Marcus Collin
Gustaf Marcus Collin (18. marraskuuta 1882 Helsinki – 22. syyskuuta 1966 Kauniainen) oli suomalainen taidemaalari, kuvittaja ja professori.
Collin sai taidekoulutusta niukasti. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1903–1904 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 1904–1905. Hän toimi myös jonkin aikaa opettajana, muun muassa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-luvulla. Hän teki ensimmäisen matkansa Ranskaan vuosina 1905–1906 ja maalasi siellä Pariisi-aiheisia pastelleja. Näyttelydebyyttinsä taidemaalarina Marcus Collin teki Suomen taiteilijain näyttelyssä vuonna 1907.
Collin käytti taiteilijanimessään C-kirjainta, vaikka oikeasti sukunimi kirjoitettiin K:lla. Collin syntyi virkamiesperheeseen. Ennen taideopintojaan hän suoritti alustavan oikeustutkinnon vuonna 1902.[1] Hänen isänsä oli Karl Gustav Kollin ja äitinsä Emilia Charlotta Stenman. Hän avioitui taidemaalari Eva Helena Törnwallin kanssa.
Collinin taiteellisena läpimurtona on pidetty teoksia Hautajaiset Kökarissa ja Sunnuntai satamassa, jotka hän maalasi Lounais-Suomen saaristossa kesällä 1914.[1] Suomalaista ekspressionismia edustava Marraskuun ryhmä perustettiin 1910-luvun lopulla, ja Marcus Collin oli sen kantavia jäseniä. Ryhmän vaikutus tulee esiin hänen teoksissaan.
Marcus Collin suosi aiheiden suhteen ihmisfiguureja, jotka olivat osa suurempaa joukkoa. Teokset olivat usein humoristisia pilkkaamatta yksityisen ihmisen heikkoutta[2]. Collinin teokset olivat usein välähdyksiä jostakin sosiaalisesta tilanteesta[3].
Sisällysluettelo
Huomionosoitukset ja jäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serlachiuksen säätiön hallituksen jäsen 1935–1966
- Suomen taiteilijaseuran kunniajäsen 1943
- Professorin nimi ja arvo 1953
- Suomen valtion taiteilijaeläke 1959
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Didrichsenin taidemuseo
- Marcus Collin taiteilijamatrikkelissa
- Kuvataiteilijat 1986. Suomen Taiteilijaseura. 1987.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ojanperä, Riitta, toim.: Pinta ja syvyys. Varhainen modernismi Suomessa 1890–1920., s. 333. Helsinki: Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo, 2001. ISBN 951-53-2263-4.
- ↑ Ateneum
- ↑ Didrichsenin taidemuseo
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
