Pete Nuotio
| Veli-Pekka Nuotio | |
|---|---|
 Pete Nuotio (keskellä) vuonna 1985. Vasemmalla Jonttu Virta ja oikealla Juha Seittonen. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. kesäkuuta 1961 Pori, Suomi |
| Ammatti | Muusikko, It-alan yrittäjä, Delivery manager[1] |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Pete Nuotio |
| Aktiivisena | 1983– |
| Soittimet | kosketinsoitin |
| Yhtyeet | Dingo (1983–1986, 1998–2002, 2017) SlowGang |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Veli-Pekka Nuotio, taiteilijanimeltään Pete Nuotio (s. 27. kesäkuuta 1961 Pori) on suomalainen muusikko. Hän oli Dingon kosketinsoittajana vuosina 1983–1986, 1998–2002 ja vuoden 2017 ajan.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pete Nuotio oli 1980-luvun alussa mukana porilaisen kulttuuritalo Anniksen toiminnassa. Yksi kulttuuritalolla harjoitelleista yhtyeistä oli Dingo. Vuonna 1983 Nuotiota pyydettiin liittymään yhtyeeseen, sillä edellinen kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola oli erotettu.[2] Pian Nuotion liittymisen jälkeen Dingo teki levytyssopimuksen Finnlevyn kanssa.[3]
Nuotio soitti kosketinsoittimia kaikilla Dingon kolmella 1980-luvulla julkaistulla albumilla. Vuoteen 1986 mennessä hänen välinsä laulusolisti Pertti Neumannin kanssa olivat niin tulehtuneet, että kaksikko kävi äänittämässä osuutensa Pyhä klaani-albumille eri aikaan.[4] Lopulta Pete Nuotio päätti erota yhtyeestä elokuussa 1986 ja lähti opiskelemaan tietotekniikkaa. Hänen tilalleen tuli yhtyeen alkuperäinen kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola. Esiintymiset eivät kuitenkaan onnistuneet, ja Dingo hajosi ensimmäisen kerran lokakuussa 1986.[5]
Dingosta eroamisen jälkeen Nuotio keskittyi opiskeluun ja sittemmin päivätöihin. Hänellä oli oma it-alan yritys vuoteen 2003 saakka.[1] Lisäksi hän on soittanut erilaisissa satunnaisesti esiintyvissä kokoonpanoissa, kuten SlowGangissa ja Pori Big Bandissa. Nuotio palasi Dingoon vuosiksi 1998–2002 ja 2017.[6][7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuotio asuu Porissa vaimonsa kanssa. Hänellä on kolme aikuista lasta. Nuotio kertoo tulleensa uskoon 2010-luvulla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia. (Perustuu Radiomafian sarjaan) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
- Norres, Lasse ja Nurmi, Paavo (toim.): Kuunaama : tarinoita tähdistä. Espoo: Mistake Media, 2015. ISBN 978-952-681-654-8
- Saarela, Tommi: Pave Maijanen: Elämän nälkä. 2. painos. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-043-954-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tarja Penttinen: Uskoon tullut Dingon Pete Nuotio: ”Tieto pelastuksesta vapautti” Seura. 5.7.2017. Otavamedia. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Bruun ym. s. 371
- ↑ Bruun ym. s.376
- ↑ Saarela, s. 373
- ↑ Norres 2015, s. 28
- ↑ Lindfors, Jukka & Matilainen, Ville: ”Tääl on kovat dingot menossa” – porilaisbändi herätti 1980-luvun Suomessa ennennäkemätöntä hysteriaa Yle.fi. 2.7.2020. Viitattu 8.4.2025.
- ↑ Koppinen, Mari: Dingo palaa: ”Kaffettelua”, tekstiviestejä ja heti yhdeksän tunnin treenit Porissa – Näin Suomi-rockin legenda päätyi yhteen 15 vuoden välirikon jälkeen (tilaajille) Helsingin Sanomat. 10.2.2017. Viitattu 8.4.2025.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
