Esko Roine

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esko Roine
Esko Roine 1960-luvun alussa.
Esko Roine 1960-luvun alussa.
Syntymäaika 5. syyskuuta 1944 (ikä 73)
Syntymäpaikka Tampere
Oikea nimi Esko Antero Roine
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit Ylikomisario Rautakallio, Ensio Haavisto
Puoliso Ritva Jalonen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Esko Antero Roine (s. 5. syyskuuta 1944 Tampere) on näyttelijä, joka on työskennellyt pääasiassa Tampereen Työväen Teatterissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Teatterissa hän työskenteli noin kaksikymmentä vuotta, ensin hallintojohtajana 1979–88 ja sitten toimitusjohtajana 1988–1998. Koko johtajakautensa hän näytteli aktiivisesti muun muassa musikaaleissa Ghetto ja Evita. TT:stä Roine siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin, jota johti ansiokkaasti, tehden myös koko teatterin katsojaennätyksen 2000-luvulla. Hän jätti johtajan tehtävät kesällä 2006. Jäähyväisnäytelmäkseen hän valitsi Kauppamatkustajan kuoleman, jonka Willy Loman oli kaikkien kriitikoiden ylistämä. Tämän jälkeen Roine siirtyi vapaaksi näyttelijäksi. Hän näyttelee Tampereella, Helsingissä ja Turussa.

Esko Roineelle myönnettiin vuonna 1994 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[1] ja vuonna 2004 Pro Finlandia -mitali[2].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roineen vaimo on Tampereen teatterin näyttelijä Ritva Jalonen.[3] Roineen ensimmäinen vaimo (1966–1976) oli näyttelijä Marjukka Halttunen, jonka kanssa hänellä on tytär, näyttelijä Susanna Roine ja poika, Sami Roine.[4][3] Hänen isänsä oli näyttelijä Eero Roine ja setänsä, kansanedustaja Eino Roine[5].[3] Esko Roineella on veli, Olavi, ja kaksi sisarta, jotka molemmat ovat näyttelijöitä, Eila Roine ja Liisa Roine.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
  2. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945-2016
  3. a b c d Esko Roineen lapsuusmuistot 2.7.2007. Iltalehti. Viitattu 4.3.2014.
  4. Marjukka Halttunen: Kaksivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin Studio55. 10.11.2010. Viitattu 4.3.2014.
  5. Johan Erik Roine

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]