Tšuudit
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
|
Tämän artikkelin johdanto ei ole riittävän hyvä johdatus artikkelin aiheeseen. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin johdantoa. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
|
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: pitäisi muuttaa täsmennyssivuksi |
Tšuudit on nimitys, jolla on useita merkityksiä. Venäläisissä kronikoissa, kansanperinteessä ja kansanlauluissa sekä saamelaisessa, komilaisessa ja udmurttien kansanperinteessä tšuudit ovat kadonnut tarunomainen kansa, joka ainakin osaksi on asunut Pohjois-Venäjällä. Arkeologiassa ja historiantutkimuksessa puolestaan samaa nimitystä käytetään eräistä kadonneista, itämerensuomalaisista tai muista suomalais-ugrilaisista väestöistä. Tällaisia väestöryhmiä ovat niin sanotut Olhavan tšuudit ja taipaleentakaiset tšuudit. Nykyaikainen haukkumasana tšuhna voi liittyä tšuudeihin[1].
Tšuudien ryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taipaleentakaiset tšuudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Taipaleentakaiset tšuudit
Taipaleentakaisilla tšuudeilla on luultavasti viitattu Pohjois-Venäjällä asuneisiin itämerensuomalaisiin kansoihin, joita skandinaavissa saagoissa on kutsuttu bjarmeiksi. Taipaleentakaisella on viitattu siihen, ettei ryhmän luo päässyt Pohjois-Venäjää halkovia jokireittejä pitkin, vaan heidän luokseen piti kulkea maitse taivalta pitkin. Vesireitit olivat tuolloin tärkeimpiä liikkumisväyliä, ja taival koettiin esteeksi. Kronikat erottavat erityisesti merisuomalaiset muista suomalaisista nimityksellä thud pomorskuju.[2]
Vielä 1900-luvulla Arkangelin alueella asui ihmisiä, jotka ilmoittivat olevansa tšuudeja, vaikka he puhuivatkin venäjää. Alueen paikannimistä on pystytty osoittamaan jälkiä useista eri itämerensuomalaisista kielistä, minkä perusteella taipaleentakaisten tšuudien katsotaan nykyään olleen kieleltään itämerensuomalaisia ja edustaneen useita eri itämerensuomalaisia ryhmiä.[3]
Olhavan tšuudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Olhavan tšuudit
Olhavan tšuudit asuivat Laatokan eteläpuolella. Vanhastaan heitä on pidetty kieleltään itämerensuomalaisina. Paikannimitutkimukset Olhavanjoen ja Laukaanjoen alueilla näyttäväisivätt kuitenkin viittaavan siihen, että Laukaanjoen ja Olhavanjoen varrella asuneet tšuudit eivät olisi olleet kieleltään itämerensuomalaisia, vaan heidän kielensä oli lähempänä Volgan suunnalla asuneiden suomalais-ugrilaisten kansojen kieliä. Erityisesti itäiset tšuudit näyttäisivät olleen kulttuuriltaan ja kieleltään lähellä merjalaisia.[4]
Tarujen tšuudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläisissä taruissa tšuudit kuvattiin yleviksi ja kauniiksi. Yksi tšuudien yleinen kuvaus oli valkosilmäinen, mikä tarkoittaa vaaleita silmiä. Tšud-nimityksen on väitetty tarkoittaneen alkuperäisessä kirjoitusmuodossaan samaa kuin adjektiivi tšudnyi eli 'ihmeellinen', 'erinomainen', 'mainio' ja 'ihastuttava'.[2] Todennäköisesti tšuudit-sana on kuitenkin itäslaavilainen väännös 'kansaa' tarkoittavasta germaanisesta sanasta (*thiudos)lähde?.
Venäläiset surumieliset kansanlaulut muistavat tšuudien tuhoa venäläisten vallatessa heidän maitaan. Tšuudikaupungin jouduttua hyökätyksi tšuudinaiset hukuttautuivat koruineen ja lapsineen jokeen, ettei heitä ryöstettäisi, orjuutettaisi tai häpäistäisi. Tšuudien kotiseudun jouduttua hyökkäyksen kohteeksi tieto venäläisten julmuuksista levisi. Tällöin tšuudisuvut ja -perheet kaivoivat tarujen mukaan itselleen kuoppia, jotka romahduttivat päälleen. Kuoppia, joihin liittyy tällaisia tarinoita löytyy eri puolilta Pohjois-Venäjää. (Vertaa tätä suomalaisen kansanperinteen aarnihautoihin.) Näiden tarujen tšuudien uskotaan kadonneen maan päältä, mutta heidän kerrotaan yhä asuvan maan alla muiden jaloimpien asioiden, kuten parhaiden kotieläinten ja arvometallien kanssa.lähde?
