Karita Mattila
| Karita Mattila | |
|---|---|
 Karita Mattila vuonna 1988 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1960 |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1983– |
| Tyylilajit | ooppera |
| Aiheesta muualla | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Karita Marjatta Mattila (s. 5. syyskuuta 1960 Somero, kasvoi Perniössä)[1] on suomalainen kahdesti Grammy-palkittu oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano. Hän on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia nykyoopperalaulajia, ja vieraillut säännöllisesti johtavissa oopperataloissa.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mattila opiskeli yksinlaulua Sibelius-Akatemiassa Liisa Linko-Malmion johdolla[3] ja myöhemmin Lontoossa Vera Rózsan johdolla.[4] Näyttelijät Marja Korhonen ja Ismo Kallio opettivat hänelle näyttämöilmaisua.[5]
Maailmanlaajuista mainetta musiikkimaailmassa hän sai vuonna 1983, jolloin hän voitti Cardiffissa BBC:n Singer of the World -laulukilpailun. Sitä ennen hän oli voittanut Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut vuonna 1981.[4]
Uransa alkuvaiheessa Mattila lauloi kevyitä Mozartin oopperoita. Mattilan Mozart-rooleja olivat Figaron häiden kreivitär, Così fan tutten Fiordiligi, Taikahuilun Pamina, Idomeneon Ilia ja Don Giovannin Donna Elvira.[4]
Vuonna 1992 Mattilalle tehtiin äänihuulileikkaus ja Tyynelle valtamerelle suuntautuneella häämatkalla hän oli puhekiellossa. Leikkauksen jälkeen hän on laulanut myös Verdiä, Beethovenia ja Wagneria.[4]
Mattila nousi oopperamaailman huipulle 1990-luvulla. Solistina hän on laulanut New Yorkin, Bostonin, Los Angelesin, Lontoon, Berliinin ja Wienin filharmonikkojen, Milanon La Scalan orkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin, Ranskan eri orkestereiden ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa.
Mattila on myydyin klassisen musiikin suomalaistaiteilija.[2] Hänen levytyksistään kolmea on myyty kultalevyn ja kahta platinalevyn verran.[6]
Karita Mattilan nimeä kantava palkinto on myönnetty vuodesta 2000 vuosittain nuorille suomalaisille laulajille.[7]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mattila on ollut mukana Grammy-palkinnon parhaasta oopperalevytyksestä saaneessa tuotannossa kahdesti, vuosina 1998 ja 2004 ja kolmannen kerran Grammy-ehdokkaana vuonna 2021.[8] Lisäksi hänet on palkittu Ranskan kulttuurikunniamerkillä (Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan ritarimerkki) ja Pro Finlandia -mitalilla 2001. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin MTV:n kulttuuripalkinto[9]. Toukokuussa 2011 Mattila promovoitiin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[10][11]
Huhtikuussa 2012 Mattilalle ojennettiin yksi Yhdysvalloissa ilmestyvän Opera News -lehden viidestä vuosittaisesta tunnustuspalkinnosta.[12][13]
Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2020 Mattilalle Suomen Leijonan ensimmäisen luokan komentajamerkin.[14]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mattila oli naimisissa Tapio Kuneisen kanssa 1992–2019. Kuneinen toimi myös hänen managerinaan.[15][16][2] He asuivat Lontoossa ja sittemmin Floridassa.[17]
Rooleja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Emilia Marty, (Tapaus Makropulos)
- Émilie du Châtelet, (Émilie)
- Floria Tosca, (Tosca)
- Salome (2004, 2008, Metropolitan-ooppera)[18]
- Arabella
- Leonore, (Fidelio)
- Manon Lescaut
- Elisabeth de Valois, (Don Carlos)
- Amelia, (Naamiohuvit)
- Amelia, (Simon Boccanegra)
- Desdemona, (Otello)
- Jenůfa
- Katja Kabanová
- Elsa, (Lohengrin)
- Eva, (Nürnbergin mestarilaulajat)
- Sieglinde, (Valkyyria)
- Chrysothemis, (Elektra)
- Lisa, (Patarouva)
- Tatjana, (Jevgeni Onegin)
- Kreivitär, (Figaron häät)
- Fiordiligi, (Così fan tutte)
