Selkupit
| Selkupit | ||||
|---|---|---|---|---|
| сельку́пы | ||||
 Selkuppien lippu |
||||
 |
||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | selkup | |||
| Sukulaiskansat | nganasanit, nenetsit, enetsit | |||
Selkupit eli ostjakkisamojedit on Venäjällä Siperiassa asuva samojedien ja Obin altaan aiemman väestön sulautumakansa, joka puhuu uralilaisiin kieliin kuuluvaa selkupin kieltä. Selkuppeja asuu Tomskin alueella, Krasnojarskin aluepiirissa, Jamalin Nenetsiassa ja Nenetsiassa. Selkkupeja on yhteensä muutama tuhat, joista puolet käyttää äidinkielenään selkuppia[2]. Selkuppien pääelinkeino on lähellä asuvien itäisten hantien tavoin oravanmetsästys, mutta myös ketunmetsästystä ja kalastusta harjoitetaan[2].
Samojedit saapuivat ensimmäisellä vuosituhannella Sajanvuorilta. Joitain selkuppeja asui 1700-luvulla Taz- ja Turuhanjoella. Selkuppien geeneissä on eniten Y-kromosomin haplotyyppiä Q Aasiassa. Vielä enemmän tyyppiä Q on intiaaneilla.[3]
Selkuppien kansalliseepos on nimeltään Itje ja se on julkaistu vuonna 1913. Vuonna 2004 Jarmo Alatalo julkaisi pääasiassa Kai Donnerin aineistoihin perustuvan selkupin sanakirjan.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korhonen, Mikko & Kulonen, Ulla-Maija: Samojedit. Teoksessa Laakso Johanna (toim.): Uralilaiset kansat. Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 302-317. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän väestönlaskenta 2010 perepis-2010.ru. Arkistoitu 4.12.2013.
- ↑ a b Korhonen & Kulonen, s. 307
- ↑ http://nitro.biosci.arizona.edu/courses/EEB195-2007/Lecture08/Lecture08.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Agricola - Suomen historiaverkko 1997-2017: Agricolan arvostelut: ”SIPERIA ON KAUKANA, MUTTA KAUKANA MISTÄ?” agricola.utu.fi. Viitattu 9.8.2017.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||