Jorma Uotinen
| Jorma Uotinen | |
|---|---|
 Jorma Uotinen vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. kesäkuuta 1950 Pori, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | tanssija, koreografi, laulaja, Suomen Kansallisbaletin johtaja |
| Arvonimi | professori (2012) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Jorma Leo Kalevi Uotinen (s. 28. kesäkuuta 1950 Pori)[1] on suomalainen tanssija ja koreografi. Hän on toiminut taiteellisena johtajana Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä (1987–1990), Suomen Kansallisbaletissa (1992–2001) ja Kuopio Tanssii ja Soi -festivaaleilla (2002–2019). Hänelle myönnettiin professorin arvonimi toukokuussa 2012.
Tanssijana ja koreografina Uotinen on toiminut Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1970 alkaen useissa eri tanssiryhmissä. Hän on saanut urallaan useita suomalaisia ja kansainvälisiä palkintoja sekä kunniamainintoja.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Makkaratehtaassa työskennellyt isä kuoli Uotisen ollessa kolmevuotias. Poika varttui Porin torin laidalla sijainneessa kodissaan ompelijaäidin ja sisarensa hoivissa, tutustui pihoilla näyttelijöiden lapsiin ja kiinnostui teatterista. Hän sai kymmenvuotiaana roolit näytelmistä Havukka-ahon ajattelija ja Täällä Pohjantähden alla. 19-vuotiaana Uotinen sairasti Guillain–Barrén oireyhtymän, joka vei häneltä puhe- ja liikuntakyvyn useiksi viikoiksi.[2] Hän on kertonut päättäneensä tuolloin, että ryhtyisi tanssijaksi, jos paranisi. Uotinen sai puhe- ja liikuntakykynsä takaisin ja pääsi sittemmin Kansallisbalettiin. Hän jatkoi opintojaan Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Sveitsissä muun muassa Serge Golovinen (1924–1998) oppilaana.[3]
Vuosina 1970–1976 Uotinen työskenteli Kansallisbaletissa. Sen jälkeen hän toimi 1976–1981 Carolyn Carlsonin johtamissa ryhmissä Groupe de Recherches Théâtrales (GRTOP) ja Teatro Danza la Fenice. Tätä ajanjaksoa Uotinen pitää uransa käännekohtana. Hän on tanssinut muun muassa Pariisin oopperassa, Milanon La Scalassa, Tanskan ja Ruotsin kuninkaallisissa baleteissa ja Berliinin Staatsoper Unter den Lindenissä.[3] Uotinen on tehnyt viitisenkymmentä koreografiaa näyttämöteoksiin erityisesti Helsingin kaupunginteatterissa ja Suomen Kansallisoopperassa.[4]
Vuodesta 2006 lähtien Uotinen on toiminut Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomarina. Kesällä 2014 hän piti Yle Puheessa keskusteluohjelmaa.[5]
Uotinen on myös esiintynyt laulajana. Vuonna 1998 hän julkaisi albumin Tunteiden taivas ja vuonna 2006 albumin Sentimental Secrets.[6] Tämän lisäksi hän teki laulun Zarkus Poussan kanssa televisiosarjassa Jokainen vieras on laulun arvoinen.
Uotinen on biseksuaali.[7] Hän oli avoliitossa Helena Lindgrenin kanssa lähes 20 vuotta. He erosivat vuonna 1999.[8]
Uotinen on UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs.[9] Vuonna 2007 hän oli ääninäyttelijänä Rottatouille-elokuvan suomenkielisessä versiossa ja vuonna 2009 Möröt vastaan muukalaiset -elokuvassa.
Vuonna 2018 Uotinen teki paluun tanssijana Compañía Kaari & Roni Martinin teoksessa Anna Karenina, jonka kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä[10] ja joka sai kriitikoilta hyvän vastaanoton. Muun muassa Helsingin Sanomat totesi, että "Uotisen paluu näyttämölle on komea".[11] Vuonna 2020 Uotinen jatkoi yhteistyötä Kaari ja Roni Martinin kanssa teoksella Uotinen goes Kekkonen, josta YLE toteutti täyspitkän tallenteen Kekkosen kotimuseossa Tamminiemessä.[12]
Uotinen oli mukana deittiohjelmassa nimeltään First Dates Suomi, jossa hän toimi hovimestarina.[13] Hän on myös toiminut yhtenä Talent Suomi -kykyjenetsintäohjelman tuomareista kuudennesta tuotantokaudesta lähtien.[14][15]
Uotisesta ilmestyi elokuussa 2020 Otavan kustantama, Sauli Miettisen kirjoittama elämäkertakirja Jorma Uotinen. ISBN: 978-951-1-32748-6.[16]
Palkinnot ja kunniamaininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1984 Jorma Uotinen sai Jussi-patsaan parhaasta miessivuosasta elokuvassa Pessi ja Illusia[17]. Vuonna 1985 Uotiselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja MTV:n kulttuuripalkinto[18].
