Gabriel, tule takaisin (elokuva)
| Gabriel, tule takaisin | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja | Valentin Vaala |
| Perustuu | Mika Waltarin näytelmään Gabriel, tule takaisin |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | George de Godzinsky |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Roy |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 26. tammikuuta 1951 |
| Kesto | 80 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Gabriel, tule takaisin on mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1951. Elokuvan ohjaaja Valentin Vaala teki käsikirjoituksen Mika Waltarin samannimisen näytelmän pohjalta.[1] Gabriel, tule takaisin on ensimmäinen kolmesta Vaalan ohjaamasta Waltari-komediasta, johon kuuluvat muut elokuvat ovat Omena putoaa (1952) ja Huhtikuu tulee (1953).[2] Tarinan taustalla on todellinen henkilö, 1930-luvun naissankari Ruben Oskar Auervaara, joka ottaa vaihdellen erilaisia rooleja ja vie uhriensa rahat.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva alkaa Helsingistä, missä Kristiina Anger (Emma Väänänen) tapaa Stockmannin tavaratalossa Gabriel Vihervuoren (Tarmo Manni). Lyhyessä ajassa Gabriel kietoo Kristiinan pikkusormensa ympärille ja melkein onnistuu taivuttelemaan hänet avioliittoon. Kristiina pitää pikkukaupungissa paperikauppaa isosiskonsa, Ulriika Angerin (Salli Karuna) kanssa. Molemmat ovat naimattomia, ja myös sisarentytär Raili asuu heidän luonaan.
Pian heidän luokseen saapuu myös Gabriel, jonka Kristiina on kutsunut vierailulle. Gabrielin huomio kiinnittyy nyt Ulriikaan, kun hän ymmärtää, että pikkuvarakkaiden sisarusten perintörahat ovat tämän takana. Jäykän muodollinen Ulriika alkaa lämmetä Gabrielin korulauseille, vaikka hän pohjimmiltaan tajuaakin niiden tyhjyyden. Sisarusten välille kehkeytyy huijarimiehestä riita, jonka seurauksena Kristiina on valmis jopa myrkyttämään Ulriikan. Kolmantena naisena Gabriel pyörittää talousvaikeuksissa olevaa muotiliikkeen omistajaa Rosa Pakkalaa (Ansa Ikonen).
Angerien sisarentytär Raili huomaa pian, että Gabriel on huijari. Hän käyttää tietojaan hyväkseen Gabrielia vastaan ja onnistuu huijaamaan rahat itselleen poikaystävänsä Eeron kanssa. Herkkäuskoinen Kristiina uskoo katkeraan loppuun asti Gabrielin vilpittömyyteen, Ulriika sen sijaan vain nauttii suloisesta valheesta. Gabriel lähtee, mutta Kristiina ja Ulriika huokaavat huijauksen paljastuttuakin: ”Gabriel, tule takaisin”.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tarmo Manni | … | Gabriel Vihervuori |
| Emma Väänänen | … | Kristiina Anger |
| Salli Karuna | … | Ulriika Anger |
| Ilmi Parkkari | … | Raili |
| Ansa Ikonen | … | Rosa Pakkala |
| Sakari Jurkka | … | Eero Veisto |
| Sylva Rossi | … | Matilda Andersen |
| Holger Blommila | … | etsivä |
| Varma Lahtinen | … | NNKY:n portieeri |
| Olga Tainio | … | Stockmannin kassanhoitaja |
| Anton Soini | … | postimies |
| Kaarlo Halttunen | … | pastori |
| Elli Ylimaa | … | 1. ompeluseuralainen |
| Pirkko Raitio | … | 2. ompeluseuralainen |
| Sirkka Sipilä | … | myyjätär muotiliikkeessä |
| Yrjö Ikonen | … | pankinjohtaja Häme |
| Kalle Rouni | … | johtaja Uusikivi |
| Annie Sundman | … | nainen rappukäytävässä |
| Rafael Pihlaja | … | liikemies rappukäytävässä |
| Satu Unho | … | pankkivirkailija |
| Onni Timonen | … | poliisi |
Eroja näytelmän ja elokuvan välillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmään verrattuna elokuvan juoneen on tehty joitakin muutoksia. Näytelmä tapahtuu yhdessä lavastuksessa, mutta elokuva useissa eri paikoissa, kuten Stockmannin tavaratalossa ja pikkukaupungin kaduilla. Pikkukaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa ja Loviisassa.
Elokuvaan on lisätty henkilöitä, kuten vaateliikkeen omistaja Rosa Pakkala ja Railin poikaystävä Eero. Gabrielin sukunimi on muutettu Lindströmistä Vihervuoreksi. Elokuvaan on lisätty myös prologi ja epilogi: alussa Gabriel pakenee erään naisystävänsä asunnosta, mutta palaa sinne lopussa tervetulleena takaisin.[1]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan Gabriel, tule takaisin näyttelijöistä saivat Jussi-palkinnon Emma Väänänen naispääosasta ja Salli Karuna naissivuosasta sekä Roy eli Tapio Vilpponen lavastuksesta. Kari Uusitalon mielestä myös Manni olisi ansainnut roolistaan Jussin.[2]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioissa elokuvaan suhtauduttiin myönteisesti. Sitä pidettiin lempeämpänä ja ihmisläheisempänä kuin näytelmää, ja varsinkin naiset kuvattiin ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Juha Nevalainen kirjoitti Ilta-Sanomissa: ”Julma tarina, irvokas, rohkea ja pelkistetty ajankuva.”
Hans Kutter kiitti Hufvudstadsbladetissa elokuvan hienostunutta näyttelijäntyötä, keskitettyä toimintaa ja tyylikkäitä kuvallisia ylimenoja. Hän piti sitä jopa ehkä parhaana siihen mennessä tehtynä kotimaisena elokuvana ja vertasi ”viiltävää ja tunteilematonta aiheen käsittelyä” Maupassantiin.[1] Katsojia elokuva sai jonkin verran keskiarvoa paremmin, vaikka yleisönsuosio ei ollutkaan samaa luokkaa kuin arvostelut.[2]
Suomen elokuva-arkiston mukaan Gabriel, tule takaisin ”edustaa suomalaista elokuvakomediaa henkevimmillään, hävyttömimmillään ja purevimmillaan”.[4] Panu Rajalan mukaan naisten roolit ovat ”hienosyisiä ja vaikuttavia”, mutta Tarmo Manni toteuttaa Gabrielin roolin teatterimaisin keinoin ja vie sen uskottavuuden rajoille. Vaikka suoritus on taidokas, se on myös yksinäinen ja poseeraava.[1] Kari Uusitalon mukaan elokuva on lievästi teatraalinen, mutta se on kestänyt aikaa hyvin.[2] Televisioesityksen yhteydessä eräs kriitikko totesi ”sydämettömän komedian” säilyttäneen sysimustan huumorin tehon,[3] ja kuuluvan suomalaisten komedioiden kärkikaartiin[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rajala, Panu: Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa, s. 203–205. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23014-6
- ↑ a b c d Uusitalo, Kari: Gabriel, tule takaisin Suomalaisen elokuvan festivaali. 20.3.2009. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 1.3.2011.
- ↑ a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 50/2011, s. 21.
- ↑ Waltari valkokankaalla: Gabriel, tule takaisin Lasipalatsi.fi. Viitattu 1.3.2011.
- ↑ AL: Päivän elokuvia. Tv-maailma 33/2013, s. 25.