Into Kuismanen
Into Ensio Kuismanen (3. huhtikuuta 1908 Siperia – 22. kesäkuuta 1955) oli suomalainen kaukopartiomies ja tiedustelujohtaja.
Nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Into Ensio Kuismanen syntyi Venäjällä Krasnojarskin aluepiirissä siellä toimineen suomalaisen katekeetan (lähetystyöntekijän ja opettajan) poikana. Vuonna 1921 Kuismasen perhe siirtyi vallankumouksen jälkeisten olojen takia Suomeen. Into opiskeli ylioppilaaksi Kuopiossa.[1]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varusmiespalveluksen jälkeen Into Kuismanen hyväksyttiin kadettikouluun kurssille 15.[2] Hän kävi kadettikoulun vuosina 1931–1933. Hänen palveluspaikkansa oli vuosina 1933–1939 Viipurin rykmentti. Sotilastiedustelun palvelukseen Kuismanen astui kesällä 1939 toimistoupseeriksi. Merkitsevää oli venäjänkielen taito. Kuismasen palveluspaikka oli Yleisesikunnan tilastotoimiston Sortavalan alatoimisto.[1]Kesän aikana hänet myös nimitettiin saman alatoimiston johtoon.
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan aikana Kuismanen johti Kollaan rintamalla hiihtopartioin operoivaa Osasto Kuismaa, jonka runkona olivat alatoimiston tiedustelijat.[3] Talvisodan jälkeen alatoimisto siirtyi Joensuuhun, missä alkoi varsinaiseen kaukopartiotoimintaan tähtäävä koulutus- ja kehitystyö.
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuismanen ylennettiin kapteeniksi 1940 ja majuriksi 1942. Jatkosodan ajan hän toimi tiedusteluyksikön Osasto Kuismanen eli OsKu johtajana.
Tunnettu Kuismasen jatkosodan aikana johtama partioretki oli Suopassalmen huoltokeskuksen hävitysretki talvella 1943. Siihen osallistui yli sata miestä kaukopartio-osastoista sekä Osasto Laguksesta. [4]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen hänet pidätettiin ns. asekätkentäjutun yhteydessä, koska kaukopartiomiesten epäiltiin olleen asekätkennässä mukana päälliköiden tieten ja käskeminä. Pidätys kesti 21 kuukautta vuosina 1945–1946, mutta lopulta hänet todettiin syyttömäksi. Everstiluutnantin arvon Kuismanen sai 1952.[5] Kuismanen kuoli 22. kesäkuuta 1955.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brantberg, Robert: Sissikersantti Mikko Pöllä. Kaukopartioritari. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2009. ISBN 978-952-5767-19-3.
- Kosonen, Matti: Talvisodan tiedustelijat: Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto talvisodassa. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-347-5.
- Mäkelä, Jukka L.: OsKu : Tiedustelua ja kaukopartiointia välirauhan ja jatkosodan ajoilta. Porvoo : WSOY, 1966. ISBN puuttuu kirjasta.
- Tikkanen, Pentti H.: Päämajan sissit. Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 978-951-23-3577-0.
- Kadettiupseerit 1920–1985. Kadettikunta r.y., Upseeriliitto r.y., 1985. 951-99690-4-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Brantberg 2009: 28.
- ↑ Brantberg 2009, 28; Tikkanen 1996, 81
- ↑ Mäkelä 1966, 11-12
- ↑ Pohjan viestikilta ry: Kaukopartio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Tikkanen 1996, s. 81.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjan viestikilta ry: Kaukopartio (Arkistoitu – Internet Archive)
|
