Esko Roine
| Esko Roine | |
|---|---|
 Esko Roine 1960-luvun alussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Esko Antero Roine |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1944 Tampere |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Marjukka Halttunen ( 1966; 1976) Ritva Jalonen ( ) |
| Lapset | 2; Susanna Roine |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
ylikomisario Rautakallio Ensio Haavisto |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Esko Antero Roine (s. 5. syyskuuta 1944 Tampere) on suomalainen näyttelijä, joka on työskennellyt pääasiassa Tampereen Työväen Teatterissa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen Teatterissa Roine työskenteli noin kaksikymmentä vuotta, ensin hallintojohtajana 1979–88 ja sitten toimitusjohtajana 1988–1998. Koko johtajakautensa hän näytteli aktiivisesti muun muassa musikaaleissa Ghetto ja Evita. TT:stä Roine siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin, jota johti ansiokkaasti, tehden myös koko teatterin katsojaennätyksen 2000-luvulla. Hän jätti johtajan tehtävät kesällä 2006. Jäähyväisnäytelmäkseen hän valitsi Kauppamatkustajan kuoleman, jonka Willy Loman oli kaikkien kriitikoiden ylistämä. Tämän jälkeen Roine siirtyi vapaaksi näyttelijäksi. Hän näyttelee Tampereella, Helsingissä ja Turussa.
Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esko Roineelle myönnettiin vuonna 1994 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[1]
- Vuonna 2004 Roine sai Pro Finlandia -mitalin[2]
- Vuonna 2010 Roine sai ehdokkuuden Parhaan miessivuosan Jussiin elokuvasta Täällä Pohjantähden alla
- Vuonna 2012 Roine ja Maria Ylipää saivat Musiikkiteatterin Ensi Linja -tunnustuspalkinnon, työstään musiikkiteatterin hyväksi.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roineen vaimo on Tampereen teatterin näyttelijä Ritva Jalonen.[4] Roineen ensimmäinen vaimo (1966–1976) oli näyttelijä Marjukka Halttunen, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, joista Susanna Roine on näyttelijä.[4][5] Hänen isänsä oli näyttelijä Eero Roine ja setänsä, kansanedustaja Eino Roine.[4] Esko Roineella on veli, Olavi, ja kaksi sisarta, jotka molemmat ovat näyttelijöitä, Eila Roine ja Liisa Roine.[4]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: 4. maaliskuuta 2014: luetteloa tulisi siistiä |
- Merirosvoradio
- Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy
- Reinikainen
- Niskavuori
- Mikko iz Tampere prosit soveta
- Pekka Puupää poliisina
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus
- Terveysasema
- Luonnonmukainen rakastaja
- Metsolat
- Harjunpää ja kiusantekijät
- Taikapeili
- Elämän suola
- Lihaksia ja luoteja
- Thilia Thalia
- Camping Satumaa
- Lääkärit tulessa
- Jäähyväiset ilman kyyneliä
- Pelon maantiede
- Kaverille ei jätetä
- Jurismia!
- Kohtalon kirja
- Täysin työkykyinen
- Hiljaista on
- Kummelin Jackpot
- Paavo ja Raili
- Kaikki kunnossa
- Antiikkieno
- Karjalan kunnailla
- Lemmenleikit
- Niko – Lentäjän poika
- Tukka auki
- Postia pappi Jaakobille
- Täällä Pohjantähden alla
- Täällä Pohjantähden alla II
- Uusi päivä
- Ihon alla
- Kuudes kerta
- Rakkautta vain
- Kummeli esittää: Kontio & Parmas
- Olavi Virta
- Syke
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (PDF) 2014. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2016 Ritarikunnat.
- ↑ Esko Roineelle ja Maria Ylipäälle rahakas palkinto mtvuutiset.fi. 21.9.2012. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ a b c d Esko Roineen lapsuusmuistot Iltalehti. 2.7.2007. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 4.3.2014.
- ↑ Marjukka Halttunen: Kaksivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin Studio55. 10.11.2010. Viitattu 4.3.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mäkinen, Eija & Grahn, Annika: Esko Roine. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-1112-0.
| ||||||||||||||
