Likaiset kädet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Sartren näytelmää. Aki Kaurismäen elokuvasta katso Likaiset kädet.

Likaiset kädet (ransk. Les Mains sales) on filosofi Jean-Paul Sartren kirjoittama näytelmä. Teos esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1948. Poliittinen näytelmä sijoittuu kuvitteelliseen itäeurooppalaiseen valtioon. Näytelmä kertoo toisen maailmansodan aikaisesta puoluejohtajan salamurhasta. Tarina kerrotaan salamurhaajan näkökulmasta välähdyksenomaisten muistikuvien ja takautumien avulla.

Sartren teos käsittelee eksistentialismia, mutta monet ovat tulkinneet sen myös poliittiseksi draamaksi. Sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Suomea sensuroimaan Sartren näytelmän, ja se kiellettiin heti Neuvostoliiton esittämän nootin jälkeen.

Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on tehnyt Sartren näytelmästä elokuvaversion.

Näytelmän juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo Barine on nuori porvarillinen intellektuelli, joka liittyy kommunistiseen puolueeseen. Koska Hugon isä on johtava liikemies, muut puolueen jäsenet eivät tunnusta Hugoa aidoksi kommunistiksi. Hugo haluaa palavasti todistaa tavalla tai toisella oman sitoutumisensa puolueeseen.

Puoluejohtaja Hoederer käy neuvotteluja ei-sosialististen puolueiden kanssa tehdäkseen vastarintaa natsi-Saksalle. Kommunistipuolueeseen kuuluvat Luis ja Hugo haluavat pitää puolueen aatteen puhtaana ja vastustavat Hoedererin suunnitelmia. Hugo pitää puoluejohtajan toimintaa petoksena muita puolueenjäseniä kohtaan. Todistaakseen sitoutumisensa Hugo suunnittelee puoluejohtaja Hoedererin salamurhan.

Hugosta tulee Hoedererin sihteeri. Hugon ja hänen nuori vaimonsa Jessica muuttava asumaan Hoedererin asuntoon. Hoederer aloittaa neuvottelut muiden puolueiden kanssa. Hugon tarkoituksena on murhata Hoedererin, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä räjähtää pommi. Pommihyökkäys osoittaa, että Hugon salamurhaajan taitoihin ei luoteta.

Olga Lorame saapuu Hugon luokse ja kertoo olevansa pommi-iskun takana. Olga kertoo puolueen muiden jäsenten olevan levottomia ja hän toivoo, että Hugo tappaisi Hoedererin pian. Hugon halu säilyttää puolue ideologisesti puhtaana ja todistaa itsensä aidoksi kommunistiksi kasvaa entisestään.

Näytelmän edetessä Hugon, Victorian ja Hoedererin välille syntyy erimielisyyksistä huolimatta syvä luottamussuhde. Hoederer saa tietää, että Hugo aikoo tappaa hänet muiden puoluejäsenten käskystä ja haluaa auttaa Hugon ulos vaikeasta tilanteesta.

Victorian ja Hoedererin välille syttyy intohimoinen suhde. Hugo yllättää heidät suutelemasta ja murhaa suutuspäissään Hoedererin. Murhan jälkeen Hugo tuomitaan ja vangitaan. Hugo saa lahjoja vankilaan niiltä puolueen jäseniltä, jotka palkkasivat hänet tappamaan Hoedererin. Osa lahjoista paljastuu myrkytetyiksi.

Vapauduttuaan vankilasta Hugo saa tietää, että puolueen tappajat ovat nyt hänen perässään. Hugo tapaa Olgan, jolle hän kertoo asioiden kulun omasta näkökulmastaan. Hän kertoo, ettei tappanut Hoedereriä puoluepoliittisista syistä vaan siksi, että Hoederer ei ollut luotettava halutessaan neuvoa ja ohjata häntä vaikeassa elämäntilanteessa.

Olga kertoo, että Hoedererin ehdotus yhteistyöstä muiden puolueiden kanssa on mennyt läpi. Hugo kokee puolueen pettäneen hänet. Vaikka puolueen toiminta saattoi säästää satoja tuhansia ihmishenkiä, se ei ole Hugon mukaan merkityksellinen asia. Hugo tulee siihen tulokseen, että kaikki puoluejohtajat ovat täsmälleen samalla tavalla epäluotettavia.

Hugo ymmärtää, että nykyisessä puoluepoliittisessa tilanteessa hänen tekonsa tuottaisivat hänelle pelkkää häpeää. Olga yrittää pelastaa Hugon, mutta Hugo on päättänyt antaa puolueen salamurhaajien tehdä työnsä loppuun.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hugo Barine – nuori porvarillinen intellektuelli, joka liittyy kommunistiseen puolueeseen. Koska Hugon isä on johtajana työskentelevä liikemies, muut puolueen jäsenet eivät tunnusta Hugoa aidoksi kommunistiksi. Hugo haluaa saada tunnustuksen omalle asemalleen.
  • Hoederer – entinen parlamentinjäsen, puoluejohtaja, joka on hyvin luottavainen, kunnes ymmärtää Hugon aikovan tappaa hänet. Hoederer perustaa kaikki suunnitelmansa poliittiseen realismiin.
  • Jessica – Hugon nuori vaimo, joka pysyttelee erossa politiikasta. Kun Hugo vangitaan, Jessica lakkaa käyttämästä Hugon sukunimeä ja kiistää heidän avioliittonsa.
  • Olga – yksi Hugon harvoista ystävistä.
  • Louis – kommunistipuolueen jäsen, joka vastustaa puoluejohtajan suunnitelmia.
  • Karsky – poliittisen Pentagon-ryhmittymän johtaja
  • Charles ja Frantz – salamurhaajia, jotka lähetetään tappamaan Hugo sen jälkeen, kun hän on vapautunut vankilasta.
  • Slick, Georges ja Leon – Hoedererin henkivartijat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]