Antti Isotalo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Isontalon puukkojunkkari Anttia. Hänen pojanpojastaan on artikkeli Antti Isotalo (jääkäri) ja toisesta samannimisestä puukkojunkkarista artikkeli Antti Isotalo (saarnaaja). Lounaissuomalaisesta konepajayrityksestä katso Antti-Teollisuus.
Antti Isotalo
Antti isotalo.jpg
Henkilötiedot
Muut nimet Isoontaloon Antti tai Isoo-Antti
Syntynyt 30. elokuuta 1831
Alahärmä
Kuollut 8. elokuuta 1911 (79 vuotta)
Alahärmä
Kansallisuus Suomi
Asuinpaikka Alahärmä
Muut tiedot
Lempinimet Isoo-Antti, Härmän häjy

Antti Heikinpoika Isotalo eli Isoo-Antti (30. elokuuta 1831 Alahärmä[1][2][3][4]8. elokuuta 1911 Alahärmä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka syntyi Alahärmässä, Hanhimäen[5] kylässä. Yhdessä Antti Rannanjärven kanssa hän johti Isoo-joukko -nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867.[6] Häntä on usein pidetty koko Härmän seudun puukkojunkkareiden kiistattomana johtajana, joka oli todennäköisesti aikansa tunnetuin eteläpohjalainen.

Kuvassa oikealla Antti Isotalo, vasemmalla Antti Rannanjärvi. Kuva: Julia Widgrén. Kuva on vuodelta 1869.[7]

Isotalo oli jo eläessään legendaarisia rosvopääliköitä, jotka olivat laajalti tunnettuja Alahärmän ulkopuolella.[8]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti syntyi ja varttui Alahärmän Hanhimäen kylässä. Hänen isänsä oli Hanhimäen Heikki ja isoisänsä Jungarin Erkki.[9] Asuinpaikkaan viittaavan Isotalo-lisänimen Antti sai 1850-luvun alussa ostettuaan eräältä sukulaiseltaan osan Isotalon maakirjatalosta. Silloisen länsisuomalaisen nimikäytännön mukaisesti Antilla ei ollut muita omia syntymänimiä kuin etunimensä. Myöskään suomenkielisiä patronyymejä, eli isännimeen perustuvia lisänimiä, ei käytetty.[10]

Antti oli luonteeltaan levoton, ja hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa hevosurheilu. Hän oli etevä kauppamies, ja oli markkinoilla kuin kotonaan. Hänen ei tarvinnut kerätä joukkoa ympärilleen, vaan ihmisten kerrotaan kokoontuneen hänen ympärilleen omasta tahdostaan. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan järjestystä erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Kokonsa ja voimiensa vuoksi hän pärjäsi tappeluissa ilman puukkoakin. ”Isoon-Antin” sanotaan olleen voimakas mies vielä lähes 80-vuotiaana vanhuksenakin.

Antti oli syytettynä tappojutussa vuonna 1858, mutta vapautettiin täyden näytön puuttuessa. Uusien todistajien lausuntojen perusteella kihlakunnanoikeus kuitenkin tuomitsi Isontalon kuolemanrangaistukseen mestaamalla tästä teosta vuonna 1869. Hovioikeuden ja senaatin käsittelyn jälkeen rangaistus muuttui 12 vuodeksi pakkotyötä Hämeenlinnan kuritushuoneessa.[6] Antin kerrotaan kiistäneen tehneensä tapon lopun ikänsä mutta piti silti tuomiotaan ansaittuna. Vankilassa hän käyttäytyi hyvin. Isotalo oli kolmesti naimisissa. Rikoksistaan ja pelottavasta maineestaan huolimatta Antti oli Alahärmässä arvostettu henkilö. Hän oli muun muassa perustamassa kotipaikkakunnalleen kansakoulua ja nuorisoseuraa.[11] Vanhemmalla iällä hän paransi tapansa ja joidenkin lähteiden mukaan kääntyi myös uskoon.[12]

Käräjillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1855: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn
  • 1856: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta
  • 1858: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta
  • 1862: sai 38 paria raippoja sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta
  • 1864: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta
  • 1869: tuomittu juopumuksesta käräjäpaikalla, puukon esille ottamisesta, murtovarkaudesta, varkaudesta, väärennysrikoksesta ja tuhopoltosta.
  • 1869: edelleen uusien todisteiden perusteella sai kihlakunnanoikeudessa kuolemantuomion aiemmasta vuoden 1858 puukotustaposta: haki ja sai armahduksen senaatilta 1870, mutta tuomittiin sakkoihin, raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.
  • 1882: vapautui vankilasta.
  • 1883: pahoinpiteli miehen mutta selvisi sakoilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/8773
  2. Historiakirjat - Hakulomake hiski.genealogia.fi. Viitattu 26.11.2017.
  3. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 26.11.2017.
  4. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 26.11.2017.
  5. Häjyt – Pohjanmaan sitkein myytti | Elävä arkisto | yle.fi web.archive.org. 16.10.2018. Viitattu 16.10.2018.
  6. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 176. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  7. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/isotalo_ja_rannanjarvi_janosivat_julkisuutta
  8. Puukkojunkkarit :: Dokumentit :: Historiakone :: Julkaisut :: Agricola - Suomen historiaverkko web.archive.org. 16.10.2018. Viitattu 16.10.2018.
  9. FamilyTree: Heikki Hanhimäki 1782 FamilySearch. Viitattu 24.2.2019.
  10. Niinistö, Jussi. Isontalon Antti, s. 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-746-979-1.
  11. Antti Isotalo. puukkosivut.net
  12. Häjyt – Pohjanmaan sitkein myytti | Elävä arkisto | yle.fi web.archive.org. 16.10.2018. Viitattu 16.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]