Arto Vilkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arto Vilkko (s. 6. toukokuuta 1950 Helsinki)[1] on suomalainen iskelmälaulaja, lauluntekijä, musiikkitoimittaja, tutkija ja tietokirjailija.[2]

Hän asui nuoruudessaan Helsingin Mellunmäessä ja 1960-luvun alussa hän opetteli soittamaan kitaraa The Shadows -yhtyeen "Apachen" innoittamana. Muutoin hän ei vielä tuolloin ollut erityisen innostunut rautalankamusiikista. Kitaransoiton lisäksi hän harrasti laulamista ja pianonsoittoa.[2]

Hänen isoveljensä Riston luokkatoveri oli Henry Haapalainen ja tämän tyttöystävällä oli lähisukulainen PSO-levy-yhtiössä. Niinpä keväällä 1968 Vilkko meni yhtiön koelaulutilaisuuteen ja esitti Pentti Lasaselle tuolloin suositun kappaleen "San Francisco". Lasanen ehdotti osallistumista ensimmäiseen Syksyn sävel -kilpailuun, ja Haapalainen teki Vilkolle kappaleen "Miksi leikit vain". Paroni Paakkunainen sovitti kappaleen ja soitti itse huilua. Taustayhtyeessä oli muitakin Soulset-yhtyeen jäseniä: rumpali Edward Vesala ja huilisti Juhani Aaltonen. Vilkolla oli tuossa vaiheessa takana vain muutama keikka, mutta tilanne muuttui, kun hän sijoittui Syksyn sävelessä kolmanneksi saaden yli 10 000 ääntä.[2]. Miksi leikit vain julkaistiin myös singlenä.

Seuraavan kesän kiertueelle Vilkon taustayhtyeeksi muodostui tuleva Tasavallan Presidentti eli kitaristi Jukka Tolonen, rumpali Vesa Aaltonen, basisti Måns Groundstroem ja em. Juhani Aaltonen. Yhtye harjoitteli Jussi Raittisen harjoituskämpällä Hämeentiellä.[2]

Vilkko keikkaili Gugi Kokljuschkinin kanssa vuosina 1973–1976.

Vuonna 1975 hän sai valmiiksi pro gradun rautalankamusiikista.[2]

Vilkko toimi pitkään aina vuoteen 1997 asti musiikkitoimittajana Ylessä ja tämän jälkeen Radio Novassa ja Classic FM asemilla.

Vuonna 1996 hän oli mukana Stara-yhtyeessä, jonka muut jäsenet olivat basisti Hannu Luomanen, kitaristi Sauli Malinen ja rumpali Matti Kankkunen. Yhtyeeltä ilmestyi CD-single Tunteellinen (Sonet 5762162), jolla on nimikappaleen (J. J. Calen "Sensitive Kind") lisäksi "Ei eiliseen" (Carole Kingin tunnetuksi tekemä "Goin' Back") ja "Pikkuhiljaa herään" (The Byrdsin "Feel a Whole Lot Better").[3]

Vuonna 2003 valmistui Suomenlinnassa äänitetty sooloalbumi Vilkko Hannu Leidénin ohjauksessa. Vilkko itse pitää albumin mielenkiintoisimpana kappaleena "Uskon sinuun", jolle hän sai soolokitaristiksi alkuaikojen yhteistyökumppani Jukka Tolosen. Muita muusikoita ovat kitaristit Olli Haavisto ja Nono Söderberg, rumpali Matti Kankkunen ja kosketinsoittaja Timo Pratskin.[2]

Vuonna 2005 Arto Vilkko liittyi The Scaffolds -yhtyeeseen.[2]

Vuonna 2010 hän sai valmiiksi väitöskirjan[2] Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit Tampereen yliopistosta.

Tämän jälkeen hän halusi tehdä hieman kevyemmän tutkimuksen, ja ystävänsä musiikkitieteen professori Erkki Pekkilän ehdotuksesta hän palasi rautalankamusiikin pariin. Hän aloitti kirjoitustyön syksyllä 2011 ja vuotta myöhemmin oli valmiina teos Emmaa etsimässä. Suomalaisen rautalangan lyhyt historia.[2]

Nykyään Vilkko keikkailee Kari Kuivalaisen kanssa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vilkko (2003)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit. Tampere: Tampereen yliopisto, 2010. ISBN 978-951-44-8294-6.
  • Emmaa etsimässä. Suomalaisen rautalangan lyhyt historia. 168 s. Back to the Sixties ry, 2013. ISBN 978-952-93-1705-9. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas, s. 11. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  2. a b c d e f g h i Lähikuvassa: Muusikko ja tutkija Arto Vilkko (YLE Radio Suomi 10.2.2013, toim. Pasi Hiihtola) Viitattu 17.2.2013.
  3. Fono.fi Äänitetietokanta Viitattu 17.2.2013.
  4. Back to the Sixties proudly presents: Emmaa etsimässä – huikea aikamatka 60-luvulle Viitattu 17.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]