Jorma Uotinen
| Jorma Uotinen | |
|---|---|
 Jorma Uotinen vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
28. kesäkuuta 1950 Pori, Suomi |
| Kansallisuus | suomalainen |
| Ammatti | tanssija, koreografi, laulaja, Suomen Kansallisbaletin johtaja |
| Muut tiedot | |
| Arvonimi | professori (2012) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Jorma Leo Kalevi Uotinen (s. 28. kesäkuuta 1950 Pori)[1] on suomalainen tanssija, laulaja ja koreografi. Hän on toiminut taiteellisena johtajana Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä (1987–1990), Suomen Kansallisbaletissa (1992–2001) ja Kuopio Tanssii ja Soi -festivaaleilla (2002–). Hänelle myönnettiin professorin arvonimi toukokuussa 2012[2].
Tanssijana ja koreografina Uotinen on toiminut Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1970 alkaen useissa eri tanssiryhmissä. Hän on saanut urallaan useita suomalaisia ja kansainvälisiä palkintoja sekä kunniamainintoja.
Sisällysluettelo
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Makkaratehtaassa työskennellyt isä kuoli kun Jorma Uotinen oli kolmevuotias. Poika varttui Porin torin laidalla ompelijaäidin ja sisarensa hoivissa, tutustui pihoilla näyttelijöiden lapsiin ja kiinnostui teatterista. Hän sai kymmenvuotiaana roolit näytelmistä Havukka-ahon ajattelija ja Täällä Pohjantähden alla. 19-vuotiaana Uotinen sairasti Guillain–Barrén oireyhtymän, joka vei häneltä puhe- ja liikuntakyvyn useiksi viikoiksi. Hän sanoo tuolloin päättäneensä, että jos tästä selviytyy hän ryhtyy tanssijaksi. Hän pääsikin Kansallisbalettiin ja jatkoi opintojaan Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Sveitsissä muun muassa Serge Golovinen (1924–1998) oppilaana.[3]
Vuosina 1970–1976 Uotinen työskenteli Kansallisbaletissa, sitten 1976–1981 Carolyn Carlsonin johtamissa ryhmissä Groupe de Recherches Théâtrales (GRTOP) ja Teatro Danza la Fenice, mitä ajanjaksoa Uotinen pitää uransa käännekohtana. Hän on tanssinut muun muassa Pariisin oopperassa, Milanon La Scalassa, Tanskan ja Ruotsin kuninkaallisissa baleteissa ja Berliinin Staatsoper Unter den Lindenissä.[3] Uotinen on tehnyt viitisenkymmentä koreografiaa näyttämöteoksiin erityisesti Helsingin Kaupunginteatterissa ja Suomen Kansallisoopperassa.[4]
Vuonna 1985 Uotinen sai Pro Finlandia -mitalin. Vuonna 2001 Uotiselle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[5].
Vuodesta 2006 lähtien Uotinen on toiminut Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomarina. Kesällä 2014 hän piti Yle Puheessa keskusteluohjelmaa.[6]
Uotinen on myös esiintynyt laulajana. Vuonna 1998 hän julkaisi albumin Tunteiden taivas ja vuonna 2006 albumin Sentimental Secrets. Tämän lisäksi hän teki laulun Zarkus Poussan kanssa televisiosarjassa Jokainen vieras on laulun arvoinen.
Uotinen on biseksuaali.[7] Hän oli avoliitossa Helena Lindgrenin kanssa lähes 20 vuotta. He erosivat vuonna 1999.[8]
Uotinen on UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs.[9] Vuonna 2007 hän oli ääninäyttelijänä Rottatouille-elokuvan suomenkielisessä versiossa ja vuonna 2009 Möröt vastaan muukalaiset -elokuvassa.
Vuonna 2018 Uotinen teki paluun tanssijana Compañía Kaari & Roni Martinin teoksessa Anna Karenina, jonka kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä[10] ja joka sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton, mm. Helsingin Sanomat totesi, että "Uotisen paluu näyttämölle on komea"[11]
Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Black Water, Skånesin Tanssiteatteri 2009
- Ruska, PDC 2009
- Piaf Piaf, Barka-teatteri 2008
- Kevätuhri, Tanskan Kuninkaallinen baletti 2007
- Colours, Suomen Kansallisbaletti 2006
- Jord, Tanskan Kuninkaallinen baletti 2006
- Sentimental Secrets, Konsertti 2005
- Pateettinen baletti, Firenzen Ooppera 2005
- J'ai peur d'aimer/Pelkään rakastaa, Konsertti 2004
- Avanto, Grand Theatre de Geneve 2003
- La Chute de Cheval, Introtanssi 2003
- Svansjö2, Ooppera 2002
- Baldur, Islantilainen balletti 2000
- Uni, Introdans 2000
- Evankeliumi, Suomen kansanbaletti 1999
- Man who never was, solotyö 1998
- Halla 1995
- Petrushka, Finnish National Ballet 1994
- Kaapeli, Finnish National Ballet 1993
- La Diva, solo work 1991
- Ballet Pathetique, Helsinki City Theatre 1989
- Piaf Piaf, Helsinki City Theatre 1989
- B12, solo for Tero Saarinen 1988
- Uhri, Finnish National Ballet 1986
- Reves glaces, Opera de Paris (G.R.C.O.P) 1986
- Atem, Teatro La Scala Milano 1985
- Kalevala, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1985
- Anonyymit, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1984
- Anonyymit, Teatro La Fenice Venetsia 1984
- Black ink on white paper, Collage dansgrupp Oslo 1984
- Bambola, Teatterikorkeakoulu Helsinki 1984
- Peter Pan, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1984
- Huuto, Studio-galleria Julius Helsinki 1984
- Askeleet, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1983
- Chicago, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1983
- Locked doors, 1983
- Pierrot Lunaire, Teatro La Scala Milano 1983
- Julius Almeria, Studio-galleria Julius Helsinki 1983
- Orfeus ja Eurydike, Teatro La Fenice Venetsia 1982
- Orlando, Paladino Theater an der Wien Wien 1982
- Unisono, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1982
- Loputon arvoitus, Helsingin kaupunginteatteri Helsinki 1982
- Unohdettu horisontti, Helsingin juhlaviikot Helsinki 1980
- Paljastusten aakkoset, Tanssiteatteri Rollo Helsinki 1979
- Jojo, Theatre Bouffes du Nord Pariisi 1979
- Aspekteja, Suomen kansallisooppera Helsinki 1974
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ Jorma uotiselle professorin arvonimi, Helsingin Sanomat 26.5.2012 s. C1
- ↑ a b Virnes-Karjalainen, Anu: "En perusta menneistä", Jorma Uotisen haastattelu, Oma Aika 6/2014 s. 90.
- ↑ Uotinen Jorma, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 18.1.2015.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Jorma Uotinen, Yle Puhe 2014, viitattu 18.1.2015.
- ↑ Homo-Suomen historia. Tarinatalo Oy 2005. Dokumenttisarja, esitetty muun muassa Yle Teemalla 5.8.2006
- ↑ Lindgren, Tuuli: Helena Lindgren: Jorma on herkkä ihminen Studio55.fi. 28.10.2010. Viitattu 1.7.2014.
- ↑ "Hyvää tahtoa ja hyviä tekoja..."
- ↑ Uutiset Compañía Kaari & Roni Martin. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Tanssiarvostelu: Anna Karenina rikkoo rajoja, muttei kadota flamencon ydintä Helsingin Sanomat. 29.3.2018. Viitattu 18.4.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
