Tumppi Vähä-Pesola
Tuomo ”Tumppi” Vähä-Pesola (s. 1962[1]) on suomalainen muusikko. Hän on Dingon alkuperäinen kosketinsoittaja. Hänen kosketinsoitinriffinsä Dingon Levottomassa Tuhkimossa jäi aikanaan monen mieleen.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Dingoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uransa alkuvaiheessa Vähä-Pesola soitti rumpuja Sir 59-nimisessä yhtyeessä. Yhtyeen laulusolistina toimi Neumann. Sir 59:n ura jäi lyhyeksi eikä se koskaan levyttänyt.[2]
Dingossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vähä-Pesola oli Dingon alkuperäinen kosketinsoittaja ja vaikutti yhtyeessä ensin keväästä 1983 marraskuuhun 1983, jolloin Neumann erotti Vähä-Pesolan ja tilalle yhtyeeseen tuli Pete Nuotio. Neumannin mukaan syynä oli se, että Dingo tarvitsi toisenlaisen kosketinsoittajan. Vähä-Pesolan mukaan eron taustalla olivat yhtyeen sisäiset ilmapiiriongelmat.[3]
Dingosta erottaminen oli Vähä-Pesolalle kova isku. Vuonna 1986 Neumann pyysi Vähä-Pesolaa takaisin Dingoon, sillä Pete Nuotio oli eronnut yhtyeestä. Vähä-Pesola suostui palaamaan yhtyeeseen. Esiintymiset eivät kuitenkaan onnistuneet, ja yhtye hajosi lokakuussa 1986,[3] eikä Vähä-Pesola ole ollut mukana Dingon toiminnassa 1980-luvun jälkeen.[4] Vähä-Pesola ei soita Dingon levyistä muilla kuin vuonna 1983 äänitetyllä Hölmöläisten laiva -demolla, joka julkaistiin vuonna 2006 Dingon Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelmassa.
Dingon jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dingon jälkeen Vähä-Pesola on jatkanut musiikin tekemistä säveltämällä kappaleita eri artisteille sekä itselleen. Hän on omistanut Porissa Studio Sunset -äänitysstudion ja tehnyt musiikki TumSound-nimellä. Vähä-Pesola on soittanut myös useissa eri kokoonpanoissa, kuten Pori Big Bandissa. Musiikin tekemisen ohella Vähä-Pesola ajaa ammatikseen rekkaa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lotila, Sami: Unohtumattomia tarinoita Dingosta. Readme.fi, 2024. ISBN 978-952-373-935-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuvaja, Sini: Porilaisen Tuomo Vähä-Pesolan luoman riffin tuntee Suomessa jokainen – Nyt 40 vuotta myöhemmin hän tuntee olevansa biisintekijänä parhaimmillaan Satakunnan Kansa. 23.3.2023. Viitattu 29.11.2024.
- ↑ Neumann: Tähti ja meripoika: Omaelämäkerta, s. 51. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12460-9
- ↑ a b Lotila 2024, s. 93
- ↑ Lotila 2024, s. 95
- ↑ Lotila 2024, s. 88