Esko Roine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esko Roine
Esko Roine 1960-luvun alussa.
Esko Roine 1960-luvun alussa.
Henkilötiedot
Koko nimi Esko Antero Roine
Syntynyt5. syyskuuta 1944 (ikä 76)
Tampere
Ammatti näyttelijä
Puoliso Marjukka Halttunen
(vih. 1966; ero. 1976)

Ritva Jalonen (vih. )
Lapset 2; Susanna Roine
Näyttelijä
Merkittävät roolit ylikomisario Rautakallio
Ensio Haavisto
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Esko Antero Roine (s. 5. syyskuuta 1944 Tampere) on suomalainen näyttelijä, joka on työskennellyt pääasiassa Tampereen Työväen Teatterissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Teatterissa hän työskenteli noin kaksikymmentä vuotta, ensin hallintojohtajana 1979–88 ja sitten toimitusjohtajana 1988–1998. Koko johtajakautensa hän näytteli aktiivisesti muun muassa musikaaleissa Ghetto ja Evita. TT:stä Roine siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin, jota johti ansiokkaasti, tehden myös koko teatterin katsojaennätyksen 2000-luvulla. Hän jätti johtajan tehtävät kesällä 2006. Jäähyväisnäytelmäkseen hän valitsi Kauppamatkustajan kuoleman, jonka Willy Loman oli kaikkien kriitikoiden ylistämä. Tämän jälkeen Roine siirtyi vapaaksi näyttelijäksi. Hän näyttelee Tampereella, Helsingissä ja Turussa.

Esko Roineelle myönnettiin vuonna 1994 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[1] ja vuonna 2004 Pro Finlandia -mitali[2].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roineen vaimo on Tampereen teatterin näyttelijä Ritva Jalonen.[3] Roineen ensimmäinen vaimo (1966–1976) oli näyttelijä Marjukka Halttunen, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, joista Susanna Roine on näyttelijä.[3][4] Hänen isänsä oli näyttelijä Eero Roine ja setänsä, kansanedustaja Eino Roinetarvitaan parempi lähde.[3] Esko Roineella on veli, Olavi, ja kaksi sisarta, jotka molemmat ovat näyttelijöitä, Eila Roine ja Liisa Roine.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (PDF) 2014. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 27.2.2016.
  2. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2016 Ritarikunnat.
  3. a b c d Esko Roineen lapsuusmuistot Iltalehti. 2.7.2007. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 4.3.2014.
  4. Marjukka Halttunen: Kaksivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin Studio55. 10.11.2010. Viitattu 4.3.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]