Erillinen pataljoona 4

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo jatkosodan aikaisesta kaukopartiotoimintaan keskittyneestä Erillinen pataljoona 4. Myös talvisodassa oli Erillinen pataljoona 4.
Erillinen pataljoona 4
Jatkosodan hiihtopartio etenee ahkioineen
Jatkosodan hiihtopartio etenee ahkioineen
Toiminnassa 1943–1944
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Osa joukkoa Kaukopartiotoiminta
Komentajat
Tunnettuja komentajia majuri M. Hartola
majuri Johannes Vehniäinen
everstiluutnantti Jussi Sovio

Erillinen pataljoona 4 oli 1. heinäkuuta 1943 perustettu pääesikunnan tiedusteluosaston alainen erillisyksikkö, jonka tehtävänä oli vastata päämajan kaukopartiotoiminnasta Neuvostoliiton joukkojen selustassa.

Kokoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikköön koottiin komppanioina aiemmat kaukopartio-osastot 1. komppania (osasto Vehniäinen) päällikkö majuri Johannes Vehniäinen, 2. komppania (osasto Kuismanen), päällikkö majuri Into Kuismanen, 3. komppania (osasto Marttina), päällikkö majuri Paul Marttina ja 4. komppania (osasto Paatsalo), päällikkö majuri Harri Paatsalo ja kesäkuusta 1944 alkaen kapteeniluutnantti Pentti T. Ahola.[1][2] Ahola oli ammatiltaan merikapteeni.

Pataljoonankomentajana toimi 6. heinäkuuta 1943 alkaen väliaikaisesti majuri M. Hartola, jota seurasi majuri Johannes Vehniäinen 20. heinäkuuta - 15. syyskuuta 1944.[2] Ensimmäiseksi ja ainoaksi vakinaisesti komentajaksi nimitettiin Johan (Jussi) Sovio, joka palveli 15. syyskuuta 1943 - 30. marraskuuta 1944 erillispataljoonan lakkauttamiseen saakka.[3] Sovio oli ollut ennen komentajuuttaan Tied 1:n ilmavoimajaoksen päällikkö.

Pataljoonan adjutanttina toimi luutnantti Veikko Perttunen, sitten luutnantti Valto Kallama ja lopuksi sodan loppukuukausina luutnantti Eero Naapuri, joka oli sitä ennen toiminut osasto Kuismasen kaukopartioupseerina.

Pääesikunnan tiedustelutoimistossa toimintaa koordinoi eversti Kaarlo Somerto sekä huhtikuusta 1944 alkaen everstiluutnantti Reino Hallamaa.

Erillinen pataljoona 4:n miehiä toimi myös sodan jälkeen asekätkennässä eli aseiden hajavarastoinnissa, koska heillä oli ennestään kokemusta kätköjen varustamisesta. Heistä Pentti Ahola pidätettiin kahdeksi kuukaudeksi ja tuomittiin asekätkennästä vankeuteen viideksi kuukaudeksi.lähde?

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erillispataljoonan esikunta koostui komentotoimistosta, huoltotoimistosta sekä viestitoimistosta, jolla oli keskusradioasema, viestikouluttajat ja puhelinkeskus. Lisäksi esikuntaan kuului huoltojoukkue. Komentotoimiston alaisuuteen perustettiin oma lento-osasto, osasto Jauri, 23. toukokuuta 1944.

Osasto Vehniäinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Osasto Vehniäinen

Osasto Vehniäistä johti majuri Johannes Vehniäinen. Se oli eteläisin Erillisen pataljoona 4:n komppanioista. Osasto Vehniäisen alkuna oli Tilastotoimiston Viipurin alatoimisto (U2/V), jonka ensimmäinen päällikkö oli Toivo Salokorpi.[4]

Sillä oli raja-asemat Lappeenrannassa ja Rautjärvellä. Lappeenrannan raja-asema siirrettiin 22. kesäkuuta 1941 Lappeen kunnan Iitiän kylään.[5] Sen vahvuus oli 1+15+1. Rautjärven asema siirrettiin samaan aikaan Ruokolahden Haloniemeen ja nimettiin osasto Loukolaksi päällikkönsä Kustaa Loukolan mukaan. Osasto Loukolan vahvuus oli 0+12+4. Neljä vuorokautta myöhemmin osasto Vehniäisen johtopaikka siirrettiin Lahdesta Lappeen Iitiään, jonne Lappeenrannan asema oli jo siirretty.

Osasto Kuismanen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Osasto Kuismanen

Osasto Kuismasen alku on Sortavalan alatoimisto, jonka painopiste oli Aunuksen suunnalla. 1920- ja 1930-lukujen aikana sen johdossa olivat ainakin Gustaf Rosenström (Kustaa Rautsuo), Jonne Aikomus ja Pekka Jänhiä. [6]

Osasto Kuismanen siirrettiin Joensuuhun talvisodan päätyttyä. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 1941 se siirrettiin heinäkuun lopulla Leppäsyrjään ja elokuussa Vieljärven Nakolammelle. Kun Petroskoi (myöhempi Äänislinna) oli vallattu 1941, siirtyi osasto Nakolammelta sinne. Suomalaisten vetäytyessä 1944 osasto siirrettiin ensin Hyrsylään, Suojärven Suvilahteen sekä lopuksi Pälkjärvelle. Aivan sodan lopussa osa yksiköstä siirrettiin Matkaselkään Uuden-Matkaselän kansakoululle ja Moskovan välirauhan jälkeen Liminkaan ja loppusyksystä 1944 Lapin sodan selkiinnyttyä Liperiin kotiuttamista varten.[7]

