielokuva Likainen Harry oli Eastwoodin varsinainen läpimurto Hollywoodissa.[1] Hän esitti Harry Callahania kaikkiaan viidessä Likainen Harry -elokuvassa. Eastwood näytteli useassa muussakin Siegelin ohjaamassa elokuvassa, kuten Pako Alcatrazista (1979).[3]

Ohjaaja-näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun alussa Eastwood ryhtyi myös ohjaamaan ja tuottamaan elokuvia. Hän perusti elokuvayhtiö Malpaso Productionsin. Eastwoodin esikoisohjaus oli Yön painajainen (1971). Sitä seurasi seuraavina vuosina useita ohjaustöitä, joihin kuului esimerkiksi lännenelokuvia, trillereitä ja poliisielokuvia. Eastwood näytteli itse pääosaa ohjaamissaan elokuvissa. Kokeiltuaan monipuolisia rooleja Eastwood palasi vuonna 1983 Harry Callahanin rooliin Likaisen Harryn kolmannessa jatko-osassa. Eastwoodin ohjaama lännenelokuva Kalpea ratsastaja (1985) oli yksi 1980-luvun harvoista menestyslänkkäreistä.[3]

Eastwood on klassisen jazzin ystävä. Hän tuotti ja ohjasi Thelonious Monkista kertovan dokumentin Straight, No chaser (1988) ja ohjasi Charlie Parkerista kertovan elokuvan Bird (1988).[3] Eastwood on myös tehnyt musiikkia joihinkin elokuviinsa ja James C. Strousen elokuvaan Grace Is Gone. Elokuvan Lällärit lakoon soundtrackilla kuullaan Eastwoodin ja Ray Charlesin laulavan yhdessä.

Armoton (1992) oli Eastwoodin viimeinen pyssysankarielokuva. Sen jälkeen hän keskittyi ohjaajana ja näyttelijänä ihmissuhteisiin ja arjen sankaruuden kuvaukseen.[4]

Eastwood voitti Armottomasta ensimmäisen parhaan ohjaajan Oscar-palkintonsa.[3] Jännitysdraamasta Menneisyyden ote (2003) Eastwoodille myönnettiin Oscar-ehdokkuus, ja nyrkkeilydraama Million Dollar Baby (2004) toi Eastwoodille hänen toisen Oscar-palkintonsa parhaasta ohjauksesta.[3]

Eastwoodin vuoden 2014 ohjaustyö on American Sniper sai Oscar-ehdokkuuden muun muassa parhaasta elokuvasta.[3] Eastwoodin seuraava elokuva on Sully – Uroteko Hudson-joella, joka kertoo US Airwaysin lennosta 1549.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eastwoodin signeeraus ja kädenjäljet sementissä Hollywood Boulevardilla.

Elokuussa 2006 Clint Eastwood palkittiin työstään westernien parissa Golden Boot -tunnustuksella.[5] Huomionosoituksen arvoa nostaa, että hän sai siitä arvostetun Founder's Award -version. Tämä on myönnetty vain kahdeksan kertaa, ohjaajista sen oli tätä ennen saanut vain John Ford.

Eastwoodille myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 1996.

Ranskalaiset ovat palkinneet Eastwoodin maan korkea-arvoisimmalla mitalilla kunnialegioonan kunniamerkillä. Kunniamerkin Eastwoodille luovutti Ranskan presidentti Jacques Chirac 15. helmikuuta vuonna 2007.[6] Eastwood sai toisen merkittävän kunniamerkin kun Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy myönsi hänelle Kunnialegioonan komentajamerkin 13. marraskuuta 2009.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eastwood on ollut naimisissa kahdesti. Eastwoodilla on seitsemän lasta: Kimber (s. 1964), Kyle (s. 1968), Alison (s. 1972), Scott (s. 1986), Kathryn (s. 1988), Francesca (s. 1993) ja Morgan (s. 1996). Eastwoodilla oli avioliittojen välissä pitkä suhde Sondra Locken kanssa, joka myös näytteli useassa hänen elokuvassaan.

Eastwood on pitkäaikainen eläinoikeusaktivisti muttei vegaani toisin kuin on väitetty. Eastwood alkoi 1970-luvulla noudattaa ruokavaliota, jolla ihmisen uskottiin saattavan elää 150-vuotiaaksi.[8]

Eastwood oli kalifornialaisen Carmelin kaupungin pormestarina 1986–1988.[9]

Tunnetuimpia elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 291. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015).
  2. Rita Tainola: Clintin kiireet. Ilta-Sanomat Plus, 2010, nro 30.4., s. 15.
  3. a b c d e f g h i Michael Barson: Clint Eastwood Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.5.2016.
  4. Tero Toivanen: Taistelu kotirintamalla. Metro live, 2009, nro 3.4., s. 10.
  5. Clint Eastwood Honored With Golden Boot Award - FoxNews.com (englanniksi) Viitattu 5.7.2011.
  6. Eastwoodille Ranskan korkein kunniamerkki Iltalehti 18.2.2007
  7. STT-Reuters: Ranska myönsi Clint Eastwoodille korkean kunniamerkin 14.11.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.12.2009.
  8. Clint Eastwood Says He Is Not A Vegan. So There, Punk, Ecorazzi, 19.12 2008
  9. On This Day 1986: Eastwood voted mayor by landslide BBC. Viitattu 4.5.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schickel, Richard. Clint Eastwood - elämä ja elokuvat. 1996. Art House. ISBN 951-884-373-2
  • Eliot, Marc: Clint Eastwood - Viimeinen cowboy. (American Rebel: The Life of Clint Eastwood) Suom. Seppo Hyrkäs. 453 sivua. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35977-8.

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clint on Clint (Clint Eastwood, le franc-tireur, 2007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]