Impivaara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä kuvattua Impivaaraa. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Impivaara on keskeinen juonellinen ja maantieteellinen elementti Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Se on myös suomalaisen mentaliteetin ymmärtämisessä käytetty vertauskuva.

Impivaara tarkoittaa toisaalta Jukolan tilan takamailla sijaitsevaa vuorta ja toisaalta tilan takamaata, jonne veljekset pakenevat uudisviljelijöiksi, koska he kokevat itsensä kyvyttömiksi vastaamaan ympäristönsä vaatimuksiin. Tästä merkitys on laajentunut eräänlaiseksi mielenlaadun kuvaukseksi, ”impivaaralaisuudeksi”.

Impivaaran nimi selitetään viidennessä luvussa Aapon kertomassa tarinassa Kalveasta immestä, neidosta, jonka nuoren miehen valehahmossa esiintyvä peikko vangitsi tähän vuoreen. [1]

Ajatus muutosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatuksen Impivaaraan muuttamisesta esittää ensin Lauri veljesten keskustelussa talonpidon yhteisistä säännöistä. Asian ottaa uudelleen esiin Juhani lautamies Mäkelän vierailun jälkeen, kun rovasti on uhannut veljeksiä häpeärangaistuksella, jalkapuulla. [2]

Impivaaran sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Impivaaran sijaintia kuvaillaan Seitsemän veljeksen viidennen luvun kuvauksessa veljesten muuttomatkasta. Matka etenee huonoa metsätietä alavassa suomaastossa ”halki synkeän salon”, sitten maasto kohoaa tultaessa ”korkealle metsäiselle maalle, jota Teerimäeksi kutsuttiin”. Korkealta mäeltä veljekset katselevat entistä elämänpiiriään. Pohjoisessa näkyy Impivaara. Veljekset ylittävät Viertolan kartanon kirkkotien ja nummen, jolla Aapon kertoman mukaan ”ennen muinoin oli kärmeitten keräjäsali”. Matka jatkuu Seunalan Matin omistaman ahon yli kohti Sompiosuota. Suon jälkeen seuraa 500 askelta pitkä korpitie, jonka päättyessä veljekset ovat määränpäässä, ”komeroisen vuoren alla”.[1]

Impivaaralaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Impivaaralaisuudeksi on luonnehdittu suomalaiseen kansanluonteen oletettua taipumusta henkiseen eristäytymiseen.[3] Impivaaralaisuus ilmenee jännitteenä ”oman kulmakunnan” ja ”avaran maailman” välillä. Kiven romaanissa eräs impivaaralaisuuden ilmentymä on veljesten kirkkomatka, joka tapahtuu ”Impivaaran oman kalenterin” mukaan ja osuu väärälle päivälle: ”Maanantai ja puhdas arkio oli tämä päivä, jota veljekset olivat pitäneet sunnuntaina…”[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seitsemän veljestä: viides luku
  2. Seitsemän veljestä:ensimmäinen luku, Seitsemän veljestä: viides luku
  3. Knuuttila, Seppo: ”Impivaara suomalaisten symbolina”, Entinen aika, nykyinen mieli, s. 12-21. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1185. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-015-8. (suomeksi)
  4. Seitsemän veljestä: kymmenes luku

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauppinen, Eino: Jukolaa ja Impivaaraa etsimässä, s. 153-170. Eripainos Kirjallisuudentutkijain seuran 3. vuosikirjasta. Helsinki: Kirjallisuudentutkijain seura, 1934. (suomeksi)