Jumala on kauneus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jumala on kauneus
Kirjailija Paavo Rintala
Kieli suomi
Genre kaunokirjallisuus
Kustantaja Otava
Julkaistu 1959
Sivumäärä 285
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Jumala on kauneus on Paavo Rintalan romaani, joka ilmestyi Kustannusosakeyhtiö Otavan kustantamana vuonna 1959.[1]

Taiteilijaromaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani käsittelee taiteilijaa ja sen esikuvana oli liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi (1898-1936), vaikka häntä ei romaanissa mainitakaan nimeltä. Pekka Tarkan mukaan romaanin päähenkilö elää vieraantuneessa tilassa ja on samoin kuin muutkin Rintalan päähenkilöt irronnut alkuperäisistä siteistään. Tarkan mukaan maalari elää vailla ammatillisen perinteen tukea, joutuu levottomaan auktoriteetin etsintään ja lopulta tuhoon.[2] Vaikuttimikseen romaanin kirjoittamiseen Rintala on kertonut nähneensä kuinka Lammen arvostus oli Limingassa sitä luokkaa, että liminkalaiset käyttivät Lammen maalauksia jopa tikkatauluina ja että hän halusi näyttää oululaisille ja varsinkin tasankoviljelijöille, kuinka upeita maisemia heillä on.[3]

Romaanin myötä Lammen hahmon ympärille kasvoi myytti yksinäisyyden valinneesta omalaatuisesta taiteilijasta, jonka uskottiin eläneen eristäytyneenä ympäristössä, jossa häntä ei ymmärretty. Yleisen käsityksen mukaan Lampi "löydettiin" 1950-luvulla järjestettyjen muistonäyttelyjen ja Rintalan romaanin myötä, jolloin hänet nostettiin Suomen 1930-luvun taiteen tärkeimpien tekijöiden joukkoon.[3][4]

Näkemystä romaanin päähenkilön esikuvana olleen Lammen väitetystä eristäytyneisyydestä on kuitenkin kritisoitu ja Rintala kirjoittikin romaaninsa ensilehdellä ettei kirjaa ole tarkoitettu elämäkerraksi tai edes elämäkertaromaaniksi, vaan se on romaani kauneuden kokemisesta.[5][6]

Filmatisointi ja näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Heikinheimo ohjasi filmatisoinnin romaanista Yleisradiolle vuonna 1985.[1][7] Heikinheimon Yle TV1:lle tekemässä televisioelokuvassa Lampea näytteli Paavo Pentikäinen, Penjamia Oiva Lohtander, Lammen veljeä Aulis Rosendahl, kälyn roolissa esiintyi Leena Pesonen, Oulun maisterina Sulevi Peltola ja maisterin vaimona Eeva-Maija Haukinen. Sähisevän miehen roolissa nähtiin Hannu Kahakorpi.[8]

Heikinheimon filmatisoinnin lisäksi romaanin pohjalta on tehty samanniminen dramatisointi sai ensi-illan Kajaanin kaupunginteatterissa 1981 Kaija Viinikaisen ohjaamana, sekä Kristian Smedsin käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka sai ensi-iltansa Teatteri Takomossa Helsingissä 2000 ja Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 2008.[9][10][11] Smedsin näytelmä vieraili myös Tampereen Teatterissa maaliskuussa 2011.[12] Taisto Reimaluodon Rintalan romaaniin perustuva monologi Tässä on elämä nähtiin Kajaanin Runoviikolla vuonna 2001.[13]

Filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Heikinheimo: Jumala on kauneus, 1985.

Dramatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jumala on kauneus / Paavo Rintalan samannimisestä romaanista televisiolle dramatisoineet Marjatta Lohikoski ja Hannu Heikinheimo. Yleisradio, 1983.
  • Jumala on kauneus. Osa 3, Pariisin jälkeen / Paavo Rintalan samannimisestä romaanista televisiolle dramatisoineet Marjatta Lohikoski ja Hannu Heikinheimo. Yleisradio, 1983

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaija Viinikainen: Jumala on kauneus, Kajaanin kaupunginteatteri, 1981.
  • Kristian Smeds: Jumala on kauneus, Teatteri Takomo, 2000 ja Kansallisteatterin suuri näyttämö, 2008.
  • Taisto Reimaluoto: Tässä on elämä, Kajaanin Runoviikko, 2001.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kyrki, Irma: Paavo Rintala, tuotanto Kirjailijat Oulussa. 2002. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 9.6.2016.
  2. Tarkka, Pekka: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta, s. 203, 204. Otava, 1966.
  3. a b Mikkola, Kaisu: Nuori Rintala loi Lampi-myytin. Kaleva, 1998, nro 19.7.1998, s. 11.
  4. Lampi, Matti: Henkilögalleria KirjastoVirma. Viitattu 9.6.2007.
  5. Junttila, Marja: Vilho Lampi 1898–1936. Pohjoinen/Ars Nordica, 1998. ISBN 951-749-312-6.
  6. Rintala, Paavo: Jumala on kauneus. Otava, 1959.
  7. Talonen, Terttu: Sukupolveni unta -käsikirjoituskilpailun palkitut, vieraana ohjaaja Hannu Heikinheimo (s.1943) Yle.fi. Viitattu 9.6.2016.
  8. Jumala on kauneus (1985) Elonet. Viitattu 18.11.2008.
  9. Teatterimuseo, nauhoitearkisto, esitystaltioinnit. Viitattu 26.10.2008.[vanhentunut linkki]
  10. Sotatantereilta kohti kauneuden valtakuntaa 30.5.2008. Turun Sanomat. Viitattu 9.6.2016.
  11. Paavo Rintala, Kristian Smeds: Jumala on kauneus 2008. Kansallisteatteri. Viitattu 18.9.2008. [vanhentunut linkki]
  12. Granlund, Antti: Kristian Smeds ja Jumala on kauneus vierailevat Tampereen Teatterissa 28.2.2011. Radio 957. Viitattu 8.3.2011. [vanhentunut linkki]
  13. Haapanen, Irmeli: Vaikuttavia taiteilijakuvia Turun Sanomat. 8.7.2001. Viitattu 20.11.2008. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Komu, Eija: Armon tyhjiössä: Kristillinen eksistentialismi eräissä Mika Waltarin, Helvi Hämäläisen ja Paavo Rintalan 1950-luvun romaaneissa. Väitöskirja: Joensuun yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 631. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-889-1.