Toivo Salokorpi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivo Salokorpi.

Toivo Kustaa Salokorpi (aiemmin Sirén; 24. helmikuuta 1892 Tampere18. joulukuuta 1976 Tampere)[1][2] oli suomalainen ekonomi ja tiedustelu-upseeri.[3] Hän toimi yleisesikunnan tiedustelun palveluksessa Viipurin alatoimiston päällikkönä 1920–1930-luvuilla ennen talvisotaa. Sotilasarvoltaan hän oli tuolloin reservivänrikki.[3] Hänen tiedustelu-uransa alku ajoittuu sisällissotaan.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salokorpi opiskeli ylioppilaaksi päästyään Kauppakorkeakoulussa ja valmistui ekonomiksi 1914. Hän erikoistui Venäjän kauppaan ja oli hyvä Venäjän olojen asiantuntija. Vuonna 1918 Salokorpi liittyi pietarinsuomalaisten perustamaan suojeluskuntaan ja toimi joukkueenjohtajana. Hän palasi Suomeen jo Suomen sisällissodan aikana ja hänestä tuli toukokuussa 1918 Suomen sotilastiedustelun Viipurin osaston eli Itäisen Tiedusteluosaston virkailija ja sittemmin osaston edustaja Terijoella.[5]

Alatoimistossa Salokorpi huolehti muun muassa asiamiesten (vakoilijoiden) koulutuksesta apunaan emigrantti Pjotr Sokolov.[6] Koulutus tapahtui Helsingin Punavuoressa Robertin- ja Fredrikinkatujen kulmatalossa, toimistokäytössä olleessa huoneistossa.[7][8] Muista suomalaisista 1920–1940-lukujen tiedustelu-upseereista poiketen häntä on luonnehdittu "siviilianalyytikoksi" ekonomin koulutuksen näin korostuessa.[4]

Kun pääesikunnan Osasto V perustettiin helmikuussa 1940 hoitamaan erityisesti Baltian maihin kohdistuvaa tiedustelua, Salokorpi siirtyi alatoimistosta vielä talvisodan aikana sen johtoon.[9] Häntä seurasi alatoimiston päällikkönä Hannes Vehniäinen.[10] Kapteeniksi ylennyt Salokorpi johti Osasto V:tä sen lakkauttamiseen, elokuuhun 1945, saakka. Osaston viimeisiä tehtäviä oli varjostaa ja salakuunnella Liittoutuneiden valvontakomission henkilökuntaa.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfvengren, Eero & Laidinen, Einar: Vakoilua itärajan takana : Yleisesikunnan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1918-1939. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-660-7.
  • Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan : Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10173-0.
  • Kosonen, Matti: Raja railona aukeaa: tiedustelua Neuvosto- Karjalassa vuosina 1920-1939. Joensuu: Kustannusyhtiö Ilias, 2001. ISBN 952-5309-18-5.
  • Kosonen, Matti: Talvisodan tiedustelijat: Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto talvisodassa. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-347-5.
  • Kosonen, Matti & Ruotsalainen, Heidi Julkaisupaikka = Helsinki: Agenttikoulun naiset: lottana vakoilijoiden ja kaksoisagenttien keskellä. Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8550-3.
  • Rislakki, Jukka: Nimeni on Salokorpi – Toivo Salokorpi. Sotilasaikakauslehti, 2003, nro 3, s. 55-60. Helsinki: Upseeriliitto.
  • Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies - Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Helsinki : Ajatus Kirjat, 2006.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toivo Salokorven kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 23.12.1976, HS Aikakone. Viitattu 15.3.2018.
  2. Rislakki 2003, 55
  3. a b Kosonen 2001, 190
  4. a b Turunen 2006, 146
  5. [Aleksi Mainio: Terroristien pesä. Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939. Siltala 2015, sivu 76]
  6. Elfvengren & Laidinen 2012, 248-249
  7. Heiskanen 1988, 24
  8. Helsinkiläisiä porrashuoneita 1800-luvulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 20.6.2016.
  9. Kosonen 2004, 346
  10. Kosonen & Ruotsalainen 2015, 54
  11. Heiskanen 1988, 269

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit : brittitiedustelu Suomessa 1918-1941. Jyväskylä: Atena, 2014. ISBN 978-952-300-025-4.
  • Rislakki, Jukka: Finland's Military Intelligence in War and Peace. International Journal of Intelligence and CounterIntelligence, 2008, 21. vsk, nro 3, s. 461-486.