Väinäjoki
| Väinäjoki | |
|---|---|
 Väinäjokea Riiassa. |
|
| Alkulähde | Valdain ylänkö, Penon piiri Tverin alueella |
| Laskupaikka | Riianlahti, Riika () |
| Maat | Venäjä, Valko-Venäjä, Latvia (valuma-alueesta hieman myös Liettuassa ja Virossa) |
| Pituus | 1 020 km |
| Alkulähteen korkeus | 221,2 m |
| Virtaama | 678 lähde? m³/s |
| Valuma-alue | 87 900 km² |
Väinäjoki (latv. Daugava, ven. За́падная Двина́, Zapadnaja Dvina (”Läntinen Dvina”), valkoven. Заходняя Дзвiна, Zah’odnjaja Dzvina, saks. Düna, vir. Daugava, Väina jõgi, liiviksi Vēna) on 1 020 kilometriä pitkä Itämeren Riianlahteen laskeva joki. Se on Latvian tärkein ja Valko-Venäjän toiseksi tärkein joki.[1]
Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väinäjoen latva on Venäjän Tverin alueen Penon piirissä, joka sijaitsee Valdain ylänköalueella. Alueella oli varhaisella keskiajalla valtavan suuri Okovin metsä. Lähtöpisteen korkeus on 221,2 metriä merenpinnasta.[2] Väinäjoki virtaa aluksi Venäjän Tverin ja Smolenskin alueiden kautta ja jatkaa sitten Valko-Venäjän pohjoisosissa sijaitsevan Vitsebskin alueen läpi länsiluoteeseen. Kuljettuaan Latvian ja lopuksi sen pääkaupungin Riian läpi Väinäjoki saavuttaa Riianlahden.[1][3]
Kaupungit ja vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väinäjoen pääuoman varrella sijaitsevia kaupunkeja ovat:[3][4][5]
- Venäjän Andreapol, Zapadnaja Dvina ja Veliž
- Valko-Venäjän Vitsebsk, Polatsk, Navapolatsk, Dzisna ja Verh’njadzvinsk
- Latvian Krāslava, Daugavpils (Väinänlinna), Līvāni, Jēkabpils, Pļaviņas, Aizkraukle, Jaunjelgava, Lielvārde, Ķegums, Ogre, Ikšķile, Salaspils ja Riika.
Väinäjoen alajuoksulla Latviassa on kolme vesivoimalapatoa ja tekojärveä, 35, 70 ja 107 kilometrin päässä joen suulta: Riika (402 MW), Kegums (264 MW) ja Plavinas (869 MW). Voimalaitokset omistaa Latvenergo.[5][6]
Satamat ja jokiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvian suurin kauppasatama, Riian vapaasatama, sijaitsee noin 15 kilometrin matkalla Väinäjoen laskukohdasta ylävirtaan. Latvian puolen vesivoimaloiden ohi ei ole kanavayhteyttä, mutta yläjuoksulla jokea käytetään kuljetuksiin jossain määrin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Гидрографическая характеристика рек Беларуси – Река Западная Двина Minsk: Valko-Venäjän hydrometeorologinen laitos, Pogoda.by. Viitattu 5.2.2011. (venäjäksi)
- ↑ Западная Двина (Väinäjoesta) Valko-Venäjän kansallinen matkailuvirasto, Belarusturism.by. Arkistoitu 20.11.2010. Viitattu 5.2.2011. (venäjäksi)
- ↑ a b Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобильных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog, 2005. 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & ”Белкартография”, Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi, englanniksi)
- ↑ a b Turlajs, Jānis (Galvenais redaktors): Mazais Latvijas Autoseļu Atlants. Small road atlas. Riika: SIA ”Karšu izdeviensība Jāņa sēta”, 2009. ISBN 978-9984-07-534-1. (latviaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi)
- ↑ Hydropower plants (HPP), Latvenergo AS, Latvenergo.lv. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väinäjoki Wikimedia Commonsissa
- Unesco.org – Hydrologisia tilastoja 1886–1959: Zapadnaya Dvina at Mouth Goryane (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Unesco.org – Hydrologisia tilastoja 1877–1985: Zapadnaya Dvina at Vitebsk (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Unesco.org – Hydrologisia tilastoja 1936–1985: Zapadnaya Dvina at Polotck (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Unesco.org – Hydrologisia tilastoja 1908–1985: Daugava, Zapadnaya Dvinaat Ekabpils (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Unesco.org – Hydrologisia tilastoja 1881–1985: Daugava at Daugavpils (englanniksi)
- Poseidon.by – Reka Zapadnaja Dvina (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Eoearth.org – Daugava River (englanniksi)