Osasto Marttina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Osasto Marttina

Kajaanin alatoimiston perustamisajankohtaa ei tiedetä täsmällisesti. Toimintaa oli kuitenkin jo syyskesällä 1938.[8] Vuodesta 1936 lähtien Sortavalan alatoimiston ylläpitämän Nurmeksen rajaelimen päällikkönä toimineesta luutnantti Paul Marttinasta tuli uuden alatoimiston päällikkö.[9]   Kesästä 1940 lähtien osastolla oli tukikohta Kajaanin kaupungin eteläpuolelta vuokratulla, kaupungin omistamalla maa-alueella.[10]Osasto Marttinan muistomerkki sijaitsee Kuhmon Jämäksessä, jossa osastolla myös oli tukikohta.[11]

Osasto Paatsalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Osasto Paatsalo

Osasto Paatsalon alkuna ollut Petsamon alatoimisto perustettiin vuonna 1938. Nimestään huolimatta se sijaitsi Rovaniemellä. Sen toimialue käsitti Petsamon ohella Kuusamo-Kiestinki- ja Salla-Kantalahti-suunnat.[12]

Osasto Paatsaloa johti majuri Harri Paatsalo, sitten 22. kesäkuuta 1944 alkaen loppuun saakka kapteeniluutnantti Pentti T. Ahola. Paatsalo, joka oli ollut ennen sotia etsivän keskuspoliisin palveluksessa siirrettiin eversti Reino Hallamaan erikoistehtäviin.

Osasto Jauri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Osasto Jauri

Erillispataljoonan esikunnan komentotoimiston alaisuuteen perustettiin kaukopartiomiesten lentokuljetuksia varten 23. toukokuuta 1944 oma lento-osasto (Lento-os. / Er. P4), osasto Jauri. Sen päällikkö, kapteeni Erkki Jauri oli aiemmin toiminut kaukopartioita Kontiolahdelle tukeutuneena huoltaneen Osasto Malisen päällikkönä. Osasto Jaurin tukikohdaksi tuli Mikkelin lentokenttä. Osasto toimi 17. marraskuuta 1944 saakka, jolloin sen toiminta sulautettiin Lentolaivue 44:ään. .[13]

Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utin jääkärirykmentti vaalii Erillinen pataljoona 4:n perinteitä.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfvengren, Eero, Kosonen, Matti & Laidinen, Einar: Vihollisen selustassa: päämajan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1939-1944. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-22154-8.
  • Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan...: Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10173-0.
  • Janhila, Jaana (toim.): Sissisotaa kaukopartiossa: Osasto Marttinan partiokertomukset 1941-42. Helsinki, Jyväskylä: Minerva kustannus, 2009. ISBN 978-952-492-305-7.
  • Kosonen, Matti: Raja railona aukeaa: tiedustelua Neuvosto- Karjalassa vuosina 1920-1939. Joensuu: Kustannusyhtiö Ilias, 2001. ISBN 952-5309-18- 5.
  • Kemppi, Jarkko: Suomalainen sissitoiminta. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6312-9. (suomeksi)
  • Laurila, Kavo: Jatkosodan kaukopartiolennot. Helsinki:Koala-kustannus, 2002. ISBN 952-5186-30-X.
  • Mäkelä, Jukka L.: OsKu : Tiedustelua ja kaukopartiointia välirauhan ja jatkosodan ajoilta. Porvoo : WSOY, 1966.
  • Porvali, Mikko: Kohti itää: Päämajan kaukopartio-osasto Vehniäinen. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-842-7.
  • Saressalo, Lassi: Päämajan kaukopartiot jatkosodassa. Juva : WSOY, 1987. ISBN 951-0-13989-0.
  • Westerlund, Kim: Päämajan kaukopartiot. (Sipilä, Joonas & Koskimies, Tapio toim.) Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua, 2018, s. 65-73. Jyväskylä: Atena. ISBN 978-952-300-486-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Mannerheim-ristin ritarit: Kauko- ja tiedustelupartiomiehet (www.mannerheim-ristinritarit.fi)
  2. ↑ a b Heiskanen 1988, 173
  3. ↑ Westerlund 2018, 70
  4. ↑ Kosonen 2001, 30
  5. ↑ Porvali 2021, 131
  6. ↑ Kosonen 2001, 113
  7. ↑ Mäkelä 1966
  8. ↑ Kosonen 2001, 25; Paarma 1970, 24
  9. ↑ Kosonen 2003, 111–112
  10. ↑ Kemppi, Jarkko: Suomalainen sissitoiminta, s. 124. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6312-9.
  11. ↑ Talvisodan muistomerkit KuhmossaArkistoitu kopio Kuhmon kaupunki. Arkistoitu 2.2.2015. Viitattu 28.12.2014.
  12. ↑ Elfvengren ym. 2010, 17, 37
  13. ↑ Laurila, Kavo: Jatkosodan kaukopartiolennot, s. 23–24. Helsinki: Koala-kustannus, 2002. ISBN 952-5186-30-X.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erillinen_pataljoona_4&oldid=22245927”