Eugen Wist

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eugen Konrad Wist (20. syyskuuta 1920 Kaipiala, Uusikirkko6. heinäkuuta 1944 Noskuanselkä) oli suomalainen ylikersantti ja kaukopartiomies joka johti välirauhan aikana kesäkuussa 1941 Karjalan kannaksella Uudellekirkolle retken tehnyttä partiota. Partiossa mukana ollut Urpo Lempiäinen (myöhemmin Esa Anttala) kirjoitti myöhemmin retkestä kirjan Hopeaa rajan takaa josta tehtiin myös elokuva. [1][2]

Eugen Wistin isällä Herman Wistillä (1883–1963) oli Pietarissa hopeasepän tehdas jonka hän siirsi Suomen itsenäistymisen jälkeen Uudenkirkon Kaipialan kylään. Tehtaassa työskenteli enimmillään 30 työntekijää ja se toimitti hopeisia ruokailuvälineitä kultasepänliikkeille eri puolille Suomea. Talvisodan alkaessa Uusikirkko evakuoitiin niin nopeasti että suurin osa Wistin tehtaan raakahopeista (noin 50 kiloa) jouduttiin piilottamaan navetan lattian alle kuoppaan. Välirauhan aikana kesäkuussa 1941 Eugen Wist johti kolmimiehistä partiota joka lähti hakemaan näitä hopeita takaisin Suomeen. Siviiliasussa liikkuneessa partiossa olivat mukana kersantti Urpo Lempiäinen (Anttala) ja vänrikki Toivo Paavilainen. Partion virallisena tehtävänä oli sotilastiedustelu Kannaksen alueella ja se toimi Päämajan ulkomaanosaston Viipurin alatoimiston (Osasto Vehniäinen, myöhemmin 1./Er. P 4) toimeksiannosta. Partio ylitti rajan Nuijamaalla 4. kesäkuuta 1941 ja pääsi onnistuneesti Uudellekirkolle. Partio palasi hopeat mukanaan takaisin Suomeen 16. kesäkuuta. Hopeiden avulla Herman Wistin tehdas saattoi jatkaa toimintaansa Kokkolassa jossa se toimi 1946–1958 kunnes tehtaan toiminta hiipui Herman Wistin ikääntymisen vuoksi. [2][3]

Jatkosodan aikaina venäjän kielen taitoinen Wist oli mukana useilla kaukopartioretkillä. Wist kuului kesäkuussa 1944 Karjalan kannaksella venäläisten suurhyökkäyksen aikana nelimiehiseen Matti-partioon joka joutui hajalle venäläisten selustassa. Wist ja hänen partiotoverinsa Toivo Leino lähtivät pyrkimään takaisin suomalaisten linjoille. He pääsivät Noskuanselän rantaan ja uivat sen yli mutta suunnistivat sitten vikasuuntaan pimeässä ja nousivat maihin venäläisten miehittämälle rannalle. Wist kaatui tilanteessa ja Leino joutui sotavangiksi palaten aikanaan Suomeen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]