Nürnbergin mestarilaulajat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nürnbergin mestarilaulajat
Alkuperäinen nimi Die Meistersinger von Nürnberg
Määritelmä Oper in drei Aufzügen
Säveltäjä Richard Wagner
Libretto Richard Wagner
Pohjautuu Hans Sachsin runot ja laulut,
E.T.A.Hoffmann, J.W. von Goethe
Tyylilaji koominen romanttinen ooppera
Kieli saksa
Kantaesitys 21. kesäkuuta 1868
München
Königliches Hof- und Nationaltheater
Aikajana Richard Wagnerin oopperoista
Tristan ja Isolde Nürnbergin mestarilaulajat Reininkulta / Das Rheingold
1865 1868 1869

Nürnbergin mestarilaulajat (saks. Die Meistersinger von Nürnberg) on Richard Wagnerin kolminäytöksinen ooppera. Ooppera on myös pisin jatkuvasti esitetty ooppera.[1]

Oopperan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestarilaulajat olivat 1400- ja 1500-luvun Saksassa eläneitä laulun harrastajia. Heillä oli tapana muodostaa kaupunkeihin erityisiä mestarilaulajien kiltoja, joissa määriteltiin "oikeaoppisen" laulun säännöt. Suurin osa mestarilaulajista oli käsityöläisammatin harjoittajia, mutta joukkoon saattoi kuulua myös pappeja, opettajia ja oikeusoppineita. Nürnbergiläistä Hans Sachsia (1494–1567) pidetään Saksassa kaikkien aikojen suurimpana mestarilaulajana.

Wagner suunnitteli mestarilaulaja-aiheista oopperaa jo 1840-luvulla. Varsinaiseen työhön hän ryhtyi kuitenkin vasta 1860-luvulla: libretto valmistui vuosina 1861–1862, ja musiikin hän sävelsi vuosina 1862–66.

Nürnbergin mestarilaulajat on koomisuudestaan huolimatta erittäin vahva kulttuuripoliittinen kannanotto. Oopperan sankari Walther haluaa uudistaa lauluperinteitä, mutta saa tyrmäävän vastaanoton ahdasmielisiltä ja typeriltä kriitikoilta. Lopulta kuitenkin Saksan kansa asettuu Waltherin tueksi ja kriitikot joutuvat häpeään. (Jos nimen ”Walther” tilalle vaihtaa nimen ”Wagner”, oivaltaa lukija tämän oopperan tarkoituksen säveltäjän toivomalla tavalla.)

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nürnbergin mestarilaulajat on Wagnerin ainoa koominen ooppera. Sen esittäminen kestää noin neljä ja puoli tuntia (väliaikojen kanssa enemmän).

Oopperan mahtipontista alkusoittoa esitetään usein konserteissa, oopperasta irrallaan.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestarilaulajat
  • Hans Sachs, suutari (bassobaritoni)
  • Veit Pogner, kultaseppä (basso)
  • Kunz Vogelsang, turkkuri (tenori)
  • Konrad Nachtigall, levyseppä (basso)
  • Sixtus Beckmesser, kaupunginkirjuri (bassobaritoni)
  • Fritz Kothner, leipuri (basso)
  • Balthasar Zorn, tinanvalaja (tenori)
  • Ulrich Eißlinger, rohdoskauppias (tenori)
  • Augustin Moser, räätäli (tenori)
  • Hermann Ortel, saippuankeittäjä (basso)
  • Hans Schwarz, sukankutoja (basso)
  • Hans Foltz, kupariseppä (basso)
Muut henkilöt
  • Walther von Stolzing, nuori ritari Frankenista (tenori)
  • David, Hans Sachsin oppipoika (tenori)
  • Eva, Pognerin tytär (sopraano)
  • Magdalene, Evan kasvattaja (mezzosopraano)
  • Yövahti (bassobaritoni)
  • Oppipoikia (altto, tenori)
Paikka

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori ritari Walther von Stolzing rakastuu kultaseppä Pognerin tyttäreen Evaan. Evaa ei kuitenkaan saa vaimokseen, jollei ole erinomainen laulaja. Itse asiassa pitää olla niin erinomainen laulaja, että tulee hyväksytyksi mestarilaulajien kiltaan. Lisäksi on voitettava mestarilaulajien järjestämä vuotuinen laulukilpailu.

Walther ottaa haasteen vastaan ja hakee mestarilaulajien killan jäsenyyttä. Pääsykokeessa Walther laulaa hyvin, mutta laulun tyyli ei noudata mestarilaulajien perinteitä. Kun laulun arvostelijana on ahdasmielinen kaupunginkirjuri Beckmesser, Walther hylätään. Beckmesser ei edes ole puolueeton, sillä hänkin haluaa voittaa laulukilpailun saadakseen Evan vaimokseen.

Waltherin mahdollisuudet saada Eva näyttävät huonoilta, mutta onneksi hän on ehtinyt tehdä laulullaan vaikutuksen mestarilaulajien johtajaan Hans Sachsiin. Walter vierailee Sachsin luona, joka lupaa järjestää Waltherille mahdollisuuden osallistua kilpailuun. Lisäksi Sachs kannustaa Waltheria pitämään kiinni omasta perinteitä uudistavasta laulutyylistään. Walther innostuu ja säveltää saman tien todellisen ”modernin” mestariteoksen, jonka nuotit jäävät toistaiseksi Sachsin haltuun.

Beckmesser vierailee Sachsin luona, näkee Waltherin säveltämän laulun nuotit ja luulee niitä Sachsin säveltämiksi. Beckmesser ajattelee, että jos hän laulaa maineikkaan Sachsin säveltämän laulun, hän ei voi hävitä. Niinpä hän pyytää Sachsilta lupaa laulun esittämiseen kilpailussa ja Sachs suostuu.

Kansa kokoontuu seuraamaan laulukilpailua. Tunnelma on ensin riehakas, sitten vakavan juhlallinen. Beckmesser on ensimmäinen kilpailija. Hänellä on ollut suuria vaikeuksia saada tuntumaa esittämäänsä lauluun, joka poikkeaa tyyliltään kaikista Sachsin aiemmista lauluista. Hän kun ei edelleenkään tiedä, että oikea säveltäjä on modernisti Walther. Beckmesser laulaa siis täysin nuotin vierestä ja tulee julkisesti nöyryytetyksi.

Sitten on Waltherin vuoro. Hän esittää saman laulun kuin Beckmesser, ja hänen tulkintansa on niin kaunis, että hänet julistetaan kilpailun voittajaksi. Walther saa Evan. Ooppera päättyy kansallismielisissä tunnelmissa, kun kuoro kehottaa Saksan kansaa kunnioittamaan saksalaista taidetta ja saksalaisia taiteilijoita: ”Ehrt eure deutschen Meister, dann bannt ihr gute Geister.”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Guinness World Records 2004, s. 192. Pisin ooppera. , 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]