Armi Ratia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Armi Maria Ratia[1] (o.s. Airaksinen, 13. heinäkuuta 1912 Pälkjärvi3. lokakuuta 1979 Helsinki[2]) oli tekstiilitaiteilija[3] ja Marimekko Oy:n perustaja ja tunnetuimpia suomalaisia yrittäjiä. Marimekko Oy:n toimitusjohtajana hän oli vuoteen 1969 saakka sekä uudelleen vuodesta 1971[3].

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armi syntyi Laatokan Karjalassa, hänen vanhempansa olivat kauppias Matias ja kansakoulunopettaja Hilma (o.s. Korvenoja) Airaksinen. Vuonna 1935 hän meni naimisiin everstiluutnantti ja yrittäjä Viljo Ratian kanssa. Pariskunta sai kolme lasta: Ristomatti, Anttimatti ja Eriika (Gummerus).

Armi Ratia opiskeli tekstiilisuunnittelijaksi taideteollisuuskeskuskoulussa ja hänellä oli oma kutomo Viipurissa vuosina 19351939. Sodan aikana 1939—1941 hän työskenteli toimistovirkailijana puolustusministeriössä. Sen jälkeen hän meni töihin tekstisuunnittelijaksi mainostoimisto Erva-Latvala Oy:hyn. Vuonna 1949 hän siirtyi miehensä omistamaan Printexiin, joka myi aluksi vahakankaita, myöhemmin moderneja vaatteita ja kankaita.

Vuonna 1951 Armi Ratia perusti yhdessä vaatesuunnittelija Riitta Immosen kanssa Marimekko Oy:n, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja markkinoida Printexin kankaita. Salaa vaimoltaan Viljo Ratia lunasti Immosen osakkeet. Printex meni 1953 konkurssiin, mutta konkurssipesä jatkoi toimintaa ja Armi Ratiasta tuli sen pääosakas. Samana vuonna Marimekkoon palkattiin suunnittelijaksi Vuokko Nurmesniemi.

Marimekko nousi kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1960, kun Yhdysvaltain tuleva presidenttipuoliso Jacqueline Kennedy ihastui miehensä vaalikampanjan aikana Marimekon asuihin ja poseerasi Sports Illustrated-lehden kannessa Marimekon leningissä. Erityisesti kulttuuri- ja älymystöpiirit ottivat Marimekon tuotteet omikseen. 1960-luvun alussa Ratia innostui Marikylä-projektista, jonka ajatuksen oli rakentaa "maailmankylä", joka toimisi Printexin ja Marimekon tuotesuunnittelun laboratoriona ja henkilöstön tukikohtana. Projektin ja ylellisen elämän huikeat kulut söivät Ratian yritysten kannattavuutta ja vuonna 1966 Marimekko ja Printex yhdistettiin kokonaisuuden hallitsemiseksi. 1960-luvun lopulla yhtiötä saneerattiin rankalla kädellä.

Samaan aikaan taloudellisen ahdingon kanssa syntyi Annika Rimalan suunnittelema Tasaraita-vaatesarja, josta tuli huikea menestys. 1970-luvun alussa Ratia alkoi lisensoida Marimekko-designia ulkomaille ja teki Marimekosta kansainvälisen franchise-ketjun. Yritys nousi uudelleen kannattavaksi. Vuonna 1974 Marimekko sai tasavallan presidentin vientipalkinnon ja yritys listautui pörssiin. Ratian kuoltua Marimekon osake-enemmistö siirtyi hänen lastensa nimiin.

Graafikko Helge Mether-Borgström suunnitteli Marimekko-logon vuonna 1954.

Ilja Glazunovin maalaama muotokuva Armi Ratiasta on Marimekon toimitusjohtajan huoneen seinällä, riippumatta siitä kuka toimitusjohtajana milloinkin on.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parkkinen, Marja-Leena & Ratia, Ristomatti: Love Armi – Armi Ratian henkilökuva. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 978-951-1-18780-6.
  • Tanttu, Juha & Ratia, Ristomatti: Armi Ratian maailmassa. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-3-16884-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3444, Otava 1974 ISBN 951-1-01236-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marimekon toimintakertomus 1979
  2. Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 96. Helsinki: Otava, 2002.
  3. a b Otavan Iso Fokus, s. 3444

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.