Jenisei-joen muinaisia hopeakaivoksia kutsutaan nimellä tšuudilaiset kaivokset.[5]
Venäjän perustamisesta kertovassa kronikassa tšuudit mainitaan yhdessä slaavien ja varjagien kanssa Venäjän perustajiksi. Itämerensuomalaisista varsinkin vepsäläisille sukua olevat kansat ovat asuneet nyky-Venäjälle merkittävillä laajoilla alueilla, ja he ovat siten olleet tärkeä tekijä muinaisella Venäjällä ja jo ennen sitä Tartarialla.
Tšuudit venäläisen perinteen ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muillakin kansoilla Skandinaviasta Uralille on ollut tsuudeista kertovaa kansanperinnettä. Saamelaiset tuntevat tšuudit ryöstäjinä ja vieraina[6][7]. Komeille tšuudit ovat merkinneet monia eri asioita; komien omia myyttisiä esivanhempia[7], muinaista komilaista sankaria, pakanaa, maahisen kaltaista olentoa, vierasta tai ryöstäjää. Arvid Genetzin Matkamuistelmia Venäjän Lapista mainitsee seuraavaa "Tshudit oliwat myös suuria ja jos mahdollista wielä tuhmemmat Tāllaa; se waan eroituksena, että jälkimmäinen aina ilmestyy yksinäisenä, edelliset sitä vastoin suuressa joukossa tekewät tuhmuuksiaan: hämmentäwät talkkunoita juoksewaan puroon, pirttiä rakentaessaan koettelevat tarmonsa takaa wetämällä pitentää liian lyhyttä hirttä j.n,e. Nimestä päättäen wen. Lappalaiset owat saaneet nämä Tshutte-tarinat Venäläisiltä, samoin kuin Tālla, Stallo epäilemättä on Skandinawilaista alkuperää."[8]
Muuta nimityksen tšuudit käyttöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšuudit on nimitys, jolla ovat itseään kutsuneet myös eräät vepsäläisten ja pohjoisvenäläisten ryhmät ja jota venäläiset ovat käyttäneet myös virolaisista ja yleisnimityksenä kaikista itämerensuomalaisista kansoista.lähde? Lisäksi tšuudit on myös kansallisuusnimi, jonka Venäjän federaatio otti uudelleen käyttöön vuonna 2002 (koodi nro 351).lähde? Tšuudeiksi rekisteröityi pieniä kyläyhteisöjä Pinega-joen seuduilla Arkangelin alueella.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haavio, Martti: Bjarmien vallan nousu ja tuho. Historiaa ja runoutta. 1965.
- Saarikivi, Janne: Substrata Uralica. 2006.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kari Sallamaa: Sata vuotta etnofuturismia Tuglas-Seura. Viitattu 20.3.2024.
- ↑ a b Ilmari Virkkala: Suomalaiset – Pohjoismaiden vanhin kulttuurikansa, s. 12. Suomalainen paino Oy, 1930. Suomi
- ↑ Saarikivi, Janne: Substrata Uralica. Studies on finno-ugrian substrate in northern russian dialects. Väitöskirja. Tartu: Tartu University Press, 2006. ISBN 978-9949-11-474-0 ISBN 9949-11-474-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.7.2009). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rahkonen, Pauli: Finno-Ugrian hydronyms of the River Volkhov and Luga catchment areas, s. 205–266. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja – Journal de la Société Finno-Ougrienne 93. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2011. artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 19.3.2013). (englanniksi)
- ↑ N. M. Karamizin: Istorija Gosudarstva Rossijskogo, s. 88. Julkaisija tuntematon, 1842. Venäjä
- ↑ Čuhti (tsuudi) – Saamelaiskulttuurin ensyklopedia saamelaisensyklopedia.fi. Viitattu 15.2.2022.
- ↑ a b T. I. Itkonen, Lea Laitinen, Tim Frandy: Inari Sami folklore : stories from Aanaar, s. 130. Madison, Wisconsin: The Unversity of Wisconsin Press, 2019. 1080201965. ISBN 978-0-299-31903-8, 0-299-31903-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.2.2022).
- ↑ Genetz, Arvid: Matkamuistelmia Wenäjän Lapista. Suomen Kuvalehti, 15.11.1878.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Istorija Gosudarstva Rossijskogo-teoksen Internet-versio (Arkistoitu – Internet Archive)