Obinugrilaiset kansat
Obinugrilaiset kansat ovat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluvia obinugrilaisia hantin ja mantsin kieliä puhuvia hanteja ja manseja. Hantien asuma-alue on perinteisesti ollut Obin ja Irtysin alajuoksun seuduilla, mansien taas lännessä Uralin ja Obin välisella alueella. Vuonna 1989 hanteja oli 22 500, manseja oli 1989 alle 8 500.[1] Vuonna 2010 hanteja oli väestönlaskennan mukaan 30 900, manseja 12 300.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hantien ja mansien kosketuksesta slaavilaiseen kulttuuriin on kirjoitettuja lähteitä 1000-luvulta, jolloin novgorodilaisten aikakirjoissa mainitaan hanteihin viittaava Jugra ensi kerran.[3]
Riippuvuus venäläisistä syntyi 1500-luvulla. Obinugrilaisten asuma-alue on nykyisin Hanti-Mansian autonominen piirikunta. Kansojen elinolot ovat 1900-luvun kuluessa heikentyneet. Öljyntuotanto on saastuttanut luontoa ja tuhonnut kala- ja riistakantaa, ja perinteiset elinkeinot eivät enää elätä heitä.[1] Obinugrilaisten kansojen elinvoima onkin kokenut katastrofaalisen kolauksen venäläisten saavuttua heidän asuma-aloilleen.[3]
Molemmat kielet ovat hyvin uhanalaisia, sillä väestö puhuu nykyisin pääasiassa venäjää sulauttamispolitiikan takia.
Perinteisiä elinkeinoja harjoittavat hantit ja mansit ovat yrittäneet löytää keinoja vastustaa venäläisten yritysten toimia. He ovat muun muassa järjestäytyneet paikallistasolla ja liittovaltiotasolla muiden Venäjän alkuperäiskansojen kanssa. Vuonna 1990 perustettu Venäjän Pohjoisen, Siperian ja Kaukoidän alkuperäiskansojen yhdistys Raipon ajaa 31:n alkuperäiskansan asemaa. Venäjän ulkopuolella he ovat tehneet yhteistyötä Pohjoismaiden saamelaisten ja Kanadan inuitien kanssa. Järjestön toiminta on kuitenkin herättänyt arvostelua myös obinugrilaisten keskuudessa. Aluksi toiminta oli kuitenkin toiveikasta, koska Neuvostoliiton romahdettua Venäjä haki vielä sisäpoliittista suuntaansa. Muutaman vuoden kuluttua hantien ja mansien asema kuitenkin alkoi heiketä.[3]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hantit ja mansit viettävät huhtikuun toisena lauantaina variksenpäivää kevään saapumisen kunniaksi, sillä varis on yksi ensimmäisiä läntiseen Siperiaan saapuvia kevään muuttolintuja. Juhlan nimi on hantiksi Vurnga Khatl ja mansiksi Urin Ekva Hotal.[4] Hanteille ja manseille maa on pyhä. Myös tästä syystä obinugrilainen kulttuuri on kokenut syvän kolauksen paikallisen öljy- ja kaauteollisuuden vuoksi. Vesistöjen ja porojen laidunalueiden pilaantumisen lisäksi salametsästys on levinnyt obinugrilaisten asuma-aloille.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 11, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2010 goda: Natsionalnyi sostav naselenija gks.ru. Arkistoitu 6.9.2018. Viitattu 26.1.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Hannula, Milla: Sivilisaatioiden konflikti Siperiassa. Alkukoti, 2001 (nro 2). Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta.
- ↑ Varesepäev Fenno-Ugria. Viitattu 5.9.2022. (viroksi)
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||