Colosseum (yhtye)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Colosseum oli uraauurtava englantilainen vuonna 1968 perustettu progressiivinen jazz-rock-yhtye, joka yhdisti progressiivista rockia ja jazzimprovisaatiota. Yhtye oli tunnettu erityisesti pitkistä teosmaisista sävellyksistään ja vahvoista lavaesiintymisistään virtuoosimaisine sooloineen. Yhtyeen jäähyväiskonsertti oli 28.2.2015 Lontoossa.

Alkuvaiheet 1968–1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseumin perusti syyskuussa 1968 rumpali Jon Hiseman yhdessä tenorisaksofonisti Dick Heckstall-Smithin kanssa. He olivat soittaneet tätä ennen yhdessä vuonna 1966 Graham Bond Organisation -yhtyeessä, kun Jon Hiseman korvasi yhtyeestä poislähteneen Ginger Bakerin. Tämän jälkeen he tapasivat uudelleen vuonna 1968 John Mayall & the Bluesbreakersissa, joka teki "Bare Wires" -albumin. Kokoonpanoon kutsuttiin samassa Bluesbreakers-kokoonpanossa soittanut basisti Tony Reeves ja urkuri Dave Greenslade, joka soitti sillä hetkellä Geno Washington’s Ram Jam Bandissa. Yhtyeeseen haluttiin lisäksi laulava kitaristi, jota haettiin lehti-ilmoituksella. Kitaristiksi valittiin James Litherland yli 240 hakijan joukosta. Paikallinen blueskitaristi Jim Roche aloitti toisena kitaristina. Hän soitti ensimmäisellä albumilla vain kappaleessa "Backwater Blues" ja jätti yhtyeen varsin pian. Litherlandin tilalle kiinnitettiin lokakuussa 1969 Bakerloo-yhtyeessä aiemmin soittanut kitaristi-laulaja Dave "Clem" Clempson ja Tony Reevesin tilalle tuli kesällä 1970 basistiksi Louis Cennamo, joka kuitenkin korvautui basisti Mark Clarkella jo elokuun alussa 1970. Laulusolistiksi tuli Dave Greensladen suosituksesta Chris Farlowe syyskuun lopussa 1970.

Colosseumin kaksi ensimmäistä keikkaa olivat Scene Two -klubissa Scarboroughissa 11. ja 12. lokakuuta 1968. Joulukuun 17. päivänä Colosseum äänitti vaikutusvaltaiseen BBC Radio Onen DJ John Peelin Top Gear radio-ohjelmaan muutamia kappaleita, mikä antoi yhtyeelle arvokasta julkisuutta.

Ensimmäinen albumi, "Those Who Are About To Die Salute You", julkaistiin Philipsin Fontana-levymerkillä maaliskuussa 1969. Levy nousi sijalle 15 UK:n albumilistoilla vuonna 1969. Maaliskuun 19. päivänä, pari päivää ennen albumin julkistusta, yhtye esiintyi Tom Parkinsonin tuottamassa ja Colourtel TV Productionsin kuvaamassa ohjelmassa "Super Show", jossa olivat myös Modern Jazz Quartet, Led Zeppelin, Jack Bruce, Roland Kirk Quartet, Eric Clapton, Steve Stills, Juicy Lucy.

Toinen albumi, "Valentyne Suite", julkaistiin lokakuun viimeisellä viikolla 1969, ja se oli ensimmäinen Vertigo Records -levymerkin julkaisema albumi. Levy on saanut osakseen arvostusta, ja sitä pidetään yhtyeen parhaimpana saavutuksena. Albumi nousi myös sijalle 15 UK:n albumilistoilla vuonna 1969.

Kolmas albumi, "The Grass Is Greener", julkaistiin huhtikuussa 1970 vain USAssa Dunhill-levymerkillä. Siinä oli muutama jo Valentyne Suitella ollut kappale ja uusia kappaleita, joissa kaikissa laulusolistina ja kitaristina oli Clem Clempson. Vain yksi kappale oli julkaistu sellaisenaan jo Valentyne Suitella, "Elegy", jossa lauloi James Litherland.

Colosseum esiintyi Suomessa ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Saaronniemessä 22. elokuuta 1970.

Neljäs albumi, "Daughter of Time", julkaistiin marraskuussa 1970 Vertigo-levymerkillä. Albumi oli viisi viikkoa UK:n albumilistoilla ja nousi sijalle 23.