Uotisen yhdessä Joe Dawidovin kanssa tekemä lyhytelokuva Mies jota ei koskaan ollut palkittiin Prix Italia -festivaalilla esittävän taiteen pääpalkinnolla vuonna 1998. Uotinen vastasi teoksen koreografiasta ja alkuperäisideasta, ja hän myös esiintyi lyhytelokuvassa.[19]
Vuonna 2001 Uotiselle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[20]. Vuonna 2003 Uotinen sai ranskalaisen ritarikunnan Arts et Lettres -kunniamerkin ansioistaan tanssitaiteen edistäjänä ja koreografina[21]. Professorin arvonimi Uotiselle myönnettiin vuonna 2012[22].
Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ Nykänen, Helmi: Jorma Uotisen ura alkoi sairaudesta Yle.fi. YLE. Viitattu 16.5.2019.
- ↑ a b Virnes-Karjalainen, Anu: "En perusta menneistä", Jorma Uotisen haastattelu, Oma Aika 6/2014 s. 90.
- ↑ Uotinen Jorma, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 18.1.2015.
- ↑ Jorma Uotinen (Arkistoitu – Internet Archive), Yle Puhe 2014, viitattu 18.1.2015.
- ↑ Mattlar, Mikko: Tunteiden taivas jäi kadoksiin. Jyväskylän ylioppilaslehti, 8/2008. Jyväskylän ylioppilaskunta.
- ↑ Homo-Suomen historia. Tarinatalo Oy 2005. Dokumenttisarja, esitetty muun muassa Yle Teemalla 5.8.2006
- ↑ Lindgren, Tuuli: Helena Lindgren: Jorma on herkkä ihminen Studio55.fi. 28.10.2010. Viitattu 1.7.2014.
- ↑ Hyvän tahdon lähettiläät Unicef. Arkistoitu 23.9.2020. Viitattu 12.8.2020.
- ↑ Uutiset Compañía Kaari & Roni Martin. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Tanssiarvostelu: Anna Karenina rikkoo rajoja, muttei kadota flamencon ydintä Helsingin Sanomat. 29.3.2018. Viitattu 18.4.2018.
- ↑ YLE areena.yle.fi.
- ↑ Wilma Ruohisto: Jorma Uotiselta yllätysveto – auttaa ihmisiä löytämään rakkauden uutuusohjelmassa Ilta-Sanomat. 28.5.2019. Viitattu 28.5.2019.
- ↑ 70 vuotta täyttävä Jorma Uotinen: "Aina ei ole helppoa, mutta ei pidä ollakaan – ei elämä ole mikään loma" yle.fi. 28.6.2020. Viitattu 12.8.2020.
- ↑ Tässä ovat Talent Suomi -tuomarit – mukana tuttuja supertähtiä mtvuutiset.fi. 6.8.2019. Viitattu 12.8.2020.
- ↑ Nuori Jorma Uotinen menetti liikuntakykynsä ja oli lähellä kuolemaa – vain vuosia myöhemmin valloitti maailman tanssillaan www.iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2020.
- ↑ Suomalainen elokuvapalkinto vuodesta 1944 Jussi-gaala 2020. Viitattu 18.12.2022.
- ↑ Palkittu. Helsingin Sanomat, 6.2.1986, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Möttölä, Marjatta: TV1:n kulttuuriohjelma voitti Prix Italiassa Helsingin Sanomat. 20.9.1998. Viitattu 18.12.2022.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Jorma Uotiselle ranskalainen kunniamerkki Kaleva. 14.6.2003. Viitattu 18.12.2022.
- ↑ Jorma Uotiselle professorin arvonimi, Helsingin Sanomat 26.5.2012 s. C1
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorma Uotinen.com (englanniksi)
- Jorma Uotinen: Minun teatterini (25 min äänitallenne, 2006) (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||
