Hopeaa rajan takaa (elokuva)
| Hopeaa rajan takaa | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Mikko Niskanen |
| Käsikirjoittaja |
Mikko Niskanen Martti Saarikivi |
| Perustuu | Esa Anttalan romaaniin Hopeaa rajan takaa 1961 |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Erkki Ertama |
| Kuvaaja |
Esko Töyri Kalevi Korte |
| Leikkaaja | Juho Gartz |
| Lavastaja | Arno Carlstedt |
| Pääosat |
Jaakko Pakkasvirta Pertti Pasanen Veikko Kerttula |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 20. syyskuuta 1963 |
| Kesto | 76 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hopeaa rajan takaa on vuonna 1963 valmistunut Mikko Niskasen ohjaama elokuva. Se pohjautuu Esa Anttalan romaaniin Hopeaa rajan takaa vuodelta 1961, joka taas perustuu viitteellisesti[1] kirjailijan omiin kokemuksiin[2]. Elokuvan tuotti Mauno Mäkelän Fennada-Filmi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eletään välirauhan aikaa Suomessa. Kaksi nuorta miestä, Eugen Wist (Jaakko Pakkasvirta) ja Anttala (Veikko Kerttula), päättävät hakea rajan taakse Uudellekirkolle Kannakselle jääneeseen Wistin entiseen kotitaloon kätketyn hopea-aarteen. Ensi yrityksellä suomalaiset rajavartijat pidättävät miehet, ja heitä kuulustellaan vakoojiksi epäiltyinä. Toiselle yritykselle he ottavat avukseen hopeaa kantamaan tuttavansa Paukun (Spede Pasanen). Rajan takana he joutuvat lukuisia kertoja tekemisiin neuvostosiviilien kanssa ja pelastuvat monta kertaa täpärästi neuvostoliittolaisilta rajavartijoilta ja sotilailta. He palaavat hopea-aarteen kanssa Suomeen, ja viimeiset sadat metrit he juoksevat raja-aidalle luotisateessa rajavartijoiden takaa-ajamina.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jaakko Pakkasvirta | … | Ese Wist |
| Pertti Pasanen | … | Toivo Paukku |
| Veikko Kerttula | … | Esa Anttala |
| Esko Tuomi | … | rajakersantti |
| Esko Mustonen | … | poliisikuulustelija |
| Väinö Tanner | … | ulkoministerin puhe radiossa 13.3.1940 |
| Esa Anttala | … | neuvostosotilas[3] |
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva ja kirja perustuvat tositapahtumiin, mutta Anttala ei kerro koko tarinaa. Hän jätti mainitsematta, miten Eugen Wist onnistui hankkimaan Kannaksen sotilaskartat ja kulkuluvat rajaseudulle: partio oli liikkeellä Päämajan ulkomaanosaston Viipurin alatoimiston (osasto Vehniäinen, myöhemmin 1./Er. P 4) toimeksiannosta, ja sen virallisena tehtävänä oli sotilastiedustelu Karjalankannaksella tapahtuvaa hyökkäystä varten. Lassi Saressalon numeroinnissa partion tunnus on 1/1.lähde tarkemmin?
Partio liikkui siviilipuvuissa, ja siihen kuuluivat kersantit Urpo Lempiäinen (Anttala) ja Eugen Wist sekä vänrikki Toivo Paavilainen ("Paukku"). Partionjohtajana toimi Wist, vaikka Paavilaisella oli korkeampi sotilasarvo.
Miehet ylittivät rajan 4. kesäkuuta 1941] Nuijamaan Myräjärven itäpuolelta ja onnistuivat harhauttamaan takaa-ajajat. Sieltä he jatkoivat matkaansa metsiä ja metsäteitä pitkin Uudellekirkolle tiedustellen matkallaan teiden ja rautateiden liikenteen. Uudellakirkolla he kävivät ensin Lempiäisen kotikylässä Kirstinälässä. Seuraavana yönä he kävivät kaivamassa hopeakätkön esiin Wistin kotoa Halolanjärven eteläpuolella olevasta Piispalankylästä. Partio palasi takaisin samaa tietä kuin se oli mennytkin käyttäen hyväkseen menomatkalla tekemiään muonakätköjä. Rajan partio ylitti 16.6.lähde?
Sekä elokuvassa että kirjassa Anttala liioittelee "Paukun" huonoa kuntoa, sillä jo kaksi viikkoa hopearetken päättymisen jälkeen Paavilainen lähti uudelle kaukopartiomatkalle, vaikka hänet olisi siirretty osastosta pois, jos hänen kuntonsa olisi vaarantanut edellisen partion. Tältä kersantti Ilmari Tolvasen johtamalta retkeltä Kivennavalle (partio 13/1) hän ei palannut: partio joutui väijytykseen yrittäessään ylittää venäläisten linjoja paluumatkallaan, jolloin Tolvanen ja Paavilainen katosivat tulitaistelussa.[4]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan tekoaikaan oli näyttelijälakko, ja kaikki näyttelijät olivat siten Näyttelijäliittoon kuulumattomia,[5] kuten Pertti ”Spede” Pasanen. Hopeaa rajan takaa oli Pasasen harvoja merkittäviä roolitöitä muissa kuin hänen omissa elokuvissaan ja hyvin harvoja vakavan elokuvan roolejaan yleensäkään. Niskanen kehui muistelmissaan Vaikea rooli Pasasta lahjakkaaksi ja ammattitaitoiseksi näyttelijäksi[2].
Jälkituotantovaiheessa elokuvasta poistettiin ulkoministeriön valvonnassa kohtaus, jossa Wist pakottaa neuvostoliittolaisen rajapartion perääntymään pistoolilla uhaten[2].
Elokuva sai ensi-iltansa 20. syyskuuta 1963 Helsingissä Tuulensuussa ja Rexissä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jarmo Huhtanen, Löytö rajan takaa. Helsingin Sanomat 7.2.2021 s. A 12–13
- ↑ a b c Hopeaa rajan takaa (elokuva) Elonet. Taustaa]. Elonet.fi.
- ↑ Huhtanen, Jarmo: Arvoituksellinen kaukopartiomies. Helsingin Sanomat, 3.4.2021, s. A 8–A 11. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Porvali, Mikko: Hyökkäyksen edellä: kaukopartio Kannaksella kesällä 1941, s. 213-214. Jyväskylä: Atena, 2013. ISBN 978-951-796-945-1.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 16.2.2012, s. D 9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saressalo, Lassi: Päämajan kaukopartiot jatkosodassa. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13989-0.
- Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963.
- Toivo Pekka Paavilaisen sotilaskantakortti http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=74440267
- Eugen Wistin sotilaskantakortti http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=83130826
| ||||||||||||||||||||