Paavo Rintala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Rintala
Paavo Rintala tyttärensä Rauna Marian kanssa syyskuussa 1962.
Paavo Rintala tyttärensä Rauna Marian kanssa syyskuussa 1962.
Syntynyt 20. syyskuuta 1930
Viipuri
Kuollut 8. elokuuta 1999 (68 vuotta)
Kirkkonummi
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus suomalainen
Aiheet Totuus, pyhyys, kauneus
Esikoisteos Kuolleiden evankeliumi (1954)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paavo Rintala (20. syyskuuta 1930 Viipuri8. elokuuta 1999 Kirkkonummi[1]) oli suomalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu näytelmiä, kuunnelmia ja romaaneja.

Rintala pohtii kirjoissaan suuria perusasioita: totuutta, pyhyyttä, kauneutta. Ensimmäisissä kirjoissa korostuu uskonnollinen pohdiskelu. Rintalan Sissiluutnantti herätti kirjasodan, sillä siinä kerrottiin lottien tarjonneen seksipalveluita ja kenraalien tapattaneen miehiään turhautuneisuuttaan.

Paavo Rintala on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1956, 1963, 1966, 1972, 1973 ja 1991 sekä Runeberg-palkinnon vuonna 1994.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjakatu 24 Oulun Raksilassa, Rintalan koti nuoruusvuosina.

Maatalousteknikko Otto Adiel Rintalan ja sairaanhoitaja Aino Amalia Nikulan perhe asui Antreassa. Paavo-poika syntyi Viipurissa. Rintala lähti äitinsä kanssa talvisodan alta evakkoon. Isä kuoli talvisodassa Vuosalmen taistelussa 12. maaliskuuta 1940, ja Rintala jäi äitinsä, enonsa ja mummonsa kanssa asumaan Ouluun. Keväällä 1941 he muuttivat Raksilaan tilavampaan asuntoon, enoa lukuun ottamatta. Raksilan kaupunginosa sodanaikaisine poikaporukoineen näkyykin hänen yhdessä tunnetuimmassa teoksessaan Pojat. Mikko Niskanen ohjasi 1962 kirjan pohjalta samannimisen menestyselokuvan, jossa erityisesti Nuori Vesa-Matti Loiri kunnostautuu Jaken roolissa.

Rintala pääsi oppilaaksi Oulun lyseoon 1942 ja pääsi ylioppilaaksi 1951. Syksyllä hän aloitti varusmiespalveluksen, kävi reserviupseerikoulun ja yleni vänrikiksi. Palveluksen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologian lisäksi kirjallisuutta ja valtiotieteitä. Opinnot keskeytyivät kuitenkin parin vuoden päästä. Presidentti Kekkosen pyynnöstä hän aloitti vuonna 1969 Suomen rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoteen 1984, jolloin erosi.

Rintala avioitui Lauri Pihkalan tyttären Railin kanssa 1955. He saivat neljä tytärtä. Vuonna 1960 he muuttivat asumaan Kirkkonummelle.[2] Vuonna 1965 Rintalat rakensivat Kirkkonummen Abramsbyhyn omakotitalon, joka sai nimen Päiväaho. Varsinaista asuinrakennusta täydensi kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettu tuparakennus, jossa Paavo Rintala ja hänen pianonsoitonopettajavaimonsa työskentelivät. Päiväahossa kirjailija asui kuolinvuoteensa 1999 saakka. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle[3].

Rintalan kuoleman jälkeen hänen omaisensa lahjoittivat kirjailijan työhuoneen irtaimiston Oulun kaupungille. Oulun kaupunginarkistoon (Kansankatu 55 A) sisustettiin "Kirjailija Paavo Rintalan työhuone", joka avattiin yleisölle Paavon päivänä 25.1.2006. Vaikka huone ei olekaan kooltaan ja muodoltaan tarkka kopio Päiväahossa olleesta työhuoneesta, antaa se oivan kuvan kirjailijan työympäristöstä.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos Ilmestymisvuosi Huomautuksia
Kuolleiden evankeliumi 1954 romaani
Rikas ja köyhä 1955 romaani
Lakko 1956 romaani
Pojat 1958 romaani; Mikko Niskanen ohjasi elokuvan Pojat tämän pohjalta
Pikkuvirkamiehen kuolema 1959 romaani
Jumala on kauneus 1959 romaani
Mummoni ja Mannerheim 1960 romaani talonpoikaisesta kansannaisesta ja aristokraattisesta upseerista
Mummoni ja marsalkka 1961 romaani
Mummon ja marskin tarinat 1962 romaani
Eino 1963 novelli – yhteisjulkaisussa Seitsemän novellia
Sissiluutnantti 1963 romaani; teoksen pohjalta Mikko Niskanen ohjasi elokuvan Sissit
Palvelijat hevosten selässä 1964 proosaa
Keskusteluja lasten kanssa 1965
Sukeltaja 1965 romaani
Sotilaiden äänet 1966 romaani
Sodan ja rauhan äänet 1967 romaani
Leningradin kohtalosinfonia 1968 romaani ja kuunnelma
Napapiirin äänet 1969 proosaa
Paasikiven aika 1969 romaani
Vietnamin kurjet 1970 haastatteluraportti
Kekkosen aika 1970 romaani
Valitut teokset 1970
Viapori 1906 1972 romaani
Uu ja poikanen 1972 lastenkirja
Paavalin matkat 1972 romaani
Kesäkuu 44 1974 kooste
Romeo ja Julia häränvuonna 1974 romaani
Nahkapeitturien linjalla I 1976 romaani
Nahkapeitturien linjalla II 1979 romaani
Dostojevskin galleriat 1981 näytelmä ja proosaa
Velkani Karjalalle 1982 proosaa
Puolan malja 1982 novelli
Valehtelijan muistelmat 1982 romaani
Maatyömies ja kuu 1983 kertomus
Eläinten rauhanliike 1984 romaani
Porvari Punaisella torilla 1984 kertomus
Vänrikin muistot 1985 romaani
Carossa ja Anna 1986 kaksi kertomusta
St. Petersburgin salakuljetus 1987 romaani
Minä, Grünewald 1990 romaani
Sarmatian Orfeus 1991 romaani (Finlandia-palkintoehdokas)
Aika ja uni 1993 romaani (Finlandia-palkintoehdokas) ja oopperalibretto
Marian rakkaus 1994 romaani
Faustus 1996 romaani

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Teos Kustantaja Ilmestymisvuosi Huomautuksia
Viktor Krivulin Runoja Pohjoinen 1994 suom. Paavo Rintala, Aleksandr Volodin ja Jukka Malinen

Filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva Ohjaaja Ilmestymisvuosi Huomautuksia
Pojat Mikko Niskanen 1962 Elokuva Rintalan samannimisen romaanin pohjalta.
Sissit Mikko Niskanen 1963 Perustuu Rintalan romaaniin Sissiluutnantti.
Jumala on kauneus Hannu Heikinheimo 1993 Televisioelokuva taiteilija Vilho Lammesta Rintalan samannimimisen romaanin pohjalta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavo Rintala, Otava.fi (Arkistoitu sivu)
  2. Holma Marja & Toivo; Hyry Maija & Antti: Paavo Rintalan muistolle. Päivämies 50–51 15.12.1999 [1]
  3. Taiteilijainmäki V21A (pdf) (Lähde koskee hautaa) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Tarkka: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta, Otava 1966.
  • Alhoniemi, Pirkko: Minuuden liitupiiri: Tutkimus Paavo Rintalan myöhäisvaiheen proosatuotannosta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1132. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-917-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]