- Donna Elvira, (Don Giovanni)
- Donna Anna, (Don Giovanni)
- Pamina, (Taikahuilu)
- Ilia, (Idomeneo)
- Emma, (Fierrabras)
- Agathe, (Der Freischütz)
- Hanna Glawari, (Iloinen Leski)
- Rosalinde, (Lepakko)
- Musetta, (La bohème)
- Anna Karenina
- Kundry (Parsifal)
Levytyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arias & Scenes (Erato)
- German Romantic Arias (Erato)
- Strauss: Orchestral Songs; Vier letzte Lieder (DG)
- Strauss: Orchestral Lieder (Sony)
- Strauss: Hölderlin Lieder (Sony)
- Excellence - The Artistry of Karita Mattila (Ondine)
- Sibelius Songs (Ondine)
- Grieg and Sibelius Songs (Erato)
- Opera arias (Philips)
- Marriner: Lollipops (Philips)
- Karita Live! (Ondine)
- From the Heart of Finland (Ondine)
- Wild Rose (Ondine)
- Modern Portrait (Finlandia)
- Salome (Sony)
- Káťa Kabanová (Fra Musica)
- Tosca (Virgin)
- Manon Lescaut (EMI)
- Don Carlos (EMI)
- Die Meistersinger (DG, Decca)
- Fidelio (DG)
- Simon Boccanegra (TDK)
- Jenůfa (Erato)
- Le nozze di Figaro (Sony)
- Così fan tutte (Decca)
- Don Giovanni (Philips)
- Fierrabras (DG)
- Der Freischütz (Decca)
- Schumann: Scenes from Goethe’s Faust (Sony)
- Šostakovitš: 14. sinfonia (EMI)
- Schönberg: Gurrelieder (EMI)
- Mozart: Requiem (DG, DVD)
- Beethoven: 9. sinfonia (DG, DVD)
- Sibelius: Kullervo (BIS)
- Mendelssohn: 2. sinfonia (DG)
- Bernstein: 3. sinfonia (Erato)
- Schubert: Es-duuri messu (DG)
- Fever (Ondine)
- Best of Evergreens (Ondine)
- Lauluja merelle (Ondine)
- Karita’s Christmas (Ondine)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava, 2006.
- ↑ a b c Karita Mattila Iltalehti. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Karita Mattila San Fransisco Symphony. 2015. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ a b c d Bonsdorff, Lena von: Mattila, Karita (1960–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Talvitie, Liisa: Karita Mattila on kaikkea enemmän Apu. 22.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Tilastot › Kulta- ja platinalevyt › Artistit › Karita Mattila Musiikkituottajat IFPI. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Nuorille laulajille Karita Mattila-palkinto Mtv.fi. 2000. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Kaisla Kuuskoski: Karita Mattila ehdolla Grammyn saajaksi – ”Wow, tunnen syvää kunniaa” Ilta-Sanomat. 23.11.2021. Viitattu 23.11.2021.
- ↑ Karita Mattila sai MTV:n kulttuuripalkinnon MTV Uutiset. 20.2.1998.
- ↑ Haapio, Markku: Tohtori Mattila säteili kuin aurinko Iltalehti. 28.5.2011. Viitattu 28.5.2011.
- ↑ Karita Mattila ja Soile Isokoski kunniatohtoreiksi Turun Sanomat. 27.5.2011. Viitattu 28.5.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ 2011 Opera News Awards to Honor Karita Mattila, Anja Silja, Dmitri Hvorostovsky, Peter Mattei and Peter Sellars Opera News. 2011. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Driscoll, F. Paul: Features: Karita Mattila Opera News. 4/2012. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Karita Mattila yllättyi kunniamerkistä mtvuutiset.fi. 2.12.2020. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/0f668524-8ce1-414a-bd54-cf977ad9c8e6
- ↑ Karita Mattila ja manageripuoliso Tapio Kuneinen: Avioero! Ilta-Sanomat 28.2.2019. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Karita Mattila ei aio palata Suomeen asumaan Keskisuomalainen. 8.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Uusimäki, Inari: Karita Mattila ja Juha Uusitalo loistivat New Yorkissa Yle Uutiset. 24.9.2008. Viitattu 11.5.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kinnunen, Raila: Korkealta ja kovaa. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41070-7.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- harrisonparrott.com/artists/karita-mattila. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