Syyskuussa 1971 Colosseum julkaisi legendaariseksi kutsutun viidennen albuminsa, "Colosseum Live" -tupla-albumin, Bronze-levymerkillä. Albumi oli kuusi viikkoa UK:n albumilistoilla ja nousi sijalle 17. Albumin äänitykset tehtiin maaliskuussa 1971 Manchesterin yliopistolla ja Big Apple Klubilla Brightonissa. Yhtyeen johtaja Jon Hiseman vaikuttui aiemman Manchesterin esiintymisen tunnelmasta niin paljon, että yhtye palasi viisi päivää myöhemmin soittamaan ilmaisen konsertin, joka äänitettiin albumiksi.

Yhtyeen alkuvaiheen viimeinen keikka oli Sheffieldin yliopistolla 23. lokakuuta 1971. Yhtyeen hajoaminen julkaistiin Melody Maker -lehdessä 6. marraskuuta 1971.

Väliaika 1971–1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colosseumin hajottua rumpali Jon Hiseman perusti Tempest-yhtyeen (1972–1974) yhdessä basisti Mark Clarken kanssa, joka ehti välillä soittaa joulu-tammikuussa vuodenvaihteessa 1971-1972 Uriah Heep -yhtyeessä Englannin, Italian ja USAn kiertueilla. Dave Greenslade puolestaan perusti Greenslade-yhtyeen (1972–1976) alkuperäisen Colosseum-basisti Tony Reevesin kanssa. Clem Clempson siirtyi Humble Pie -yhtyeeseen Peter Framptonin tilalle. Dick Heckstall-Smith jatkoi soolourallaan, ja Chris Farlowe liittyi Atomic Rooster -yhtyeeseen. Tempestin jälkeen Jon Hiseman perusti uusien muusikkokavereiden (mm. Gary Moore ja Don Airey) kanssa fuusiojazzia soittaneen Colosseum II -yhtyeen (1975–1978), joka lisäksi teki Andrew ja Julian Lloyd Webberin kanssa Variations-albumin. Tämä albumi nousi UK:n albumilistoilla toiseksi vuonna 1978.

Jon Hiseman ja hänen vaimonsa Barbara Thompson soittivat 70-luvulta alkaen saksalaista Süddeutscher Rundfunkin TV-ohjelmaa varten jazz-muusikoitten perustamassa United Jazz + Rock Ensemble -orkesterissa vuoteen 2002, sen toiminnan päättymiseen saakka. Jon Hiseman on soittanut myös Barbara Thompsonin Paraphernalia-yhtyeessä sen perustamisesta alkaen.

Uudelleensyntyminen 1994–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Colosseum jatkoi toimintaansa lähes 23 vuoden tauon jälkeen samassa kokoonpanossa, jossa se hajosi vuonna 1971. Reunion-konsertti järjestettiin Saksassa Freiburgin ZMF-festivaaleilla 24. kesäkuuta 1994. Toinen esiintyminen 15.10.1994 Kölnin E-Werkissä kuvattiin ja esitettiin saksalaisessa WDR Rockpalast -ohjelmassa. Esiintyminen julkaistiin myös VHS-kasettina ja DVD-muodossa vuonna 2003. Uudelleensyntymisensä jälkeen Colosseum julkaisi myös lukuisia uusia CD-levyjä.

Vuodesta 1995 alkaen Colosseum teki monia laajoja Euroopan kiertueita. Suomessa Colosseum esiintyi Ruisrockissa toisen kerran 9.7.1995 sen 25-vuotisfestivaaleilla.

Alkuperäinen saksofonisti Dick Heckstall-Smith kuoli 17. joulukuuta 2004, ja hänen tilalleen pysyväksi jäseneksi tuli rumpali Jon Hisemanin saksofonistivaimo Barbara Thompson. Hän oli jo aiemmin ollut yhtyeessä Dick Heckstall-Smithin sijaisena hänen sairasteltuaan. Vuonna 2005 järjestettiin kolme Dick Heckstall-Smithin muistokonserttia, joista ensimmäinen oli Hampurissa 28.5.2005 ja kaksi muuta Englannissa. Syyskuun 24. päivänä 2005 Colosseum soitti blueskonsertissa Moskovassa.

Helmikuussa 2007 yhtye esiintyi Tokiossa, ja kesällä 2007 julkaistiin "Colosseum Live05" -CD vuoden 2005 kiertueella tehdyistä äänityksistä.

Lokakuussa 2010 julkaistiin Jon Hisemanin musiikillisesta elämästä laajasti kertova Martyn Hansonin kirjoittama kirja "Playing The Band – The Musical Life of Jon Hiseman". Kirja kertoo paljon myös Colosseum-yhtyeen vaiheista.

