Pekka Jänhiä
Pekka Jänhiä (aiemmat sukunimet Travnikoff ja Bogdanoff,[1] 10. joulukuuta 1895 – 19. toukokuuta 1959[2]) oli Suomen puolustusvoimia 1920-luvulta lähtien palvellut tiedustelu-upseeri.
Jänhiän vanhemmat olivat kuvanveistäjä Aleksanteri Travnikoff ja kotirouva Maria Travnikoff o.s. Kotoluoma. Jänhiä suoritti asevelvollisuuttaan Travnikoff-nimisenä Venäjän armeijassa vuodesta 1916 lähtien ja taisteli Itävallan ja Romanian rintamilla ensimmäisessä maailmansodassa.[3]
Lokakuun vallankumouksen aikaisissa oloissa Travnikoff jätti palaamatta lomalta yksikköönsä ja jäi itsenäistyvään Suomeen.[3]
Travnikoffin salaisen toiminnan alkuna voidaan pitää osallistumista aseiden salakuljetukseen Pietarista Viipurin suojeluskunnalle.[3]
Hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella ja oli mukana taisteluissa Vuoksen rintamalla Ravanttilassa, Korvenkylässä ja Antrean rintaman selustassa Jänhiälässä.[4] Jänhiälässä hän haavoittui vaikeasti.[3]
Pekka Jänhiä toimi yleisesikunnan tiedustelussa ja johti tiedusteluorganisaation Toimisto V:n eli Tilastotoimiston Sortavalan alatoimistoa vuorotellen Jonne Aikomuksen kanssa. Jänhiä oli toimiston johdossa ainakin vuonna 1924 ja uudelleen vuodesta 1936 lähtien, jolloin Aikomus toimi hänen apulaisenaan.[5] Jänhiän palvelus Yleisesikunnan Tilastotoimistossa ja Puolustusvoimain Pääesikunnan Ulkomaaosastossa on merkitty alkaneeksi 17. syyskuuta 1930.[6]
Jänhiällä oli alatoimistossa vastuullaan asiamiehiä (vakoilijoita), jotka hän apulaisineen oli valinnut ja jotka raportoivat hänelle henkilökohtaisesti. Epäilyttävissä tapauksissa asiamiehen lähetti ja raportit otti turvallisuussyistä vastaan välikäsi.[7]
Vuonna 1937 Jänhiän asema tilastotoimiston virkahierarkiassa oli toinen vanhempi toimistoupseeri.[8] Kesällä 1939 Jänhiä sai apulaisekseen Sortavalan alatoimistoon luutnantti Into Kuismasen.[9] Alatoimistosta muodostettiin vahvuutta lisäten Kollaan rintamalla toimiva Osasto Kuisma, jonka keskeinen toimintamuoto olivat rintaman eteläsivustaa varmistavat hiihtopartiot.[10]
Jatkosodan aikana Jänhiä hallinnoi huoltopäällikkönä tiedustelujaoksen, muun muassa kaukopartio-osasto Erillinen pataljoona 4:n, huoltoa hoitavaa talousjaosta. Hänet tunnettiin raha-asioissa tunnollisena ja pikkutarkkana upseerina.[11][12] Talousjaoksesta muodostettiin 1944 itsenäinen toimisto.[13] Jänhiä palveli puolustusvoimia vuoteen 1950 asti, jolloin virkaiän tultua täyteen siirtyi eläkkeelle majurin arvoisena.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elfvengren, Eero & Laidinen, Einar: Vakoilua itärajan takana : Yleisesikunnan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1918-1939. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2012. ISBN 978-952-492-660-7.
- Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan : Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Otava: Helsinki, 1988. ISBN 951-1-10173-0.
- Kosonen, Matti: Raja railona aukeaa: tiedustelua Neuvosto- Karjalassa vuosina 1920-1939. Joensuu: Kustannusyhtiö Ilias, 2001. ISBN 952-5309-18- 5.
- Kosonen, Matti: Talvisodan tiedustelijat: Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto talvisodassa. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-347-5.
- Käkönen, Uljas Antero: Miehityksen varalta: päämajan tiedustelua 1943-45. Helsinki: Otava, 1970.
- Mäkelä, Jukka L.: OsKu: tiedustelua ja kaukopartiointia välirauhan ja jatkosodan ajoilta. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Elfvengren & Laidinen 2012, 325
- ↑ Pekka Jänhiän kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 24.5.1959, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.3.2018.
- ↑ a b c d Kosonen 2001, 137
- ↑ Sisällissodan pikku jättiläinen 2009, 183
- ↑ Elfvengren & Laidinen 2012, 126
- ↑ a b Kosonen 2001, 140
- ↑ Kosonen 2001, 91, Kosonen 2004, 73-75, 90
- ↑ Elfvengren & Laidinen 2012, 243
- ↑ Kosonen & Ruotsalainen 2015, 50
- ↑ Mäkelä 1966, 11
- ↑ Käkönen 1970, 165
- ↑ Kosonen 2001, 138
- ↑ Heiskanen 1988, 165