Lutsit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lutsit
Lutsi maarahvas
Eteläviron historiallinen puhuma-alue, lutsit Latvian itäosassa
Eteläviron historiallinen puhuma-alue, lutsit Latvian itäosassa
Väkiluku ei tiedossa
Asuinalueet  Latvia
Kielet viro, latgalli
Uskonnot Katolilaisuus

Lutsit ovat Latviassa sijaitsevassa Ljutsynin maakunnassa Latgalen alueella asuvia virolaisia, jotka ovat nykyisin lähes täysin sulautuneet alueen muihin etnisiin ryhmiin. Lutsien nimi tulee alueen maakuntakeskuksesta Ludzasta. Itseään lutsit nimittivät nimellä Lutsi maarahvas.[1] He ovat yhdessä leivujen kanssa toinen Latvian historiallisista virolaisryhmistä.

Alueella elää edelleen pieni joukko ihmisiä, jotka ovat lutsien murretta puhuneiden jälkeläisiä.[2] He käyttävät murretta enää hyvin vähän, esimerkiksi tervehtiessä tai muissa lyhyissä lauseissa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lutsien esi-isät tulivat luultavasti Viron eteläosista. Heikki Ojansuun teorian mukaan he olivat Boris Šeremetevin Latviaan suuren Pohjan sodan aikana tuomien 500–600 virolaisen vangin jälkeläisiä. Lutsit olivat alun perin luterilaisia, mutta he kääntyivät ajan myötä katolilaisuuteen katolilaisvaltaisessa Latgalessa. Ensimmäinen lutseja tutkinut oli Oskar Kallas, jonka mukaan lutseja oli vuonna 1893 arviolta 4 387. Näistä 800 puhui viroa, muut puhuivat latgallia tai venäjää. Kallaksen mukaan lutsit eivät kuitenkaan mieltäneet itseään virolaisiksi vaan liiviläisiksi.[1]

Murre[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lutsit puhuivat omaa murrettaan, joka oli lähellä setojen puhumaa murretta ja itävõron murretta. Lutsien murteessa oli noin 180 lainasanaa latgallista ja muutamia venäjästä. Kieli oli ollut luultavasti lähinnä kotikäytössä ja esimerkiksi kirkonmenot pidettiin latviaksi tai puolaksi. Latviasta lainattujen kieliopillisten piirteiden takia lutseilla oli vaikeuksia ymmärtää viron kirjakieltä. Murteella oli vielä 1970- ja 1980-luvuilla parikymmentä ymmärtäjää, mutta se on luultavasti nykyisin jo kuollut.[1] Tiettävästi viimeinen murteen puhuja kuoli vuonna 2006.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mela, Marjo: Latvian virolaiset. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2001. ISBN 951-746-301-4.
  2. a b c Livones.net - The Lutsis on Livonian Culture Day www.livones.net. Viitattu 6.7.2020. (englanniksi)