Vuonna 2011 Colosseum teki 22 konsertin "Summer 2011" -kiertueen Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Suomessa ja Puolassa. Suomessa Colosseum esiintyi kolmannen kerran Äänekosken Keitelejazzeilla lauantaina 23.7.2011. Tämän jälkeen kiertue jatkui vielä Puolassa Slupskissa 5. Legends of Rock -festivaaleilla lauantaina 13. elokuuta 2011 ja päättyi Saksassa 22. Zappanale-festivaaleilla Bad Doberanissa lauantaina 20. elokuuta 2011. Yhtyeen johtajan, Jon Hisemanin, heti konsertin jälkeen antaman haastattelun mukaan tämä oli yhtyeen toistaiseksi viimeinen keikka, lähinnä saksofonisti Barbara Thompsonin terveydentilan takia.

Tilanteen muututtua julkaistiin helmikuun 13. päivänä 2014 tieto 24 konsertin Euroopan kiertueesta aikavälille 23.10.–23.11.2014. Kiertueella julkaistiin myös Colosseumin uusi studioalbumi "Time on our side" sekä CD- että LP-muodossa. CD:ssä on bonuskappaleena Jack Brucen Morning Story liveversiona. Myöhemmin julkaistiin vielä ieto neljästä lisäkonsertista helmikuussa 2015 UK:ssa, minkä jälkeen ilmoitettiin vielä viidestä lisäkonsertista Keski-Euroopassa helmikuun alussa 2015.

Colosseumin jäähyväiskonsertti oli 28.2.2015 Lontoossa loppuunmyydyssä Shepherd’s Bush Empiressa. Konsertissa esiintyi myös Jon Hisemanin ja Barbara Thompsonin tytär, Ana Gracey, joka lauloi säveltämänsä ja Colosseumin kanssa levyttämänsä kappaleen "Blues to Music" yhdessä Chris Farlowen kanssa. Konsertin aluksi esiintyi vuonna 2014 edesmenneen Cream-basisti Jack Brucen pojan Malcolm Brucen ja Colosseum-kitaristi Clem Clempsonin pojan Joel Clempsonin muodostama yhtye.

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisjäsenet:

  • Jon Hiseman – rummut (perustajajäsen)
  • Dick Heckstall-Smith – saksofonit (perustajajäsen, kuoli 17.12.2004)
  • Tony Reeves – basso (kesäkuuhun 1970)
  • Dave Greenslade – urut
  • James Litherland – kitara ja laulu (mukana kahdella ensimmäisellä albumilla ja kappaleessa Elegy albumilla "The Grass Is Greener")
  • Jim Roche – kitara (mukana vain alussa, soittaa ensimmäisellä albumilla kappaleessa "Backwater Blues")

Myöhemmät jäsenet, jotka eivät ole enää mukana:

  • Louis Cennamo – basso (kesäkuu-heinäkuu 1970)
  • Paul Williams – laulu (Chris Farlowen sijaisena Englannin kiertueella)

Nykyiset jäsenet:

  • Jon Hiseman – rummut (perustajajäsen)
  • Dave Greenslade – urut (alkuperäisjäsen)
  • Dave "Clem" Clempson – kitara, laulu (lokakuusta 1969)
  • Mark Clarke – basso, laulu (elokuun alusta 1970)
  • Chris Farlowe – laulu (syyskuun lopusta 1970)
  • Barbara Thompson – saksofonit (vuodesta 2004)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1969 – Those About To Die Salute You – Morituri Te Salutant
  • 1969 – Valentyne Suite
  • 1970 – The Grass is Greener (julkaistu vain USAssa)
  • 1970 – Daughter of Time
  • 1971 – Colosseum Live (tupla-albumi)

Alkuperäinen yhtye hajosi 1971, mutta jatkoi samassa kokoonpanossa vuonna 1994.

  • 1994 – Colosseum LiveS – The Reunion Concerts
  • 1995 – Colosseum – The Reunion Concerts ’94 Part I
  • 1995 – Colosseum – The Reunion Concerts ’94 Part II
  • 1997 – Bread & Circuses
  • 2003 – Colosseum – The Complete Reunion Concert Cologne 1994 (DVD)
  • 2003 – Tomorrow’s Blues
  • 2004 – Valentyne Suite (UK) / The Grass is Greener (USA) (tupla-CD)
  • 2007 – Colosseum Live 05 (tupla-CD)
  • 2014 – Colosseum Time On Our Side (CD ja LP)

Lisäksi kokoelmat:

  • 1971 – The Collectors Colosseum
  • 2000 – Anthology (tupla-CD)
  • 2009 – Morituri Te Salutant Colosseum 1968–2003 (4-CD kokoelma)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]