Sissit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Sodankäyntitaktiikasta kertoo artikkeli Sissisota.
Sissit
Ohjaaja Mikko Niskanen
Käsikirjoittaja Mikko Niskanen
Matti Kassila
Jouni Apajalahti
Perustuu Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen, joka ilmestyi nimellä Sissiluutnantti (1963)
Tuottaja Matti Kassila
Säveltäjä Erkki Ertama
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Ensio Suominen
Pääosat Matti Oravisto
Kauko Laurikainen
Paul Budsko
Heimo Lepistö
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 1963
Kesto 105 minuuttia
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sissit on vuonna 1963 valmistunut Mikko Niskasen ohjaama sotaelokuva. Se pohjautuu hänen esikoiselokuvansa Poikien tavoin Paavo Rintalan romaanikäsikirjoitukseen. Käsikirjoitus ilmestyi myöhemmin samana vuonna kohuteoksena Sissiluutnantti. Sissien tapahtumat sijoittuvat jatkosodan viimeisiin päiviin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kehyskertomuksena on nykyhetkeen sijoitettu illanvietto, jossa 20. divisioonan sissiveteraanit muistelevat sotaa ja kaatuneita tovereitaan. Pääosa elokuvasta nähdään takaumana. Luutnantti Erkki Takalan (Matti Oravisto) Vienan Karjalassa jatkosodan aikana toimiva sissijoukkue menettää alussa yhden miehistä, kun liikaa nähnyt sotamies Saastamoinen saa hermoromahduksen heti linjojen läpi tultua ja viedään köysissä hoitoon. Retkeltä palaamista juhlittaessa Takalan ja nuoren lotan välillä syntyy sukupuolisuhde – lotat kelpuuttavat kavaljeereikseen upseerien lisäksi ainoastaan sissit, jotka erotukseksi tavallisesta jalkaväestä nähdään sodan tähtinä.

Takala, joka on siviilissä teologian ylioppilas, keskustelee sotilaspapin kanssa sodan mielettömyydestä, ja sotilaspappi kertoo hänelle tuntevansa tekevänsä paholaisen työtä sotaväen palveluksessa. Kun sissit saavat vaarallisen tehtävän vallata pieni kukkula, jonka valtaamisessa jalkaväki on epäonnistunut neljästi, pappi lähtee mukaan vaikka aavistaa kuolevansa. Röyhkeästi päiväsaikaan tehty valtausyritys onnistuu, mutta pappi kaatuu.

Takalan esimies kapteeni Kokkonen lähtee poikkeuksellisesti Takalan sissien mukaan vanginhakuretkelle, jolta palattaessa Takala osin Kokkosen painostuksesta päästää vangiksi otetun neuvostoliittolaisen sotilaan vapaaksi, kun tämä paljastuu vain sotamieheksi, vaikka tietää siten asettavansa miehensä vaaraan. Hurjan takaa-ajon aikana sisseistä puolet kaatuu. Tapaus laukaisee Takalassa samankaltaisen hulluuskohtauksen kuin Saastamoisella alussa.

Takala käy lomalla kotona tapaamassa Marjaa, joka puhuu avioliitosta, mutta Takala ei usko kykenevänsä enää rakastamaan. Kun rauha lopulta tehdään, sodankäynnin ja tappamisen elämänsä sisällöksi omaksunut Takala ei pysty yhtymään yleiseen riemuun.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Matti Oravisto  … luutnantti Erkki Takala  
 Kauko Laurikainen  … sotamies Järvelin  
 Paul Budsko  … sotamies Hanhivaara  
 Heimo Lepistö  … vääpeli Orava  
 Valde Pitkänen  … sotamies Kangas  
 Jaakko Jokelin  … alikersantti Uula Andaras  
 Erkki Siltola  … kapteeni Kokkonen  
 Yrjö Järvinen  … sotamies Paavo Saastamoinen  
 Tea Ista  … Maria Takala  
 Anja Pohjola  … esikuntalotta  
 Ritva Vepsä  … Riitta, puhelinkeskuslotta  
 Vieno Saaristo  … sairaanhoitajatar Helke  
 Sirppa Sivori-Asp  … sairaanhoitajatar Nieminen  
 Pehr-Olof Sirén  … sotilaspastori Raakku  
 Oiva Sala  … luutnantti, huoltopäällikkö  
 Eino Kaipainen  … eversti, divisioonan komentaja  
 Pentti Saares  … kapteeni Tappara, TK-mies  
 Seppo Wallin  … 1. saksalainen upseeri  
 Tauno Lehtonen     
 Yrjö Ikonen  … kenraalimajuri, armeijakunnan komentaja  
 Paavo Roiha     
 Anssi Mänttäri  … sotamies Mänttäri  
 Sulo Sulander  … sotamies Sulander  
 Anu Kilpiö  … Leena, Takaloiden kotiapulainen  
 Matti Lehtelä  … entinen sissi  
 Ulla Aaltonen  … tarjoilijatar  
 Seppo Gerdt  … Niska  
 Matti Jämsä  … sotamies  
 Svante Korkiakoski  … sissi  
 Leo Mustonen  … sissi  
 Pertti Roisko  … sissi  
 Ismo Saario  … sissi  
 Erkki Ertama  … yhtye ravintolassa  
 Aaro Kurkela  … yhtye ravintolassa  
 Toivo Vaare  … yhtye ravintolassa  
 Reino Bäckman  … yhtye ravintolassa  
 Kalevi Korte  … "valkoinen kuolema"  
 Tuukka Soitso  … 2. saksalainen upseeri  
 Arno Carlstedt  … 3. saksalainen upseeri  
 Mikko Niskanen  … saunova sissi / yksi sissien sijaisnäyttelijöistä joen ylitysjaksossa  
 Kauko Helovirta  … majuri, esikuntapäällikkö  
 Laila Rihte  … lotta  
 Eino Lumes  … kapteeni  
 Kauko Kokkonen  … majuri Salmijärvi, operatiivisen osaston päällikkö  
 Åke Manninen  … sotamies korsussa  
 Eino Penttilä  … sissin sijaisnäyttelijä joen ylitysjaksossa  
 Matti Ylinen  … sissin sijaisnäyttelijä joen ylitysjaksossa  
 Severi Seppänen  … venäläinen kapteeni  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai vuonna 1964 valtion elokuvapalkinnon ja neljä Jussi-palkintoa: paras ohjaus (Mikko Niskanen), paras miespääosa (Matti Oravisto), paras kuvaus (Esko Nevalainen), paras leikkaus (Juho Gartz).

Tv-kriitikko Arto Pajukallio nostaa elokuvan suomalaisten sotaelokuvien kärkisijoille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 9.2.2012, s. D 7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.