Sissit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Sodankäyntitaktiikasta kertoo artikkeli Sissisota.
Sissit
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Mikko Niskanen
Käsikirjoittaja Mikko Niskanen
Matti Kassila
Jouni Apajalahti
Perustuu Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen, joka ilmestyi nimellä Sissiluutnantti (1963)
Tuottaja Matti Kassila
Säveltäjä Erkki Ertama
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Ensio Suominen
Pääosat Matti Oravisto
Kauko Laurikainen
Paul Budsko
Heimo Lepistö
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 21. helmikuuta 1963
Kesto 105 minuuttia
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sissit on vuonna 1963 valmistunut Mikko Niskasen ohjaama sotaelokuva. Se pohjautuu hänen esikoiselokuvansa Poikien tavoin Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen. Käsikirjoitus ilmestyi myöhemmin samana vuonna kohuteoksena Sissiluutnantti. Sissien tapahtumat sijoittuvat jatkosodan viimeisiin päiviin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kehyskertomuksena on nykyhetkeen sijoitettu illanvietto, jossa 20. divisioonan sissiveteraanit muistelevat sotaa ja kaatuneita tovereitaan. Pääosa elokuvasta nähdään takaumana. Luutnantti Erkki Takalan (Matti Oravisto) Vienan Karjalassa jatkosodan aikana toimiva sissijoukkue menettää alussa yhden miehistä, kun liikaa nähnyt sotamies Saastamoinen saa hermoromahduksen heti linjojen läpi tultua ja viedään köysissä hoitoon. Retkeltä palaamista juhlittaessa Takalan ja nuoren lotan välillä syntyy sukupuolisuhde – lotat kelpuuttavat kavaljeereikseen upseerien lisäksi ainoastaan sissit, jotka erotukseksi tavallisesta jalkaväestä nähdään sodan tähtinä.

Takala, joka on siviilissä teologian ylioppilas, keskustelee sotilaspapin kanssa sodan mielettömyydestä, ja sotilaspappi kertoo hänelle tuntevansa tekevänsä paholaisen työtä sotaväen palveluksessa. Kun sissit saavat vaarallisen tehtävän vallata pieni kukkula, jonka valtaamisessa jalkaväki on epäonnistunut neljästi, pappi lähtee mukaan vaikka aavistaa kuolevansa. Röyhkeästi päiväsaikaan tehty valtausyritys onnistuu, mutta pappi kaatuu.

Takalan esimies kapteeni Kokkonen lähtee poikkeuksellisesti Takalan sissien mukaan vanginhakuretkelle, jolta palattaessa Takala osin Kokkosen painostuksesta päästää vangiksi otetun neuvostoliittolaisen sotilaan vapaaksi, kun tämä paljastuu vain sotamieheksi, vaikka tietää siten asettavansa miehensä vaaraan. Hurjan takaa-ajon aikana sisseistä puolet kaatuu. Tapaus laukaisee Takalassa samankaltaisen hulluuskohtauksen kuin Saastamoisella alussa.

Takala käy lomalla kotona tapaamassa Marjaa, joka puhuu avioliitosta, mutta Takala ei usko kykenevänsä enää rakastamaan. Kun rauha lopulta tehdään, sodankäynnin ja tappamisen elämänsä sisällöksi omaksunut Takala ei pysty yhtymään yleiseen riemuun.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Matti Oravisto  luutnantti Erkki Takala  
 Kauko Laurikainen  sotamies Järvelin  
 Paul Budsko  sotamies Hanhivaara  
 Heimo Lepistö  vääpeli Orava  
 Valde Pitkänen  sotamies Kangas  
 Jaakko Jokelin  alikersantti Uula Andaras  
 Erkki Siltola  kapteeni Kokkonen  
 Yrjö Järvinen  sotamies Paavo Saastamoinen  
 Tea Ista  Maria Takala  
 Anja Pohjola  esikuntalotta  
 Ritva Vepsä  Riitta, puhelinkeskuslotta  
 Vieno Saaristo  sairaanhoitajatar Helke  
 Sirppa Sivori-Asp  sairaanhoitajatar Nieminen  
 Pehr-Olof Sirén  sotilaspastori Raakku  
 Oiva Sala  luutnantti, huoltopäällikkö  
 Eino Kaipainen  eversti, divisioonan komentaja  
 Pentti Saares  kapteeni Tappara, TK-mies  
 Seppo Wallin  1. saksalainen upseeri  
 Tauno Lehtonen    
 Yrjö Ikonen  kenraalimajuri, armeijakunnan komentaja  
 Paavo Roiha    
 Anssi Mänttäri  sotamies Mänttäri  
 Sulo Sulander  sotamies Sulander  
 Anu Kilpiö  Leena, Takaloiden kotiapulainen  
 Matti Lehtelä  entinen sissi  
 Ulla Aaltonen  tarjoilijatar  
 Seppo Gerdt  Niska  
 Matti Jämsä  sotamies  
 Svante Korkiakoski  sissi  
 Leo Mustonen  sissi  
 Pertti Roisko  sissi  
 Ismo Saario  sissi  
 Erkki Ertama  yhtye ravintolassa  
 Aaro Kurkela  yhtye ravintolassa  
 Toivo Vaare  yhtye ravintolassa  
 Reino Bäckman  yhtye ravintolassa  
 Kalevi Korte  "valkoinen kuolema"  
 Tuukka Soitso  2. saksalainen upseeri  
 Arno Carlstedt  3. saksalainen upseeri  
 Mikko Niskanen  saunova sissi / yksi sissien sijaisnäyttelijöistä joen ylitysjaksossa  
 Kauko Helovirta  majuri, esikuntapäällikkö  
 Laila Rihte  lotta  
 Eino Lumes  kapteeni  
 Kauko Kokkonen  majuri Salmijärvi, operatiivisen osaston päällikkö  
 Åke Manninen  sotamies korsussa  
 Eino Penttilä  sissin sijaisnäyttelijä joen ylitysjaksossa  
 Matti Ylinen  sissin sijaisnäyttelijä joen ylitysjaksossa  
 Severi Seppänen  venäläinen kapteeni  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai vuonna 1964 valtion elokuvapalkinnon ja neljä Jussi-palkintoa: paras ohjaus (Mikko Niskanen), paras miespääosa (Matti Oravisto), paras kuvaus (Esko Nevalainen), paras leikkaus (Juho Gartz).

Tv-kriitikko Arto Pajukallio nostaa elokuvan suomalaisten sotaelokuvien kärkisijoille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 9.2.2012, s. D 7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.